Kaupunki- vaiko Maalaiselämä?

44 posts, 3 pages, 7,086 views

Avatar
#41 • • Salla Guest
kaupunki. helsinki :heart:

Olen asunut ensimmäiseen 21 ikävuoteen asti pienessä kaupungissa, Kotkassa, n. 50000 asukasta. Tiesin jos varmaan 10-vuotiaana etten ikinä tule siihen kaupunkiin jäämään loppuelämäkseni. Esim ydinkeskustan, kotkansaaren vapaa-ajan vietto mahdollisuudet (yhdyssanat hmm?) on todella vähäiset mun mielestä. Siellä on oikeasti ehkä 2 ravintolaa missä voisin oikeasti yrittää viihtyä, toinen niistäkin kahdesta on aivan hanurista. En voisi kuvitella käyväni niissä kahdessa "hyvässä" paikassa loppuelämäni. kotkan alueella ei ole edes etnisiä ravintoloita, muuta kuin ehkä 3 kiinalaista.
Tarvitsen lisää vaihtoehtoja, paljon lisää.
Noin pienessä kaupungissa on myös ahdistavaa se, että meidän suhteellisen isossa kaveriporukassa (mikä koostuu monista erilaisista pienemmistä porukoista, mutta kaikki tuntee toisensa) kaikki tietävät kaikkien asiat. Tai luulevat tietävänsä. Mua ei ainakaan paskan vertaa kiinnosta osallistaa itseäni kaikkien tuttujen/puolituttujen asioihin ongelmiin, mutta niitä kuulee väkisinkin, tahtomattaan. Paskimmassa tapauksessa joudut itse keskelle jotain tilannetta kun nimesi on mainittu väärässä hengenvedossa, vaikka et olisi mitenkään osallinen asioihin. bläh.

On jotenkin helpottavaa ajatella, että kun elämä tästä asettuu aloilleen ja jää enemmän aikaa vapaa-ajalle, voin Helsingissä valita melkein ihan mitä tahansa kaupungin hyvistä harrastusmahdollisuuksista. Tai voin mennä vaikka monta vuotta joka viikonloppu eri ravintolaan, jos haluan. Kaikessa tarjonnassa on huomattavan suuret valikoimat, mikä on miellyttävää.

En ole haikaillut omakotitalojen perään ikinä oikeastaan. Jos saisin hyvältä etäisyydeltä (suhteessa hki keskustaan) rivitaloasunnon, olisin onnellinen. Kerrostaloasuminen kuitenkin sopii mulle tosi hyvin. ei mulla kuitenkaan ole koko aikaa pakottavaa tarvetta luukuttaa musaa täysillä yms, mitä yleensä mainitaan omakotitaloasumisen eduiksi.
Tykkään siitä, että reilu sadan metrin päässä kotoota on kauppa ja apteekki yms tarvittavaa. Tykkään siitä, että sattumoisin parin sadan metrin päässä on iiiiiiso keskuspuisto, ulkoilua varten. Tykkään siitäkin, että keskustaan voi kävellä 20 minuutissa. Tykkään kaikesta täällä.

Eniten tykkään siitä, että voin kulkea ruuhkaisella kadulla, olla osa sitä vellovaa ihmismassaa täysin anonyymisti. Voin vaikka hyräillä jotain laulua metrossa, eikä ketään kiinnosta.
Avatar
#42 • • Ryvon DJ Guest

Mua ei ainakaan paskan vertaa kiinnosta osallistaa itseäni kaikkien tuttujen/puolituttujen asioihin ongelmiin, mutta niitä kuulee väkisinkin, tahtomattaan. Paskimmassa tapauksessa joudut itse keskelle jotain tilannetta kun nimesi on mainittu väärässä hengenvedossa, vaikka et olisi mitenkään osallinen asioihin. bläh.



Toi on niin totta. Kategorisesti pitää sulkee korvat typeriltä juoruilta ja jutuilta, pitää suunsa kiinni, niin selviää joutumasta millekään puolelle tai leiriin. Se on ehkä pikkupaikkojen suurin synti, ihmisillä riittää liikaa energiaa toisten asioiden setvimiseen. Ikinä ei voi tietää mitä toinen ihminen ajattelee, siksi toisten ajatuksien miettiminen on täysin turhaa, se ei hyödytä mitään.


Ei tarvitse kuin mennä terassille katsomaan, mitä ihmiset siellä katsovat: toisia ihmisiä.



Hmm, mä luulen et äijät menee enemmän chillailemaan kylmän kaljan merkeissä, katsovat maisemia ja puhuvat paskaa teknisistä vempeleistä. Ne kävelevät tyypit kadulla menee siinä sivussa :excellent:
Avatar
#43 • • Sunflower Guest
Kotkasta minäkin. EN pohjimmiltani, mutta pitkään asunut ja ikinä ei tänne pitänyt jäädä. Jotenkin täältä vain sitten löytyi se 'elämän ihminen' ja tuli perustettua perhe ja ostettua asunto, eikä enää olekaan mikään suurempi hinku pois täältä. Ehkä joskus, mutta ei todellakaan ihan lähivuosina.


Esim ydinkeskustan, kotkansaaren vapaa-ajan vietto mahdollisuudet (yhdyssanat hmm?) on todella vähäiset mun mielestä. Siellä on oikeasti ehkä 2 ravintolaa missä voisin oikeasti yrittää viihtyä, toinen niistäkin kahdesta on aivan hanurista. En voisi kuvitella käyväni niissä kahdessa "hyvässä" paikassa loppuelämäni. kotkan alueella ei ole edes etnisiä ravintoloita, muuta kuin ehkä 3 kiinalaista.
Tarvitsen lisää vaihtoehtoja, paljon lisää.




Ravintolaelämä on täällä aika tylsää, myönnetään, mutta loppujen lopuksi en tiedä löytyisikö mua miellyttäviä ravintoloita suuremmin mistään. Huono puoli ravintola-alanduuneissa: Kyllästyy ravintoloihin ja känniääliöihin. Hyviä bändejä kaipailisin, mutta niiden perässä voi aina joskus mennä vähän kauemmaksikin.


Noin pienessä kaupungissa on myös ahdistavaa se, että meidän suhteellisen isossa kaveriporukassa (mikä koostuu monista erilaisista pienemmistä porukoista, mutta kaikki tuntee toisensa) kaikki tietävät kaikkien asiat. Tai luulevat tietävänsä. Mua ei ainakaan paskan vertaa kiinnosta osallistaa itseäni kaikkien tuttujen/puolituttujen asioihin ongelmiin, mutta niitä kuulee väkisinkin, tahtomattaan. Paskimmassa tapauksessa joudut itse keskelle jotain tilannetta kun nimesi on mainittu väärässä hengenvedossa, vaikka et olisi mitenkään osallinen asioihin. bläh.



Tämä ei kyllä muutu kaupungin vaihtamisella. Tietysti ensin tuntuu siltä, sillä kaveripiiri muuttuu, mutta elämän vakiinnuttua sama piiripienipyörii -leikki alkaa kuitenkin. Ihmiset juoruilevat ja sekaantuvat toistensa asioihin, niin on aina tehty ja varmasti aina tehdään. Helpompaa on vain todeta, että näin tapahtuu ja antaa ihmisten jauhaa omiaan.

On jotenkin helpottavaa ajatella, että kun elämä tästä asettuu aloilleen ja jää enemmän aikaa vapaa-ajalle, voin Helsingissä valita melkein ihan mitä tahansa kaupungin hyvistä harrastusmahdollisuuksista. Tai voin mennä vaikka monta vuotta joka viikonloppu eri ravintolaan, jos haluan. Kaikessa tarjonnassa on huomattavan suuret valikoimat, mikä on miellyttävää.



Harrastusmahdollisuuksia helsingistä kyllä löytyisi ja vieläpä paljon kiinostavia sellaisia. Toisaalta aika on rajallinen ja itelläni ei riitä edes kotkassa aika toteuttaa näitä tämän kaupungin mahdollisuuksia. Isommassa kaupungissa varmaan ahdistaisi, kun olisi kaikkea,mitä haluaisi kokeilla, muttei mitenkään pysyisi repeämään niihin.


En ole haikaillut omakotitalojen perään ikinä oikeastaan. Jos saisin hyvältä etäisyydeltä (suhteessa hki keskustaan) rivitaloasunnon, olisin onnellinen. Kerrostaloasuminen kuitenkin sopii mulle tosi hyvin. ei mulla kuitenkaan ole koko aikaa pakottavaa tarvetta luukuttaa musaa täysillä yms, mitä yleensä mainitaan omakotitaloasumisen eduiksi.
Tykkään siitä, että reilu sadan metrin päässä kotoota on kauppa ja apteekki yms tarvittavaa. Tykkään siitä, että sattumoisin parin sadan metrin päässä on iiiiiiso keskuspuisto, ulkoilua varten. Tykkään siitäkin, että keskustaan voi kävellä 20 minuutissa. Tykkään kaikesta täällä.



Omakotitalo olisi kieltämättä ihana sitten joskus. Vielä, jos saisi puutarhurin hoitamaan pihan, ettei tartteis niitten pirun rehujen kanssa tuskailla. Ite olin tyytyväinen kerrostaloasumiseen juuri vaivattomuuden vuoksi, mutta jotenkin elämäntilanteen muuttuminen (=muksut) saivat haikailemaan syrjempään ja pihalliseen asuntoon.

Loppujen lopuksi voisi varmaan sanoa, etten halua maalle, mutten myöskään kaupunkiin. Kotkaa pienempään kaupunkiin en haluaisi ja Helsinkiin en ikinä voisi kuvitella muuttavani (kuuluisat viimeiset sanat..), mutta esim Turku ja Tampere ei tuntuisi mahdottomilta. Niissäkään ei kyllä tosiaankaan keskusta, vaan juuri nämä tylsät omakotitalo-/rivarialueet. Haluan olla lähellä palveluita ja ihmisiä, mutten halua seikkailla päiviä keskellä keskustan "ihanuuksia".
Avatar
#44 • • Bio Guest
Kaupunki.

Aika samoin voin perustella mitä edellä on jo mainittu. Kaikki liikkeet, ruokakaupat, virastot ym. lähellä. Oon ehkä muuttamassa tän vuoden syksyllä muualle Turusta työpaikan vaihdoksen takia, luultavasti Tampereelle tai Helsinkiin. Helsinki olis kyl kalliimpi, mut siellä on enemmän kavereita ja kaikkea muutakin.