Jotenki sellai olo että kun ei oikee tiedä mitä haluu ja sillai.. vähä niiku pää ja elämä levällään ja mä vaa lähen ja teen ja meen oikeestaan ajattelematta :P Jos joku antas mulle jonku sortin suunnan niiku..mut ei.
Jos vaikka ottas ny kk rauhallisesti ja jättäs reissuja vähemmälle ja vaikka reenais :/ Ihan tyhmä olo ku ei saa oikeen mitää aikaseksi ja sit kasettiki meinaa levitä ku ajattelee liikaa ja ääh... Miks ei vois olla vaa tunteeton kivi jota joku potkis aina välillä johonki suuntaan..
Perkele, ei oo helppoo olla ihminen :/ Vituttaa, harmittaa ja jotain.. töissäki vaa kauhee superjumi päällä ei tästä meinaa tulla nyt mitään..
"Jos olisin tiennyt naisen tekevän massiivisen kostohyökkäyksen suklaakastikkeen kanssa kun läppäsin sen nenään neekerinpusun, niin olisin jättänyt ton tekemättä."
Tavallaan ollu vähän sekavat fiilikset palata töihin viikon sairasloman jälkeen - joku perus-ujous kuitenkin kun taustalla aina vaanii niin tuohon puhelimeen vastaamisessa on aina pieni kynnys, mutta toisaalta nyt sitä taas huomaa että ihan hyvinhän nuo puhelut aina menee ja sitä mukaa kasvaa itseluottamus.
Plus, meitä on kolme joille puhelut periaatteessa jakaantuu tasaisesti, ja välillä aina huomaa että koska mulla on eniten kokemusta juuri tästä jutusta niin saan todennäköisimmin selvitettyä ongelmat kertaheitolla, jättäen aikaa löysäilyyn.