Kaupunki- vaiko Maalaiselämä?

44 posts, 3 pages, 7,083 views

Avatar
#21 • • ville Guest
Topicissa olisi ehkä voinut speksata mitä on "maalla" ja mitä "kaupungissa" vai saako tässä päättää itse =)

Mä oon itse asunut lähes koko ikäni ns perinteisissä nukkumalähiöissä, joista sittemmin osasta on muodostunut ihan kunnon vaihtoehtoja keskustoille.

Ensimmäinen pitkä asuinpaikka olari, oli aikanaan hyvin perinteinen nukkumalähiö. Tuolloinkin espoota sanottiin kaupungiksi, mutta imo kaupungiosassa jossa auto on lähes pakollinen ja palvelut surkeita ei ole mitään kaupunkimaista. Nykyisin tosin olarikin (yhdistettynä matinkylään) alkaa olla palveluiltaan jo ihan toista tasoa.

Nykyisin asun tapiolassa jota voisin itse kutsua jo kaupungiksi. Kaikki palvelut löytyy alle 10min kävelymatkan päästä ja jos en olisi töissä helsingissä veikkaisin, että keskustassa tulisi käytyä lähinnä yöelämän takia.

IMO melkein tuota kaupunki/maalla jaottelua oleellisempaa on asukkaiden keskimääräinen "sosiaalinen tilanne", palvelut ja kaavoitus. Jos lähdetään perusolettamuksesta, että palvelut ovat itselle sopivat ja kaavoitus kunnossa niin erittäin tärkeä asia on ihmiset ja heidän tilanteensa. Tällä tarkoitan sitä, millainen on paikan sosiaalinen status, mikä on ihmisten koulutustaso, millainen on alueen keskimäärinen luonne jne jne jne.

Suurimmat erot taitaa olla kaupunkien välillä. Kuten joku sanoi, oulussa on tosi lupsakkaa jengiä ja jossain tampereella on rennompi meno kuin helsingissä. Pääkaupunkiseudulla taas on keskimäärin sanottuna enemmän kiire ja asenne "mind your own business". Tästä kun menne
ään vielä alaspäin ja kaupunkeja pilkotaan kaupunginosiin, löydetään edelleen alueita joilla on omia tyypillisiä piirteitään. IMO oleellista on löytää se mesta, jossa tuntee olonsa kotoisaksi niin ympäristön kuin asukkaidenkin osalta. Ja tällainen mesta voi olla sekä kaupungissa että maalla.
Avatar
#22 • • Homegrove Guest
Mulle sopii tällainen tuppukylä versio kaupungista kuin 40 000 ihmisen Rauma. Tarpeeksi palveluja ja mulle sopii mainiosti että ainakaan viikolla ei ole mitään virikkeitä, minä kun viihdyn kotona. Luonto on 300 metrin päässä kotiovelta.

Ainoa asia mikä rassaa on että kavereita täällä ei juuri ole (nekin suurimmaksi osaksi netti ja IRC tuovat kotiin kyllä suunnilleen päivittäin)ja reivaamaan pitää AINA lähteä muualle mutta ei sekään ole oikea ongelma kun on kavereita jotka majoittaa mielellään sohvalleen silloin tällöin viikonloppuisin Tampereelle, Helsingissä ja Turussa. :)

Tosin en ole Raumaa isommassa kaupungissa koskaan asunut joten en osaa sanoa miten viihtyisin pitemmän päälle esim Helsingissä. Tuskin kovinkaan hyvin. Turkuun muuttoa olen kyllä miettinyt jo jokusen vuoden, se on mun lempipaikka kodin ohella Suomessa kumminkin. :)

Euraan mua ei saisi takaisin enää edes haulikolla. :D
Avatar
#23 • • JussiS Guest

Euraan mua ei saisi takaisin enää edes haulikolla. :D


Etkös sä just sinne ollu muuttamassa puol vuotta sit? :confused:

Mut joo, meitsille ehdottomasti kaupunki, maalla tuli asuttuu tollaset 17 vuotta ja se on ihan perseestä se. Välillä kiva mennä mutsille tai faijalle rauhottumaan viikonlopuks, mut kyl yleensä jo tokana päivänä sitä alkaa arvostaa jo esimerkiks sellasta et kaupassa voi lähtee käymään sit kun siltä tuntuu.
Avatar
#24 • • Homegrove Guest
Meinasin vuos sitten joutua kun oltiin molemmat siellä töissä. Mutta kun toisella vaan oli vakituinen duuni niin päätettiin se 8 kuukautta kulkea hankalasti samalla autolla eri vuoroihin.

Kannatti. :D
Avatar
#25 • • phear Guest
Taediumin kanssa samoilla linjoilla. Joko suurkaupungin keskusta tai maaseutu. Esikaupungit, pikkukaupungit (=esim Suomen kaikki) ja kuntapahaset ei oikein kiehdo.

Tärkeää maallakin asumisessa on kuitenkin se, että jotain palveluita on "tavoitettavissa". Tällä hetkellä tärkeimpinä kaupat ja työpaikat, mutta tulevaisuudessa varmaankin koulujenkin läheisyys merkkaa jotain.

Nykyään asun maaseudulla, noin 7km Lahden keskustasta. Tämä on vähän tällaista esikaupunkimaaseutua, joten en ole ihan täysin tyytyväinen asuinseutuuni.

Jotenkin veri vetää kuitenkin Berliiniin...
Avatar
#26 • • Funkatronik Guest
Samoilla linjoilla Phearin kanssa. Joko ison (Suomessa Helsinki/Tampere/Turku/Oulu) kaupungin keskustassa tai sitten ihan kunnon landella. Puoli ikuisuutta semilandella Nurmijärvellä asuneena voin todeta sen olevan yhtä helvettiä. Mihinkään ei pääse muuta kuin arkisin klo 06-18 kun julkiset toimivat niin huonosti mutta mistään maaseudun rauhasta ei kuitenkaan voi puhua kun taloja ja ihmisiä on kuitenkin sen verran tiheään että omakotitalossakaan ei oikein voi popittaa täysillä 24/7. Vähintään sata metriä pitäisi lähimpään muuhun asutukseen olla välimatkaa jotta missään olisi mitään järkeä. En oikein aina ymmärrä tätä Suomen rakennuspolitiikkaa kun lääniä on suhteessa väkilukuun enemmän kuin missään muualla maailmassa mutta silti rakennetaan vieri viereen rumia kerrostaloja.

Tällä hetkellä asun Kalliossa ja sekin tuntuu olevan jotenkin liian kaukana kaikesta, vaikka keskustaan kävelee vartissa.
Avatar
#28 • • vaavu Guest
Kaupunki.

Paljasjalkaisena helsinkiläisenä, tosin sittemmin takkini espoolaiseksi kääntäneenä, olen kasvanut sen verran kiinni kaupungin konventioihin, että muutto maalle olisi todella raju elämänmuutos.

Perustavaa laatua oleva ero kaupungin ja maaseudun mielenmaisemassa tulee suhtautumisesta ympäröiviin ihmisiin.

Koska kaupungissa on ihmisiä paljon, tavat kehittyvät sellaiseksi, että hommat sujuvat ihmistiheydestä huolimatta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sujuvaa kävelyä vilinässä (ei äkkipysähdyksiä, reittien ennakointi), ryhmittymistä rullaportaissa automaattisesti oikeaan reunaan, ripeää kassakäyttäytymistä jne. Fyysisestä läheisyydestä huolimatta kaupungissa osataan antaa henkistä etäisyyttä, osataan antaa jokaiselle oma sosiaalinen tilansa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ruuhkabussissa ei töllötellä suoraan toisia silmiin -- hirvittävän epämukavaahan se olisi, jos joutuisi koko matkan sietämään tuijotusta kolmenkymmenen sentin päästä.

Maaseudulla taas ihmisiä on vähän, joten siellä tärkeämpää on ottaa kontaktia niihin vähiin ihmisiin. Ja koska ruuhkia ei ole, sujuvuudesta ja ripeydestä ei ole tarvinnut kehittää hyvettä, vaan pikemminkin päin vastoin. Kaupan kassalla on aikaa jutella rauhassa, koska takana ei hengitä pitkä jono asiakkaita.

Maalaisen mielestä kaupunkilaisten käytös on tylyä. Todellisuudessa kyse ei ole niinkään tylyydestä, vaan erilaisesta konteksista. Jos kaupungissa yrittäisi käyttäytyä kuten maalla tavataan käyttäytyä, ahdistuisi pian joko itse, tai sitten ahdistuisivat kanssaihmiset.
Avatar
#29 • • sauce Guest
maalle muuttaisin jos suinkin vain voisin. kaupungissa on aika kamalaa. mutta se maa sais olla satakunta/varsinais-suomi/uusimaa -akselilla.
Avatar
#30 • • Taedium Guest

Kaupunki.
<clip>
kanssaihmiset.

Loistava kirjoitus! Ilmaisit asian hyvin. *tap tap*
Avatar
#31 • • Ryvon DJ Guest

Perustavaa laatua oleva ero kaupungin ja maaseudun mielenmaisemassa tulee suhtautumisesta ympäröiviin ihmisiin.

Maalaisen mielestä kaupunkilaisten käytös on tylyä. Todellisuudessa kyse ei ole niinkään tylyydestä, vaan erilaisesta konteksista.




Hmm, tämä on yleinen käsitys, mutta vaatii tarkennusta: Uskon että Suomessa ja suomalaisisten käytöksessä toisiaan kohtaan ei ole niin suurta eroa kuin uskotellaan. Kärjistetyt esimerkit Stadin ytimessä eteenpäin ryntäävistä ihmisistä ja maaseudulla toistensa kuulumisia kyselevistä lupsakoista ihmisistä ovat suurimmalta osin stereotypioita. Asummehan Suomessa, harvinaisen homogeenisessä maassa, yhden valtauskonnon alaisena, pääosin samoilla tavoilla, käsityksillä ja ennakkoluuloilla varustettuina.

Okei, tekeväthän pienissä kylissä ja kaupungeissa asuvat helposti tuttavuutta, mutta niinhän tekevät aina toisilleen arjessa tutuksi tulevat lähipiirin ihmiset, olkoon kyse sitten Kallion kulmien tai jonkun Helsingin provinssin ihmisistä, jotka käyvät vapaa-aikanaan samoissa paikoissa, samoissa baareissa, kaupoissa jne.
Kyse on siis elinympäristön kokoluokasta. Kaupunkien keskustoja ei koskaan olekaan tehty sosialisointia varten, vaan kaupantekoa, pörssiä ja kulutusta varten. Valtaväestöllä ei ole pakkoa tai tarvetta oleilla siellä muuten kuin välttämättömän ajan, tehokkaasti.

Pääosin ihmiset luovat omassa sopivan kokoisessa elinympäristössään tarvittavat ihmissuhteet, vapaa-ajallaan.

Asuin kolme vuotta Itä-Suomalaisessa pikkukaupungissa, ja minulle ei tuottanut juurikaan ongelmia sopeutua siihen elinympäristöön, vaikka olen asunut koko elämäni Stadissa.
Kuitenkin idyllisessä(kin) pikkukylässä koin välillä rasittavaksi sen, että kavereita, tuttuja, hyväpäivän- että kännituttuja tuli joka päivä kadulla vastaan. Joskus kaipasi oloa incognito, ilman että kukaan morjenstaa tai pysäyttää kysymään pintapuolisia "mitä kuuluu?" kysymyksiä.
Ystävät ovat tietenkin asia erikseen.

Kuitenkin samat pikkukylän ihmiset, jotka toimivat sosiaalisen pakon ("ole edes kohtelias naapuri tai kylillä sinua katsotaan kieroon") alaisena, linnottautuvat iltaisin koteihinsa omaan rauhaan. Suomalaiset tarvitsevat omaa tilaa. Kaupunkilaiset ottavat ehkä oman tilan päänsä sisällä arjessa kadulla, mutta saattavat sosialisoida sitten tuttujen ihmisten kanssa omalla ajallaan. Kärjistys tuokin.

Itse en voi asua Suomessa muualla kuin Stadissa. Vain tätä kaupunkia rakastan, tämä kaupunki antaa kaikki synnit anteeksi :)
Avatar
#32 • • sauce Guest

Asuin kolme vuotta Itä-Suomalaisessa pikkukaupungissa, ja minulle ei tuottanut juurikaan ongelmia sopeutua siihen elinympäristöön, vaikka olen asunut koko elämäni Stadissa.



Matkailu avartaa, sanovat. Niin kävi mullekin, kun on hiukan maailmalla käynyt ja nähnyt, ei Helsinki tunnu enää lainkaan niin pahalta. Se on vaan se harmaus ja ankeus mikä siellä iskee vasten kasvoja (toki esim. Lontoo on 10, ei 100 x pahempi.)). Oon myös törmännyt useasti sellaiseen "jos et ole snadista, et ole mitään" -asenteeseen.

Hauskakin tapaus oli kun eräs puolijulkisuuden henkilö katsoi olan yli ja sanoi, "noi on varmaan pöndeltä, ei niille kannata edes puhua"... tai se kun nuorena soitin työharjoittelupaikkoja helsingistä, ja eräskin alallaan tunnettu ihminen sanoi "mitä vittua sä sieltä turusta soittelet, ei me kuule mitään turkulaisia oteta".

Maalla se kuppikuntaisuus kulminoituu tosin siihen, että meneppä paikalliseen kapakkiin illalla ja kyllä urokset tarkkailee reviiriään ja melko todennäköisesti tulee jossainvaiheessa iltaa kyselemään mikäs olet miehiäsi. onneksi kuitenkin rehentely ja itsetunto tulee maalaisissa esiin vain humalassa, joten päiväsaikaan saa olla suht rauhassa.

mutta koska tää topikki mukavasti sivuuttaa asumista maalla ja helsingissä <<<suomessa kun ei taida muita kaupunkeja juuri olla :right: >>>, niin sitä olen miettinyt, kun pakko on ollut, että millä köyhä ts. opiskelija, pystyy helsingissä asumaan, saati sinne muuttamaan? jos ei ole pappaa ketä betaalais, eikä ajatus soluilusta enää houkuttele? Ainakaan jos kämppikset on hippi tms, -tyyppisiä erilaisen elämäntyylin kannattajia... ne on kokeiltu ja raskasta oli.

nimim. maalainen turusta
Avatar
#33 • • Ryvon DJ Guest

Maalla se kuppikuntaisuus kulminoituu tosin siihen, että meneppä paikalliseen kapakkiin illalla ja kyllä urokset tarkkailee reviiriään



Joo, kuuluu asiaan. Itsekin sain monta kertaa tahattomia reaktioita aikaan kun juttelin paikallisten muijien kanssa niitä näitä, ja puolisonsa tykkäsivät kyttyrää. Kuitenkin rehellinen ja rento asenne saa suurimman osan ärhentelijöistä leppymään, niin että seuraavalla kerralla jopa tervehtivät tavattessa. Suurin osa ihmisiä kuitenkin aina kysyi positiivisen yllättäyneinä, että mitä teen kyseisellä paikkakunnalla, mitä pidän jne.

mutta koska tää topikki mukavasti sivuuttaa asumista maalla ja helsingissä <<<suomessa kun ei taida muita kaupunkeja juuri olla :right: >>>



No eipä oikeen :) No ei vaiskaan, urbaania elämää on läpi Suomen. Huumeet, rikokset, uudet trendit ja elämäntyylit ovat joka paikassa melko samat, ero on ehkä volyymissä ja pienissä nyansseissa. Varsinkin nykyään Internetin aikakaudella ihmisten yhtäläisyydet ovat kasvaneet. Ihmisillä on autot. Ainoita erottavia tekijöitä mitä itse olen huomannut pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä, ovat paikalliset murteet ja suhtautuminen "isänmaallisuuteen" sekä perinteisiin.
Niinpä siis ei voi enää tehdä niin karkeaa jakoa kuin joskus 20/30-luvulla, kun puhuttiin "kaupunkielämästä" tai maaseudusta.
Avatar
#34 • • timppa^ Guest

Mut joo, meitsille ehdottomasti kaupunki, maalla tuli asuttuu tollaset 17 vuotta ja se on ihan perseestä se. Välillä kiva mennä mutsille tai faijalle rauhottumaan viikonlopuks, mut kyl yleensä jo tokana päivänä sitä alkaa arvostaa jo esimerkiks sellasta et kaupassa voi lähtee käymään sit kun siltä tuntuu.



Allekirjoitan sanasta sanaan, paitsi että landevuosia kertyi 16.
Avatar
#35 • • Taedium Guest

Kärjistetyt esimerkit Stadin ytimessä eteenpäin ryntäävistä ihmisistä

No se kaduilla ryntäily on mielestäni Lontoolaisilla samalla tavalla kuin Helsinkiläisillä. Jos kaupungilla tarvii poiketa nopeasti muutaman korttelin päässä on monasti nopeampaa sanoa, että odottakaa tuolla ja mennä yksin. Se kun on niin paljon nopeampaa. Moni (tai no ne muutama) suomalainen kaveri puikkelehtii täälläkin, olen huomannut. Suomalainen saattaa pysyä mukana, jos jossain nopsasti käväsee väentungoksessa.

Okei, tekeväthän pienissä kylissä ja kaupungeissa asuvat helposti tuttavuutta, mutta niinhän tekevät aina toisilleen arjessa tutuksi tulevat lähipiirin ihmiset, olkoon kyse sitten Kallion kulmien tai jonkun Helsingin provinssin ihmisistä, jotka käyvät vapaa-aikanaan samoissa paikoissa, samoissa baareissa, kaupoissa jne.
Kyse on siis elinympäristön kokoluokasta.

Aivan. Me olemme laumaeläimiä, mutta ne laumat on pieniä. Miljoonakaupungissa et voi tutustua koko laumaan, joten tämän sisälle sinulle muodostuu omia pikkulaumoja. Henkilöt, jotka tunnistat väenjoukossa sivusilmälläkin.

Itse en voi asua Suomessa muualla kuin Stadissa. Vain tätä kaupunkia rakastan, tämä kaupunki antaa kaikki synnit anteeksi :)

Niin, paitsi, että tänne muutti joku tyyppi tossa pari kuukautta sitten joka on mun pikkuvelipuolen kaveri tai kaverin kaveri. Puhuttiin vaan baarissa ja huomattiin, että on samoja tuttuja. Ja paljon käy näitä tapauksia. Suomi on ihan järkyttävän pieni maa.

Helsingissäkin alkoi ahdistaa välillä kun jossain kotibileissä tuntemattomien kanssa jutellessa kun ne onkin kuullut jonkun tarinan tai jotain ja yhtäkkiä kesken juttelun ne havaitsee: "Ai sä oot se tyyppi..." Mistäihmeestänemutmukatunteekuemmäooniitäikinäennennähnyt?!
Avatar
#36 • • espoo_rumpshaker Guest
What, there's cities in Finland? :D
Avatar
#37 • • Taedium Guest

What, there's cities in Finland? :D

There has to be at least one... There can't be a Capital Village of a country... I guess...
Avatar
#38 • • Funkatronik Guest

Perustavaa laatua oleva ero kaupungin ja maaseudun mielenmaisemassa tulee suhtautumisesta ympäröiviin ihmisiin.

Maalaisen mielestä kaupunkilaisten käytös on tylyä. Todellisuudessa kyse ei ole niinkään tylyydestä, vaan erilaisesta konteksista.




Hmm, tämä on yleinen käsitys, mutta vaatii tarkennusta: Uskon että Suomessa ja suomalaisisten käytöksessä toisiaan kohtaan ei ole niin suurta eroa kuin uskotellaan. Kärjistetyt esimerkit Stadin ytimessä eteenpäin ryntäävistä ihmisistä ja maaseudulla toistensa kuulumisia kyselevistä lupsakoista ihmisistä ovat suurimmalta osin stereotypioita. Asummehan Suomessa, harvinaisen homogeenisessä maassa, yhden valtauskonnon alaisena, pääosin samoilla tavoilla, käsityksillä ja ennakkoluuloilla varustettuina.



Itse en 20:n maaseutuvuoden aikana törmännyt noihin myyttisiin lupsakoihin maalaisiin. Oman kokemukseni perusteella sanoisin että maaseudulla tutustuu ihmisiin vain ja ainoastaan jos on valmis, julmasti sanottuna, laskeutumaan heidän tasolleen. Nappiverkkarit ja pilotti päälle ja keskustele esim. Corollan virittämisestä tai puukoista niin saat kavereita alta aikayksikön mutta jos olet sellainen kuin minä, eli menet baariin solmio kaulassa, tilaat jotain skottilaista mallasviskiä ja avaat keskustelun kysymällä ihmisten mielipidettä 1800-luvun alun romanttisesta runoudesta ja siteeraamalla Thomas Chattertonia niin saat lähinnä vitun homo-huutoja tai huonossa tapauksessa turpaan.

Stadissa taas kukaan ei välitä, mutta eipä saa turpaankaan.

Noin kärjistetysti siis.
Avatar
#39 • • Ryvon DJ Guest

Suomi on ihan järkyttävän pieni maa.

Helsingissäkin alkoi ahdistaa välillä kun jossain kotibileissä tuntemattomien kanssa jutellessa kun ne onkin kuullut jonkun tarinan tai jotain ja yhtäkkiä kesken juttelun ne havaitsee: "Ai sä oot se tyyppi..."



Kyllä. Varsinkin kun Suomessa erikoistuu jollekin tietylle sektorille, olkoon se sitten vaikka teknomusiikkiin, hammasteknikoksi, Bemarin virittelijäksi tai taiteilijaksi, on minkä tahansa ryhmän koko aina sen verran pieni, että jossain coctail-tilaisuudessa tai vastaavassa törmää johonkin joka tietää sut :panic:
Kuitenkin sen vielä saattaa sietää, toisin kun pienessä pitäjässä, jossa joku tulee jo seuraavana päivänä kadulla sanomaan (vittuilemaan): "että teit sitten sitä ja tätä?", "mä kuulin että olit..." Argh!!!! :mad:
Pienissä elinpiireissä valitettavan usein tiedetään toisten asiat kiusallisen hyvin.
Avatar
#40 • • vaavu Guest

Perustavaa laatua oleva ero kaupungin ja maaseudun mielenmaisemassa tulee suhtautumisesta ympäröiviin ihmisiin.

Maalaisen mielestä kaupunkilaisten käytös on tylyä. Todellisuudessa kyse ei ole niinkään tylyydestä, vaan erilaisesta konteksista.




Hmm, tämä on yleinen käsitys, mutta vaatii tarkennusta: Uskon että Suomessa ja suomalaisisten käytöksessä toisiaan kohtaan ei ole niin suurta eroa kuin uskotellaan. Kärjistetyt esimerkit Stadin ytimessä eteenpäin ryntäävistä ihmisistä ja maaseudulla toistensa kuulumisia kyselevistä lupsakoista ihmisistä ovat suurimmalta osin stereotypioita.




Joo, eivät ihmiset maalla ja kaupungissa ole mitenkään pohjimmiltaan erilaisia. Näkyvät erot käytöksessä ovat muokkautuneet parhaiten ottamaan huomioon ympäristön tarpeet. Kyllä maalta kaupunkiin muuttanut todennäköisesti kaupungistuisi aika nopeastikin, samaten myös toisin päin (mikäli vain maaseudun kantaväestö pystyy hyväksymään muuttajan osaksi kantaväestöä).

Eli kuten sanoit:

Kyse on siis elinympäristön kokoluokasta.



Ja ennen kaikkea sosiaalisesta kokoluokasta. Kun kaikkiin ei voi ottaa kontaktia, pitää osata ottaa myös etäisyyttä.


Kaupunkien keskustoja ei koskaan olekaan tehty sosialisointia varten, vaan kaupantekoa, pörssiä ja kulutusta varten. Valtaväestöllä ei ole pakkoa tai tarvetta oleilla siellä muuten kuin välttämättömän ajan, tehokkaasti.



Uh, tästä olen kyllä syvästi eri mieltä. Kaupunki on tehty myös oleilua ja viihtymistä varten. Mitä tehokasta on tuntien ikkunashoppailukierroksessa, tai terassilla istumisessa ja ihmisvilinän katselemisessa, tai katuesiintyjän shown seuraamisessa, tai puistossa istuskelussa, tai nuorison notkumisessa keskustassa... Moniin näihin aktiviteetteihin liittyy olennaisena osana se, että ympärillä on paljon ihmisiä. Pelkässä ihmisvilinästä voi saada loistavaa viihdykettä, vaikka ketään ei vilinästä tuntisikaan. Ei tarvitse kuin mennä terassille katsomaan, mitä ihmiset siellä katsovat: toisia ihmisiä.


Pääosin ihmiset luovat omassa sopivan kokoisessa elinympäristössään tarvittavat ihmissuhteet, vapaa-ajallaan.



Pelkkien "vakavien" ihmissuhteiden lisäksi ihminen voi tyydyttää myös muunlaisia sosiaalisia tarpeita. Mä ainakin pidän ihmisten katselusta, ja tätä tarvetta voi hyvin tyydyttää kaupungissa.