Mihinkä kopiosuojaus on joutumassa?

No siis aika helvetillinen kultakorva kyl täytyy olla, jos 44,1 kHz:n tarkkuus ei riitä. Normaali-ihmisen kuulomaksimi kun on jossain 20 kHz:n kohdalla

Puhutaan eri asioista. En tarkoittanut tuolla max taajuutta (puhuit Nyquistin teoreemasta), vaan sitä, kuinka paljon sekunnin sisälle mahtuu tavaraa peräjälkeen. 44100 näytettä peräjälkeen sekunnissa ei ole lähelläkään ihmisen kuulon rajoja. Väitän, että se on ainut asia, jossa vinyyli suoriutuu oikeasti CD:tä paremmin. Ääni on "tarkempaa" vinyyliltä soitettaessa. Korva kuulee enemmän ääniä sekunnissa.

Tässä vaikka pikaisella googlauksella toisen tyypin sanomana sama:
http://www.alexandermagazine.com/recordingeq/weeklytip/05tip10-3a.asp

The other factor having to do with sample rate is that the more samples taken per second, the more accurate the picture. The difference between 44100 and 96000 sampling rates is noticeable. The difference between 44100 and 48000 is noticeable

96kHz:lla päästäisiin paljon parempiin tuloksiin. En muista kuitenkaan paljon oli ihmisen tarkkuuden raja, himmeä muistikuva olisi, että jollain laskutoimituksella siitä olis tullut n. 88kHz. Jonkun suomalaisen proffan mukaan ääni voidaan laskea oikeaksi Hifiksi vasta, kun näytteistys olisi jotain 480kHz luokkaa. Muistan lukeneeni Hesarista about 15 vuotta sitten.

edit: muistin ylempänä väärin SACD:n näytteistyksen, sitä ei voidakaan verrata suoraan PCM:ään erilaisen tekniikan takia

Itseasiassa Super Audio CD sopiikin hyvin tähän aiheeseen, sillä siinä on mahdollisuus tehdä kopiosuojaus fyysisellä tasolla. Ehkä vaan parempi, ettei siitä ole tullut suosittua

Puhutaan eri asioista. En tarkoittanut tuolla max taajuutta (puhuit Nyquistin teoreemasta), vaan sitä, kuinka paljon sekunnin sisälle mahtuu tavaraa peräjälkeen. 44100 näytettä peräjälkeen sekunnissa ei ole lähelläkään ihmisen kuulon rajoja. Väitän, että se on ainut asia, jossa vinyyli suoriutuu oikeasti CD:tä paremmin. Ääni on "tarkempaa" vinyyliltä soitettaessa. Korva kuulee enemmän ääniä sekunnissa.

Eikä kuule. Jos korva kuulee n. 20 kHz ääniä, se tarkoittaa, että korva kuulee 20000 äänenpaineen muutosta sekunnissa, eli ottaa näytettä 20 kHz taajuudella (tosin korva ei ota näytettä, koska korva on analoginen). 44.1 kHz CD-ääni toistaa n. 22 kHz:n asti ääniä. Mitä hyötyä olisi tallentaa CD:lle esimerkiksi 50 kHz:n ääntä, kun kukaan ei sitä kuule? Tämän lisäksi vaikka korva kuulisikin yli 20 kHz:n ääniä, eivät ne enää "kuulu" musiikkiin, ts ovat lähinnä ärsyttäviä vinkunoita ja aiheuttavat kuuluessaan lähinnä korvavaurioita. Sen lisäksi 99% kaiuttimista ei toista niitä.

edit: ja toi linkki tarkoittaa siis juurikin lähinnä musiikintuotannollista puolta.

Eikä kuule. Jos korva kuulee n. 20 kHz ääniä, se tarkoittaa, että korva kuulee 20000 äänenpaineen muutosta sekunnissa

Aihe on hankala, koska tieteellisiä tutkimuksia korvasta on vaikea löytää. Lasketaanko ilmanpaineenvaihteluksi sitten myös esim 20Hz siniaallon esim puolikas aalto tai 1/4 siniaalto, eli aistiiko korva ja aivot ääntä siniaallon eri kohdista eri tavalla kuin kokonaista aaltoa. Tätä itse lähinnä ajoin takaa.

Tossa postauksessa on aika hyvää keskustelua aiheesta.

Kuulun kyllä itsekin niihin, joiden mielestä 96 soundaa paremmalle, kuin 44. Pitäisi kai tutkia asiaa itsekin.

Mitä hyötyä olisi tallentaa CD:lle esimerkiksi 50 kHz:n ääntä, kun kukaan ei sitä kuule?

Mitä hyötyä on 100Hz telkkarista, kun silmä pystyy erottamaan maksimissaan vain noin 50Hz? Ja telkkari, joka näyttää 25Hz, mutta interlacettaa sen kuvan, niin feikki 50Hz riittää normisilmälle muutenkin.

Kuulun kyllä itsekin niihin, joiden mielestä 96 soundaa paremmalle, kuin 44. Pitäisi kai tutkia asiaa itsekin.

96kHz:lla tehdyt nauhoitukset saundaa paremmalta kuin 44,1 ja ero johtuu epäideaalisesta digitaalitekniikasta. 44,1 kilohertsilla toimiessa aliasointifiltteri joutuu käytännössä leikkaamaan kuuloalueelta asti tai sitten pitää hyväksyä se, että yläpäähän tulee helkkaristi säröä. Äärettömän asteen suotimia kun ei ole olemassa.

96 kilohertsillä samplatessa aliasointi ei enää olekaan enää paha ongelma, koska filtteri on reippaasti kuuloalueen yläpuolella.

Isommassa näytteenottotaajuudessa on taikaa ja iso osa (kunnollisista studiotekniikka-) valmistajista nostelee samplaustaajuuksia koko ajan, eikä ole tavatonta, että laitteet toimivat 192kHz:lla, osa tukee taajuuksia jo 384 kiloon asti.

Tämä on näitä "mä en usko - mä en kuule" -juttuja, joita tulee näköjään koko ajan foorumeilla, jonka keskimääräinen kuuntelija kuuntelee pa-kajarista tai vähintään jonkun p*n dj-mikserin läpi.

Mitä hyötyä on 100Hz telkkarista, kun silmä pystyy erottamaan maksimissaan vain noin 50Hz? Ja telkkari, joka näyttää 25Hz, mutta interlacettaa sen kuvan, niin feikki 50Hz riittää normisilmälle muutenkin

Ihmisen silmä erottaa muistaakseni 85-90 "framea sekunnissa".

96kHz:lla tehdyt nauhoitukset saundaa paremmalta kuin 44,1 ja ero johtuu epäideaalisesta digitaalitekniikasta. 44,1 kilohertsilla toimiessa aliasointifiltteri joutuu käytännössä leikkaamaan kuuloalueelta asti tai sitten pitää hyväksyä se, että yläpäähän tulee helkkaristi säröä. Äärettömän asteen suotimia kun ei ole olemassa.

96 kilohertsillä samplatessa aliasointi ei enää olekaan enää paha ongelma, koska filtteri on reippaasti kuuloalueen yläpuolella.

Totta tuokin, suodatin on helpompi luoda jos käytetään isompia näytteistyksiä. Ei tarvita äärimmäisen jyrkkää suodinta, halvempi toteuttaa, parempi lopputulos.

MUTTA, tässä ja tässä kuitenkin keskustelua siitä, mistä itse puhun. Eli luulen, että koko homman ydin piilee siinä, että ihminen huomaa eroja niissä paineenvaihtelujen tarkkuuksissakin, varmaan parhaiten keskiäänissä.