Penni ajatuksistasi

Ozie, 3.4.2006 09:15:

Tästä herää kysmys, että kauanko tän suuntasta kehitystä vielä on ennen ku rupee porukalla napsahtelemaan päässä enemmänki? Kohta kaikki kävelee kadulla valkosissa vaatteissa ja pitää jotain plink plink -ääniä.

*Nauru*

Mä voin alottaa jo tänään. Plink Plink

Jocular, 3.4.2006 09:19:
---
Ozie, 3.4.2006 09:15:

Tästä herää kysmys, että kauanko tän suuntasta kehitystä vielä on ennen ku rupee porukalla napsahtelemaan päässä enemmänki? Kohta kaikki kävelee kadulla valkosissa vaatteissa ja pitää jotain plink plink -ääniä.

---


*Nauru*

Mä voin alottaa jo tänään. Plink Plink

Naisillahan tämä *sekoaminen taitaa ihan tilastojenkin valossa (joo ja en jaksa mitään linkkiä kaivaa koska nää on mun ajatuksia edelleen) olla yleisempää kun miehillä. Miehet kun omistaa ne putkiaivot (tm) niin ei tarvii ylimäärästä stressata kun osaa tehä vaan yhen asian kerrallaan. Naisen logiikka ja aivot on taas niin monimutkaset että ne onnistuu ajattelemaan asioita ihan liikaa, jolloin ne stressaa joka asiasta. Näin miehet ei ymmärrä naisia ja naiset ei miehiä, mikä on taas aivan oma ajatuksena. Mutta nykyään ei kuitenkaan miehilläkään tuo *sekoaminen ole mitään harvinaista, joten onkohan miehenki putkiaivot liian monimutkaset nyky-yhteiskuntaan?

*sekoaminen = edellisissä postauksissa kirjoteltua stressin ja muun aiheuttamaan olo tilaa, jota mahdollisesti lääkitään jonkin sortin lääkkeillä.

Eikä sitte oteta herneitä nenään, yritin puhua pahaa kummastaki sukupuolesta yhtä paljon

Ozie, 3.4.2006 09:42:
---
Jocular, 3.4.2006 09:19:
---
Ozie, 3.4.2006 09:15:

Tästä herää kysmys, että kauanko tän suuntasta kehitystä vielä on ennen ku rupee porukalla napsahtelemaan päässä enemmänki? Kohta kaikki kävelee kadulla valkosissa vaatteissa ja pitää jotain plink plink -ääniä.

---


*Nauru*

Mä voin alottaa jo tänään. Plink Plink

---


Naisillahan tämä *sekoaminen taitaa ihan tilastojenkin valossa (joo ja en jaksa mitään linkkiä kaivaa koska nää on mun ajatuksia edelleen) olla yleisempää kun miehillä. Miehet kun omistaa ne putkiaivot (tm) niin ei tarvii ylimäärästä stressata kun osaa tehä vaan yhen asian kerrallaan. Naisen logiikka ja aivot on taas niin monimutkaset että ne onnistuu ajattelemaan asioita ihan liikaa, jolloin ne stressaa joka asiasta. Näin miehet ei ymmärrä naisia ja naiset ei miehiä, mikä on taas aivan oma ajatuksena. Mutta nykyään ei kuitenkaan miehilläkään tuo *sekoaminen ole mitään harvinaista, joten onkohan miehenki putkiaivot liian monimutkaset nyky-yhteiskuntaan?

*sekoaminen = edellisissä postauksissa kirjoteltua stressin ja muun aiheuttamaan olo tilaa, jota mahdollisesti lääkitään jonkin sortin lääkkeillä.

Eikä sitte oteta herneitä nenään, yritin puhua pahaa kummastaki sukupuolesta yhtä paljon

Nii. Putket. Plink!

Edellisistä tuli mieleen, että ihmisiä voi jakaa kolmeen ryhmään nykyään : Niihin jotka haluaa kehittyä, niihin joille riittää keskinkertainen selviäminen ja niihin joita ei nappaa tehdä mitään.

Ton vikan ryhmän olemassa olo on vähän hassua, koska luulisi että evoluution saatossa ihmisiinkin on iskostunut tekemisen tarve että selviytyisi. Jos makaa vain kotona, eikä jaksa edes käydä sossussa, niin ei kyllä kukaan tule rahaa ruokaan tyrkyttämäänkään.

Mietteitä elämästä

"Jos kuolemme joka tapauksessa, mitä järkeä on elämällä?"

Calvin

Elämä on kaikessa merkittömyydessään järjetöntä. Elämme vain (onnella) n. 74 vuotta, joka on maailmankaikkeuden mittakaavassa täysin mitätön luku ja muutaman sukupolven kuluttua kaikki, jotka tunsivat tai edes tiesivät meidät ovat myös manan majoilla ja olemme vain joku ukko/eukko haalistuneessa valokuvassa unohdetussa valokuva-albumissa. Kaikki mitä teemme tai ostamme on oikeasti turhaa ja illuusiota siitä, että olemme oikeasti jollain tavalla merkityksellisiä henkilöitä. Mitään saavutusta tai maallista omistusta ei voi ottaa mukaan hautaan ja siellä maatessamme olemme pelkkää madonruokaa. Edes haudalla ei meille ole mitään merkitystä ja itselleni ei sinällää ole edes väliä, jos joku vaan dumppaa minut lähimpään roskalaatikkoon. Samalla tavoin sitä kuitenkin maatuu tomuksi vaikka makaisikin pyhällä maalla tai kaatopaikalla. Ei se minua ainakaan koske enää millään lailla.

Me ihmiset pyrimme käsittelemään kaikkea tapahtunutta kuin sitä vastaan pitäisi puolustautua. Laki, järjestys ja uskonto ovat kaikki vain keinoja yrittää suitsia kaaosta, jota myös ympäröiväksi todellisuudeksi kutsutaan. Ajattelemme, että elämme turvassa eikä meillä ole mitään pelättävää. Maailmassa on kuitenkin 6 miljardia ihmistä ja aika moni meistä on kuitenkin jollain tavalla häiriintynyt. C. Mansonit ja T. Bundyt eivät ole yksin tässä maailmassa. Häiriintyneet yksilöt eivät ole ainoa vaara tässä maailmassa vaan onnettomuudet, joista voimme lukea lehdistä, voivat osua myös meidän kohdalle. Muutama vuosi sitten luin lehdestä kuinka 126 ihmistä Länsi-Afrikassa imaistiin kuolemaansa, kun matkustajakoneen virkaa suorittaneen kuljetuskoneen perässä sijaitseva rahtiluukku aukesi kesken lennon. Lähempänä kotia eräs mies ajoi autoaan Porvoo-Helsinki moottoritietä tarkoituksenaan palata kotiin kuoli siihen, kun edellä ajavan kuormurin lavalta karkasi kauhakuormaaja ja seivästi miehen täydessä vauhdissa. Muutama viikko sitten eräs tyttö Glasgow'ssa oli menossa nostamaan rahaa automaatista, mutta jäi auton alle ja kuoli vammoihinsa sairaalassa. Taudeista ja luonnonkatastrofeista ei tarvinne edes mainita.

Koska ei ole muuta todellisuutta kuin tämä, jota koemme, ei saa jäädä murehtimaan tapahtuneita tai kadehtimaan muita tai heidän saavutuksiaan. Elämän ainoa tarkoitus on onnellisuus ja sen tavoittaminen. Ei saa jäädä yhteiskunnan normien puristukseen ja toivoa asioita, jotka on koettu kollektiivisesti sopiviksi. Ei saa kuunnella muita miten pitäisi elää. Koska yksilö on maailmankaikkeuden mittapuulla täysin epäolennainen, tee se olennaiseksi itsellesi. Sinun elämälläsi ei ole kenellekään muulle merkitystä kuin sinulle. Sinun elämä on vitun nättiä, vaikka maailma onkin täysin paska ja menossa suoraan kadotukseen.

mä ajattelen koko ajan vaan seksii. tää kevät tekee mut hulluksi

Miksi maksaisit ja miksi myisin?

mikkihiiri, 4.4.2006 17:00:
Koska ei ole muuta todellisuutta kuin tämä, jota koemme, ei saa jäädä murehtimaan tapahtuneita tai kadehtimaan muita tai heidän saavutuksiaan.

Tähän on pakko takertua - mistä tiedät ettei muita todellisuuksia ole? En tietenkään väitä että niiden olemassaoloon pitäisi turvautua tai uskoa, mutta mielestäni niiden olemassaolon mahdollisuus on hyväksyttävä.

Mutta eipä sillä, kaikki mitä sanoit on ihan asiaa: tämä hetki on ainoa mikä on olemassa ja kohta tämäkin on jo menneisyyttä - ja menneisyyttä tai tulevaisuutta elämällä menetät sen ainoan olemassaolevan hetken... Eikä elämässä ole mitään mieltä jos tavoitteena on juuri mikään muu kuin onnellisuus - toiset tietenkin tulevat onnelliseksi auttaessaan muita, mutta itsekästä onnellisuudentavoitteluahan sekin on.

sapeli, 7.4.2006 00:26:
Tähän on pakko takertua - mistä tiedät ettei muita todellisuuksia ole? En tietenkään väitä että niiden olemassaoloon pitäisi turvautua tai uskoa, mutta mielestäni niiden olemassaolon mahdollisuus on hyväksyttävä.

En tiedäkään muiden todellisuuksien olemassaolosta tai olemattomuudesta, mutta tällä hetkellä niistä keskusteleminen on parhaimmillaankin metafysiikkaa. Eli muiden todellisuuksien, poislukien siis sen, jossa olemme, todistaminen aukottomasti on nykyisellään mahdotonta. Näin ollen mielestäni niiden olemassaoloon pitää suhtautua skeptisesti. Mutta joo, ehkä täydellinen kielto on turhan voimakas tässä asiassa.

Omasta blogista pari päivää sitten:

That I Would Be Good - Alanis Morrissette

that I would be good even if i did nothing
that I would be good even if i got the thumbs down
that I would be good if i got and stayed sick
that I would be good even if I gained ten pounds

that I would be fine even if I went bankrupt
that I would be good if I lost my hair and my youth
that I would be great if I was no longer Queen
that I would be grand if I was not all knowing

that I would be loved even when I numb myself
that I would be good even when I am overwhelmed
that I would be loved even when i was fuming
that I would be good even if I was clingy

that I would be good even if I lost sanity
that I would be good
whether with or without you

... Muistakaa tämä

Kolahtipa muuten tänään taas aika tehokkaasti, vaikka luulin asian jo käsitelleeni.

that I would be fine if I sucked at web design
that I would be good if I could not dance at all
that I would be great even if I helped no-one
that I would be grand even if no-one liked me

On siinä oppimista.

Pitäs säästää yli tonni joulukuuhun mennessä, et pääsis viettää joulua Etelä-Afrikkaan

Mä haluuuuuuun!!! Mistä mä säästän reilun tonnin...

ihan poikki 9,5h raskaan työpäivän jälkeen... miks helkkarissa tuolla sataa taas lunta..?

Missä v***ssa on duunikaverit??? Miks mä oon yksin töissä??? Ei tajuu*ding*

Elämä on helvetin hienoa. Vielä hienompaa on, että oon sisäistänyt sen ja osaan nauttia siitä. Taitaa olla vuos täynnä ehdotonta täydellisyyttä.

Enää 6 päivää, niin mulla on 50 minuuttia töitä jälellä, sitten nään äipän ja mennään juopottelemaan ja venaamaan lentoa kotiin, oikeaan kotiin, ihanaan kotikaupunkiin, ihanaan Vaasaan

Menispä nää 6 päivää nopeesti ja sen jälkeen 4 päivää oikeen hitaasti

Nään taas ystäviä, ihanaa

Mitä eroa on: puhuu mitä ajattelee / ajattelee mitä puhuu? Eikö molemmissa kuitenkin puhuta mitä ajattellaan ja ajatellaan mitä puhutaan, koska jos ei ajattelisi niin ei varmaankaan pystyisi puhumaan mitä ajattelisi???!! Äääh, mulla niin kummalliset ajatukset

tekis mieli mättää eräitä turpaan niin paljo ku lähtee ja antaa tulla muutenki täydeltä laidalta SAATANA SENTÄÄN.

Kaikkee sitä kans tulee mietittyä. Elämän pieniä ja jopa suuriakin kysymyksiä. Mistäköhän niihin löytäisi vastaukset?

Olenko tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on? Olenko valmis muutokseen? Olisiko yksi tietty muutos sellainen minkä haluan? Olisiko se jotain mitä tarvin? Olisiko se minulle hyväksi?

Ja jos kyllä, niin tulisiko se muutos sittenkään? Kannattaako sitä toivoa? Kannattaako sitä haluta? Kannattaako siihen varautua?