No shit hei, eihän mun tekstissä ollutkaan kyse siitä että jollain -30db:n thresholdilla täysin lytätty biisi olis jotenki siisti juttu, vaan siitä että nykytekniikalla huomattavasti aiempaa kovemmalle masteroidut biisit on nimenomaan tervetullutta kehitystä soundiin!
hmm joo, ymmärsin vaan vähän väärin taas vaihteeks, sori. oon ite kyllä sitä mieltä että sillä ei oo kauheesti väliä mutta that's just me - tai siis... miten sen sanois. arvostan todellakin tyyppejä joilla on niin hyvät korvat, laitteet ja tietotaito niiden käyttöön että ne saa sen piisin olennaisen ja potkun säilytettyä ja puristettua sitä RMS:ää silti olennaisesti isommaks mutta nään sen "kovalle masteroinnin" juttuna joka ei vaikuta mun kuuntelukokemukseeni kauheesti tietyn pisteen jälkeen.
totta kai jos se RMS-taso on ihan naurettavan alhaalla niin voi olla et vaatii rassaavan määrän vahvistusta että saa piisit soimaan tarpeeks lujaa... mutta kuten aiemminki totesin ni jos osaa miksausvaiheessa jo kuunnella ja kompuroida ja tehä oikeita valintoja (mä en kyllä edelleenkään osaa) niin biisit soi yleensä tarpeeks lujaa ihan pienellä limitoinnilla ja viilauksella tai vaikka ilmankin.
eri juttu sit jos puhutaan yleensä saundin massiivisuudesta - ei puhtaasta volatasosta vaan siitä miten vaikkapa junkkapuolelta dom & rolandin imagination joskus ilmestyessään (tai tietyt mr. corstenin raidat kiksupuolella vielä aiemmin...) tiputti mun leukapieleni lattiaan sillai "miten hitossa nää on saaneet tän näin valtavan kuuloseks"... se on taas enemmän sitä puolta musatekniikka-voodoosta josta rehellisesti diggaan sillon ku se sopii biisiin.
Whuf tossa hiton hyvin kiteytti juttuja, myös sen että tänne tuntui kerääntyvän sellasta asennetta että masterointi yleisesti olis jotenkin ilkee juttu - levylle vaan soundi sellaisenaa(!!). Imo se ei oo oikee tapa kiksuun, johkin muuhun musatyyliin ehkä on.
jeh. kyllä hyväl maulla ja tarkoil korvilla varustettu masteroija yleensä saa mistä tahansa jotain extraa irti. imo toi ei oo ees niinkään genreriippuvainen juttu koska vaikkapa akustisen musan masteroinnissa yleensä kaikki korjaukset pitää olla tosi hienovaraisia ja kompurointi voi olla vähän no-no mutta ne korjaukset voi silti olla ihan fiksuja... kun taas jossain konetanssimusagenreissä voi olla ihan perusteltuu tosiaan tehä vähän radikaalimpiakin muutoksia. tai sitten ei, ja makunsa kullakin.
en oo kyllä kuunnellut uutta kiksua moneen vuoteen ku jossain vaiheessa loppui innostus totaalisesti... mutta se mitä sillon oisin peräänkuuluttanut oli enemmänkin tuotantopuolella just se saundin massiivisuus - räjähtävät dynamiikkavaihtelut, helvetin isot stereokuvat, jämäkät alapäät jne. jutut. ja muutoin kyllä uudet ideat, jossain vaiheessa vaan löytyi enää tosi harvoin biisejä jotka ei ois kuulostaneet kaavamaiselta ripoffmatskulta ja niistäkään ei hirveen suuri osa vakuuttaneet "toimivuudellaan"kaan. tiedä sitten mitä nykyään.