Penni ajatuksistasi

Tänään oli oikea hetki ottaa asia esille. Sitten hornankattilassa räjähti. Huomenna seuraa jatkoa. Onneksi miun ei tarvihe yksin olla siinä jatko-osassa.

Mietiskelen olut seuranain, miten tästä elämästä selviän (hengissä ;)) eli eteenpäin.
Olisi hienoa omata "aikamasiini", jolla kulkea läpi elämän ja elämien; oikomassa yhtä jos toistakin solmua, mokaa, virhettä...

Pitäisikö syntyä kokonaan uudelleen? Luulen, että olen senkin kokenut, mutten tietenkään siten, etten omaisi historiaa. Omaan sitä historiaa aivan "liikaa"; voisinpa napata sieltä ison osan veks.
Jotkut sanovat, sitten en olisi minä, mutta haluanko olla minä? Minun elämässä?
Noh, jotkut sanovat muuta sitä mitä voit ja hyväksy se, mitä et voi muuttaa.

Paskimmat... on niin just sitä, mitä en voi muuttaa, enkä kontrolloida, koko asia(t) ei ole päätäntävallassani. Hyväksyminen on hankalaa, sillä onhan kyseessä itselle vahingolliset asiat eli ns. pitäisi muuttaa yhtä ja toista, mutta minun valta loppuu siihen mistä tois(t)en alkaa.

Kokemuksia on kovin paljon, sotkuja jättiläisen omistavan villalankakerän verran, ongelmienratkaisu on kuin etsisin neulaa heinäsuovasta, missä sitä ei edes ole....

Kaikin puolin mahtavia ja niin saatanan absurdeja elämänvaiheita.
Ehkä mä joskus selviän, vaikka aika tiukilla olen.

Deeeeeeeeeeeeeppp....

Olisi mukavaa, ihanan houkuttelevaa olla luontaisterapeutti. Ja opiskella kaikkia ihania hoitoja. Tietenkin perustaa oma, kaunis ja harmoninen hoitola.
Maailmankaikkeus, saisinko lottovoiton tai pienemmän rahasumman toteuttaakseni sen.

Mitä ei ole sitä ei tarvitse tai sitä ilman pärjää.

Mission Kinkkupiirakka suoritettu, tieto ei kulje enää aivoista lihaksiin ja en jaksa ajatella ajatuksia loppuun. Taidan mennä nukkumaan. Ei ole ajatukset taas sen penninkään arvoisia.

Halvin viini on taas paras viini. Edit. tai sitten ei, nyt tämä kallein maistuu parhaalle

On kyllä netti näyttänyt kyntensä parin vuoden sisällä... ei taida olla mun mesta...

Ahdistaa ihan heeeeeeeelvetisti olla yksin vieraassa kämpässä jonka pitäisi olla oma koti. Ei olis pitäny hakea vanhoja tavaroita ollenkaan tänne, taidan lähtee sitä rovioo virittelemään pihalle. Muutenkin alkaa yksinhaahuilu ottaa aivan armottomasti päähän, varsinkin se kun se johtuu vain ja ainoastaan minusta itsestäni >_>

Haluan lentää niinkuin lintu korkealle ylös taivaalle. Tuntea tuulen. Leijailla sen mukana. Muttakun olen vankina jaloistani maahan. Taas on hankalaa olla.

---
Haluan lentää niinkuin lintu korkealle ylös taivaalle. Tuntea tuulen. Leijailla sen mukana. Muttakun olen vankina jaloistani maahan. Taas on hankalaa olla.
---

Suotta tuota nyt vielä luovuttamaan. Seuraava 'reverse-benji' häppeninki, kun pitäjällä piipahtaa niin pyydät kauniisti jättämään ne turvasiteet niin perkeleen väljiks, että varmaan sinkoo sut hevon kuuseen.

Enpä kuule kaipaa mittään vapaapudotusta. Varsinkaan mikkään benji ei tuo sitä tunnetta.
Ehkäpä käynti ylisissä auttaa. Tai itsestäni irtautumis harkat.... Kotkan siivillä lentäen kauemmas ja kauemmas.

Silmät on kyl tosi kätevä keksintö.

Jotkut ihmiset on niin kusipäisiä että ei voi enää kun nauraa.

---

---
---
cut
---
cut
---
Enpä kuule kaipaa mittään vapaapudotusta. Varsinkaan mikkään benji ei tuo sitä tunnetta.
Ehkäpä käynti ylisissä auttaa. Tai itsestäni irtautumis harkat.... Kotkan siivillä lentäen kauemmas ja kauemmas.
---

Mä sulle kotkat pian näytän. Nyt mars-mars laskuvarjohyppykurssille, ja siitä sitten seuraava askel kohden "liito-oravapukuhyppäilyjä" niin avot!

Tuleppa näyttämään, niin kahtotaan. Itseasiassa tuo laskuvarjohyppykurssi oli eilen mielessä. Eikä laskuvarjoilu tuo siyä mitä kaipaan. Siinäkin vain leijaillaan alaspäin maata kohti.
Eikäkö se on se mielentila, jota kaipaan.

---

---

---

---
---
cut
---
cut
---
Enpä kuule kaipaa mittään vapaapudotusta. Varsinkaan mikkään benji ei tuo sitä tunnetta.
Ehkäpä käynti ylisissä auttaa. Tai itsestäni irtautumis harkat.... Kotkan siivillä lentäen kauemmas ja kauemmas.
---

Mä sulle kotkat pian näytän. Nyt mars-mars laskuvarjohyppykurssille, ja siitä sitten seuraava askel kohden "liito-oravapukuhyppäilyjä" niin avot!
---


Tuleppa näyttämään, niin kahtotaan. Itseasiassa tuo laskuvarjohyppykurssi oli eilen mielessä.
Eikäkö se on se mielentila, jota kaipaan.
---

Älä yllytä. Laskuvarjokursseille kyllä tekis mieli, todellakin.
Itse kyllä pidän mielentilani visusti maan pinnan tuntumassa niin ei pääse tapahtumaan ylimääräistä "leijumista", jos tiedät mitä tarkoitan? Kenkien kantapaloja korkeammas en edes yritä hivuttautua.

Ootko yllytyshullu? :)) Juu, tiiän, mitä tarkoitat. Yleensä olen jalat maassa, pää taivaassa.

---

---
---
---
---
---
---
cut
---
cut
---
cut
---
cut
---
cut
---
Älä yllytä. Laskuvarjokursseille kyllä tekis mieli, todellakin.
Itse kyllä pidän mielentilani visusti maan pinnan tuntumassa niin ei pääse tapahtumaan ylimääräistä "leijumista", jos tiedät mitä tarkoitan? Kenkien kantapaloja korkeammas en edes yritä hivuttautua.
---
Ootko yllytyshullu? :)) Juu, tiiän, mitä tarkoitat. Yleensä olen jalat maassa, pää taivaassa.
---

No, jos ihan rehellisiä ollaan niin en. Juu, toisille tuosta "pää pilvessä olosta" on muodostunut ihan elämäntapa, mutta onneksi emme kuulu heihin, emmehän? ;)

Mie ainakin olen ihan luonnostani "pää pilvissä" :))

Ihme himo salmiakkiin

Ei ole todellista!?

Kaipasin omaa jääkarhua talvella...

Joen itäpuolella oli huonot wibat. Länsipuolella mahtavat. Mitä pohjoisemmaksi mennee, sitä paremmaksi ne muuttuvat. Hmmmm, miksi idässä on huonot? Mitä siellä on? Mitä tapahtunut?

Joku munapää rekkautunut mun tunnuksilla, ei kun salasanat vaihtoon (taas).
On se nyt *ittu

Mikä minua vaivaa, ko ei enää tee mieli syödä ollenkaan tomaatteja.

Miksiköhän Jätkänkynttilän sillalla joka kerta tuntuu siltä, kuin nousisi pari metriä ilmaan? Olo on hyvin kevyt ja leijuva. Ja vaaleanpunainen. Äsken sateessa se heijastui hopeisena joen pintaan.
Kävelin rantaa pitkin virtaa seuraten rautatiesillan ali niemenkärkeen. Maisema oli kaunis ja harmoninen. Hennon vihreä, usvainen. Olin onnellinen.