Mä oon itse asunut lähes koko ikäni ns perinteisissä nukkumalähiöissä, joista sittemmin osasta on muodostunut ihan kunnon vaihtoehtoja keskustoille.
Ensimmäinen pitkä asuinpaikka olari, oli aikanaan hyvin perinteinen nukkumalähiö. Tuolloinkin espoota sanottiin kaupungiksi, mutta imo kaupungiosassa jossa auto on lähes pakollinen ja palvelut surkeita ei ole mitään kaupunkimaista. Nykyisin tosin olarikin (yhdistettynä matinkylään) alkaa olla palveluiltaan jo ihan toista tasoa.
Nykyisin asun tapiolassa jota voisin itse kutsua jo kaupungiksi. Kaikki palvelut löytyy alle 10min kävelymatkan päästä ja jos en olisi töissä helsingissä veikkaisin, että keskustassa tulisi käytyä lähinnä yöelämän takia.
IMO melkein tuota kaupunki/maalla jaottelua oleellisempaa on asukkaiden keskimääräinen "sosiaalinen tilanne", palvelut ja kaavoitus. Jos lähdetään perusolettamuksesta, että palvelut ovat itselle sopivat ja kaavoitus kunnossa niin erittäin tärkeä asia on ihmiset ja heidän tilanteensa. Tällä tarkoitan sitä, millainen on paikan sosiaalinen status, mikä on ihmisten koulutustaso, millainen on alueen keskimäärinen luonne jne jne jne.
Suurimmat erot taitaa olla kaupunkien välillä. Kuten joku sanoi, oulussa on tosi lupsakkaa jengiä ja jossain tampereella on rennompi meno kuin helsingissä. Pääkaupunkiseudulla taas on keskimäärin sanottuna enemmän kiire ja asenne "mind your own business". Tästä kun menne
ään vielä alaspäin ja kaupunkeja pilkotaan kaupunginosiin, löydetään edelleen alueita joilla on omia tyypillisiä piirteitään. IMO oleellista on löytää se mesta, jossa tuntee olonsa kotoisaksi niin ympäristön kuin asukkaidenkin osalta. Ja tällainen mesta voi olla sekä kaupungissa että maalla.