toka vikaa (ala)viisuria.
Eihän se helposti mennyt.
Ainakin kolmea eri koukkua, vipua ja kahvaa siinä koitettiin.
Lopulta piti sahata hammas kahtia.
Hammaslekurin sanat olivat:
"Yhtään hankalampi ei olis voinut olla"
ja
"Jos se ei olis nyt lähtenyt, meiltä olis työkalut loppuneet kesken"
:( Juuret oli jotenkin menny vituralleen.
Pari päivää saikkaria ja kipulääkettä (parasetamolit ei riitä)
ja töihin. Sittenhän se pääsi kaikeksi riemuksi vielä
tulehtumaan. Kävin päivystävällä hampilekurilla 3 kertaa
kun laitettiin "monttuun" sellainen lääketyyny tms. joka
maistui hemmetin pahalle. Kolmisen viikkoa sitä sitten
parantelin, kunnes oli uusi aika h-lääkärille.
Ajattelin että nyt on varmaan jälkitarkastus ja ehkä sen
yhden reiän paikkaus tai jotain pientä.
Paskan marjat. "Otetaan se viimeinenkin viisuri pois niin ei haittaa enää jatkossa"
Auts! Paniikki meinas iskeä. Mut jotenkin se hammas sit lähti kyl
helpommin kuin aiempi (tai muut viisurit).
Hyvät puudutukset ollu kyllä näillä kerroilla.
Taas pari päivää aivan tokkurassa. Särkylääkkeitä syön vieläkin ajoittain
kun tuntuu sellaista kiristystä, kiskomista ja liikkumista alahampaissa.
Noh, eipä ole enää viisureita mitä poistella.
Normaalisti ei ole paljon reikiä ilmaantunut, alle kymmenen ehkä
kaikenkaikkiaan koko elinaikana. Hammaskiveä sitten sitäkin enemmän.
Täytynee jatkossa käydä n. kerran vuodessa poistattamassa hammaskivet.
Tosiaan, kyllä hammaslääkärillä käynti ja hampaat on aika
yksilöllinen juttu.