Posts: 627
Posts: 8,774
Posts: 1,489
Posts: 4,793
Onpas myrskyisää ja sähköistä.
Posts: 314
Posts: 1,754
Alkaisi sitten se ukkonen, taivas on niin pirun tumma ja jotain ukkosmyräkkää lupailtinkiin mutta missä se on.
Posts: 4,793
Vaikea keskittyä siihen mitä pitäisi nyt tehdä.
Posts: 2,578
Posts: 8,774
Posts: 4,793
Ei kannata sanoa kauniiksi, ko kuvassa on susi, ähähhää.
Posts: 5,021
Posts: 4,793
Koiran vai suden pääkallo?
Ei varmaan pitäis sanoo mutta sanonpahan kuitenkin.. TOIVOTTAVASTI EN NÄE YHTÄ IHMISTÄ ENÄÄ IKINÄ! ..tartte muiden päiviä pilata prkl*antihali*
Posts: 1,180
hieman outoa olla yksin serkun ja sen miehen asunnossa tampereella 
aamukahvia tässä juon, kissa tossa temmeltää pitkin kämppää. täytyis tästä pikkuhiljaa raahautua nysse-pysäkille, jotta pääsis keskustaan muutamaks tuntii shoppailemaan/kattelemaan ennenku kotikaupunki kutsuu. johan täällä on oltukkin, kun sunnuntaina tulin 
hieno reissu! särkänniemi
aamukahvia tässä juon, kissa tossa temmeltää pitkin kämppää. täytyis tästä pikkuhiljaa raahautua nysse-pysäkille, jotta pääsis keskustaan muutamaks tuntii shoppailemaan/kattelemaan ennenku kotikaupunki kutsuu. johan täällä on oltukkin, kun sunnuntaina tulin hieno reissu! särkänniemi
Posts: 2,178
Posts: 4,793
En muista, mitä opettaja pyysi minua tekemään tänään.
Vaikka mulla onkin välillä suht heviä tän valitsemani oman alan duunin kanssa, kun työpäivien pituus on usein yli puolet vuorokaudesta ja välillä tuntuu, ettei ehdi edes nukkua välissä, niin silti mä olen vaan niin onnellinen tästä mun alavalinnasta (vaiks välillä on tosi rankkojakin hetkiä, mut sen tiesin tähän ryhtyessäni). :)
Oon nyt tässä saanu etenkin viime aikoina kuulla ihmetyksiä, miksi en ole hakeutunut malliksi yms. mulle outoja kommentteja, ja on vaan joutunut toteamaan, että onneksi en todellakaan. En oo koskaan ajatellut, että musta oisi moiseen, ja siksi snadisti ihmetyttää noi kommentit, mutta kukin näkee ihmiset tyylillään. Toiselle kahvi on herkuttelevan tummaa ja toiselle paskanruskeaa jne. Niin, ja legendaarisesti jokaiselle jotakin, mut jotenkin vaan taas muistu mieleen, kuinka ihanaa on tehdä sellasta duunia, jossa osaaminen ja alalle sopivuus vaan kasvaa iän ja ryppyjen myötä. Geeneilleen ei voi mitään, eikä kyllä huvittais tehdä sellasta työtä, jossa hyvin pitkälti nimenomaan ne geenit määrittäisi mun menestymistäni. Ei ois yhtään mun maailmani tienailla pinnallisilla avuilla, jotka rypistyy ja valahtaa siinä ajassa, kun jossain toisessa duunissa sisäiset avut puhkeaa kukkaan.
Tulipahan vaan taas mieleen. Vaikka puol naamaa lähtis veks, nih silti voin tehdä työtäni. Ah mikä vapaus! Ehkä tää homma on nyt pyörinyt mun päässäni senkin vuoksi, että noi malliohjelmat sun muut vaan lisääntyy jatkuvasti. Yksikin päivä kauhistelin, kun malliehdokkaille tungettiin pokkana botoxia naamaan ja todettiin vaan, että kauneuden eteen täytyy kärsiä. Mitenkähän sais noita nuoria naisia duunissa ohjattua siihen suuntaan, etteivät liikoja imisi tollasista paskaohjelmista vaikutteita. Tuntuu aika haastavalta, kun joka tuutista pursuaa moista skeidaa.
Aikamoisessa maailmassa elelemme. Eipä sitä voi vaikuttaa siihen, millaiseksi syntyy, millaisten vanhempien hoiviin ja millaisiin olosuhteisiin. Täällä lännessä meillä on sinänsä olosuhteet aika hemmetin hyvät, mutta aikamoista painetta täällä asetellaan sen suhteen, millaisia meidän tulisi olla. Ei ihmekään, kun täällä flippaillaan ja masistellaan ja ties mitä. Ei tosin ole ainoastaan yhden, vaan monen tekijän summa, mutta kuiteskin.
Huh. Jopas taas mietityttää tänään. Vapaapäivinä kerkee taas pyöritellä päässään kaikenmoista enemmän ja vähemmän asiallista tavaraa. :P
Oon nyt tässä saanu etenkin viime aikoina kuulla ihmetyksiä, miksi en ole hakeutunut malliksi yms. mulle outoja kommentteja, ja on vaan joutunut toteamaan, että onneksi en todellakaan. En oo koskaan ajatellut, että musta oisi moiseen, ja siksi snadisti ihmetyttää noi kommentit, mutta kukin näkee ihmiset tyylillään. Toiselle kahvi on herkuttelevan tummaa ja toiselle paskanruskeaa jne. Niin, ja legendaarisesti jokaiselle jotakin, mut jotenkin vaan taas muistu mieleen, kuinka ihanaa on tehdä sellasta duunia, jossa osaaminen ja alalle sopivuus vaan kasvaa iän ja ryppyjen myötä. Geeneilleen ei voi mitään, eikä kyllä huvittais tehdä sellasta työtä, jossa hyvin pitkälti nimenomaan ne geenit määrittäisi mun menestymistäni. Ei ois yhtään mun maailmani tienailla pinnallisilla avuilla, jotka rypistyy ja valahtaa siinä ajassa, kun jossain toisessa duunissa sisäiset avut puhkeaa kukkaan.
Tulipahan vaan taas mieleen. Vaikka puol naamaa lähtis veks, nih silti voin tehdä työtäni. Ah mikä vapaus! Ehkä tää homma on nyt pyörinyt mun päässäni senkin vuoksi, että noi malliohjelmat sun muut vaan lisääntyy jatkuvasti. Yksikin päivä kauhistelin, kun malliehdokkaille tungettiin pokkana botoxia naamaan ja todettiin vaan, että kauneuden eteen täytyy kärsiä. Mitenkähän sais noita nuoria naisia duunissa ohjattua siihen suuntaan, etteivät liikoja imisi tollasista paskaohjelmista vaikutteita. Tuntuu aika haastavalta, kun joka tuutista pursuaa moista skeidaa.
Aikamoisessa maailmassa elelemme. Eipä sitä voi vaikuttaa siihen, millaiseksi syntyy, millaisten vanhempien hoiviin ja millaisiin olosuhteisiin. Täällä lännessä meillä on sinänsä olosuhteet aika hemmetin hyvät, mutta aikamoista painetta täällä asetellaan sen suhteen, millaisia meidän tulisi olla. Ei ihmekään, kun täällä flippaillaan ja masistellaan ja ties mitä. Ei tosin ole ainoastaan yhden, vaan monen tekijän summa, mutta kuiteskin.
Huh. Jopas taas mietityttää tänään. Vapaapäivinä kerkee taas pyöritellä päässään kaikenmoista enemmän ja vähemmän asiallista tavaraa. :P
Posts: 178
Posts: 8,774
Posts: 2,178
Jos eräät haluamani asiat eivät loksahda erityisen hyvin paikalleen vaikkapa seuraavan vuoden sisään, on aika alkaa miettimään hiukkasen suurempia elämänmuutoksia ja todeta että etsin jotakin varmaan aivan väärästä paikasta tai sitten aivan liian väärään aikaan. Jos vielä vuoden päästä mietin samaa asiaa, täytynee kääntää ihan uusi sivu elämässä. 