Huomenna haastattelu yhteen paikkaan ja se paikka avaisi ovet vähän kaikkeen tolla saralla, mutmut, oon nähnyt miten se tyyppi pystyy ajamaan ihmiset solmuun kysymyksillään, joten joutuu vähän jännittämään tilannetta.
Ei hemmetti, tää ei oo kyllä yhtään mun aamu. Heräsin tuossa ku naapurin akka alotti taas hirveän valituksen seinän takana (niiden eteinen on jotenki sopivasti tuossa mun makkarin seinän toisella puolen). Vilkasen kelloa ja iskee paniikki. Munhan ois pitäny olla töissä jo puol tuntia sitten!
Ponkasen äkkiä ylös sängystä ja koetan kasailla itteäni ku yhtäkkiä tajuan, että eihän mulla edes ole aamuvuoro tänään. Ei helv... No onneks se kello ois muutenki soinu ihan parin minuutin päästä.
Aloin sitten siitä laittamaan itteäni lähtökuntoon treenejä varten ku päätin sitten vielä tulla tarkastamaan onko noi pistäny tuonne mitään lisäinfoja tjsp. Siinä vaiheessa huomasin, että ei tuo tunti mitään 9.30 alakaan vaan vasta 12.00 :D Nyt on kyllä niin daiju fiilis ettei mitään rajaa. Menisin takas nukkumaan, mutta ku ei edes väsytä... *huoh*
Mitenköhän tuo loppu päivästä menee, jos alku kerran on jo näin lupaava.