Posts: 7,069
Aurinkoneiti, 13.9.2008 15:31:
Jos minulla olisi lapsia, en ostaisi heille kananugetteja ruoaksi.
Miksi?
Miksi?
Posts: 8,775
Posts: 8,775
Jostain se ilokin pitää repiä tälle päivälle.
Uskomatonta kyllä, mut sai hyvälle tuulelle Google maps! Katoin systerin lähiön kulmia katunäkymällä, ja tuli melkee tippa linssiin. Joo. Katsoin koneelta siis katunäkymää systerin kotikadusta ja ny tääl melkee tihrustan itkua ku tuli hyvät muistot mieleen ja hyvä fiilis. Öh.
Olispa ihana taas päästä siellä käymään.
Uskomatonta kyllä, mut sai hyvälle tuulelle Google maps! Katoin systerin lähiön kulmia katunäkymällä, ja tuli melkee tippa linssiin. Joo. Katsoin koneelta siis katunäkymää systerin kotikadusta ja ny tääl melkee tihrustan itkua ku tuli hyvät muistot mieleen ja hyvä fiilis. Öh.
Olispa ihana taas päästä siellä käymään.
Posts: 4,793
Oksettaa, itkettää, tekis mieli huutaa ja raivota.
Posts: 4,793
Epärehellinen ja arvaamaton tyyppi; Nyt se on jonkun muun ongelma.
Posts: 8,258
Posts: 1,170
Mua harmittaa kovasti, kun olen löytänyt sisällöltään juuri itselleni sopivan ja mieluisan työn, mutta jonka puitteet saa mut voimaan välillä pahoin, kirjaimellisesti. Toisin sanoen, työvuorojen pituudet on usein 12-14 h, ei ehdi edes nukkua välissä. Nytkin ensin kaksi 14 h yövuoroa, sen jälkeen yksi vajaa 12 h yövuoro, ja sitten vielä aamuvuoro perään. Tällä hetkellä mä vielä kutakuinkin pystyn tähän, mutta kyllä tässä kärsii parisuhde ja ystävyyssuhteet, kun aikaa ei ole itsellenikään, jotta ehtisin prosessoida töissä tapahtuvat asiat mielestä pois. Vapaapäivät usein jotenkin hujahtaa ohi, kun on kasa asioita, joita ei ole ehtinyt tehdä töiden lomassa, ihan kaupassa käynnistä, siivouksesta ym. arkisista asioista lähtien. Saatika sitten se puoli, että koittaa hetkeksi unohtaa työasiat, joita on kasaantunut huima määrä tonne pääkopan alueelle.
Mä olen perusluonteeltani optimisti, ja olen tähän kaikkeen koittanut suhtautua positiivisesti. Tottahan onkin, että mä todella tykkään työstäni, mutta kun vaan pystyisi samalla elelemään omaa elämäänsä... Voikohan tämmöinen yhtälö koskaan toteutua tällä alalla? Olisi hienoa löytää työ, jota haluaa ja jota on _mahdollista_ tehdä vaikka lopun elämänsä, mutta epäilenpä kovin kuinka onnistuisi oman pikkulapsen kasvattaminen ja hoitaminen tämmöisen työn kanssa. Todella harmi. :( Oma tunneside on vahva työpaikkaan, ei haluaisi sieltä mielellään lähteä, mutta jossain vaiheessa täytyy varmaankin punnita asioita oman jaksamisen ja työn ulkopuolisen elämän kannalta. Niin, siitäkin huolimatta, että oikeasti pidän työstäni kovasti. On se niin ristiriitaista tää elämä välillä. Valintoja, valintoja. Kun vaan tätä työtä voisi tehdä sen 8 h päivässä, niin kaikki olisi purrfect. Mutta täydellisyys onkin illuusio.
Mä olen perusluonteeltani optimisti, ja olen tähän kaikkeen koittanut suhtautua positiivisesti. Tottahan onkin, että mä todella tykkään työstäni, mutta kun vaan pystyisi samalla elelemään omaa elämäänsä... Voikohan tämmöinen yhtälö koskaan toteutua tällä alalla? Olisi hienoa löytää työ, jota haluaa ja jota on _mahdollista_ tehdä vaikka lopun elämänsä, mutta epäilenpä kovin kuinka onnistuisi oman pikkulapsen kasvattaminen ja hoitaminen tämmöisen työn kanssa. Todella harmi. :( Oma tunneside on vahva työpaikkaan, ei haluaisi sieltä mielellään lähteä, mutta jossain vaiheessa täytyy varmaankin punnita asioita oman jaksamisen ja työn ulkopuolisen elämän kannalta. Niin, siitäkin huolimatta, että oikeasti pidän työstäni kovasti. On se niin ristiriitaista tää elämä välillä. Valintoja, valintoja. Kun vaan tätä työtä voisi tehdä sen 8 h päivässä, niin kaikki olisi purrfect. Mutta täydellisyys onkin illuusio.
Posts: 1,170
Vampyrella, 15.9.2008 17:37:
...Mä olen perusluonteeltani optimisti, ja olen tähän kaikkeen koittanut suhtautua positiivisesti. Tottahan onkin, että mä todella tykkään työstäni, mutta kun vaan pystyisi samalla elelemään omaa elämäänsä... Voikohan tämmöinen yhtälö koskaan toteutua tällä alalla? Olisi hienoa löytää työ, jota haluaa ja jota on _mahdollista_ tehdä vaikka lopun elämänsä, mutta epäilenpä kovin kuinka onnistuisi oman pikkulapsen kasvattaminen ja hoitaminen tämmöisen työn kanssa. Todella harmi. :(
...
Oon kans ihmetelly et löytyyks tolta alalta inhimillisiä hommia. Mitä täs oon seurannu vierestä ku yks parhaista kavereista tekee samansuuntasta vuoroo ja tosiaan viel kasvattaa sitä muksua, ja pahaa kyl tekee. Ja sen kerran ku kaverilla ois esim. viikonloppuna riittävä määrä vapaata et kerkeis viihdyttää itteensä nii sen muija viel jaksaa sotkee kaiken. Ehkä toi ois viel siedettävää jollei toisella puoliskolla ois menkat kuutena päivänä viikos, mut nykysellä menolla ei voi ku ihmetellä et kaverilla on pysyny pää kasassa.
Zeratul, 15.9.2008 17:54:
Oon kans ihmetelly et löytyyks tolta alalta inhimillisiä hommia. Mitä täs oon seurannu vierestä ku yks parhaista kavereista tekee samansuuntasta vuoroo ja tosiaan viel kasvattaa sitä muksua, ja pahaa kyl tekee. Ja sen kerran ku kaverilla ois esim. viikonloppuna riittävä määrä vapaata et kerkeis viihdyttää itteensä nii sen muija viel jaksaa sotkee kaiken. Ehkä toi ois viel siedettävää jollei toisella puoliskolla ois menkat kuutena päivänä viikos, mut nykysellä menolla ei voi ku ihmetellä et kaverilla on pysyny pää kasassa.
Jep, mulla nyt vielä on helppoa tohon sun frendin tilanteeseen verrattuna, kun voin sentään nukkua hetken työvuorojen välissä sen sijaan, että alkaisin hoitamaan lapsukaista. Tosin, ihmettelen miten sun frendi jaksaa. Tai ylipäänsä miten kukaan perheellinen jaksaa tämmöistä tahtia.
Niin se vaan menee, että tätä alaa ei resurssien ja palkkojen suhteen paljoa muisteta. Tilannehan olisi aivan toinen, jos resursseja olisi enemmän ja palkka työn vastuullisuutta vastaava. Kutsumushommia nää onkin, kyllä mä toimeen tulen, mutta lähinnä harmittaa se, että on niin poikki, ettei aina välttämättä jaksa sitten töissäkään niin hyvin kuin voisi jaksaa paremmalla levolla. Tää on tämmönen ikuisuuskysymys. Hatunnoston paikka niille, jotka ovat kyenneet perustamaan perheen ja kasvattamaan vielä omatkin lapsensa näitä hommia tehdessä.
Väsymyksenkin keskellä haluan kuitenkin tarttua pienimpiinkin hyviin hetkiin, joita vastaan tulee. Se jos mikä auttaa jaksamaan. :) Hyviä, pieniä hetkiä on yllättävän paljon, kun vaan jaksaa niihin tarttua. Ei kuitenkaan sovi unohtaa omia voimavarojensa rajoja, ja siksipä laskeudun välillä tarkastelemaan tätä kokonaisuutta tuolta optimistisuuspilven reunalta ihan maan tasalle. Hyvä sitäkin on välillä harrastella.
Posts: 4,793
amore confisa; ja paskat.
Posts: 243
Posts: 3,494
mun pikkunen miro on tänään 5-vee 
niin se aika menee, ens vuonna eskariin ja sitten kouluun 
mihin se mun pikkuvaavi oikeen katos? 
nyt on jo niin iso poika, jolla on ne omat painavat mielipiteet ja kaikenlaista tietoa ja taitoa 
niin se aika menee, ens vuonna eskariin ja sitten kouluun mihin se mun pikkuvaavi oikeen katos? nyt on jo niin iso poika, jolla on ne omat painavat mielipiteet ja kaikenlaista tietoa ja taitoa
Posts: 1,783
onks täs elämäs enää muut ku työ
Posts: 4,793
Hakaniemen halli, hmm.
Tiedän olevani aika pikkumainen juuri nyt, mutta vihaisena oleminen tekee välillä kyllä ihan hyvää, näemmä.
Posts: 2,154
Toivottavasti en nyt tuu kipeeks.
Töissä on puolet porukasta joko ollu just kippeenä tai on vieläkii. Murulla on keuhkoputken tulehdus. Pöpöjä on siis kovasti kyl tyrkyllä joka paikas.. ja mun kurkku alkaa olee kipee pikkuhiljaa ja viluttaiskii vähän, nuhaa ollu jo muutama päivä..
En haluuu!
Töissä on puolet porukasta joko ollu just kippeenä tai on vieläkii. Murulla on keuhkoputken tulehdus. Pöpöjä on siis kovasti kyl tyrkyllä joka paikas.. ja mun kurkku alkaa olee kipee pikkuhiljaa ja viluttaiskii vähän, nuhaa ollu jo muutama päivä..
En haluuu!
Posts: 8,775
Posts: 372