Elän siinä käsityksessä, että nykymuotoinen Raamattu on koottu yksiin kansiin joskus 300-luvulla ja että kirjaan on kasattu samaa näkökantaa tukevat evankeliumit ja kirjeet sum muut tekstit. Evankeliumeja olisi ollut tarjolla joidenkin lähteiden mukaan kymmeniä.
Tarkkenuksena sen verran, että Vanha testamentti perustuu Tanahin eli juutalaisen Raamatun kreikankieliseen käännökseen Septuagintaan joka on valmistunut joskus kolmannella vuosisadalla eaa. Uusi testamentti on tosiaan nykymuodossaan kanonisoitu vasta 367, tosin sen tekstit on kirjoitettu n. vuosina 50-150 ja koottu yhdeksi kokonaisuudeksi n. vuonna 200.
Klassisen määritelmän mukaisia apokryfisiä (so. Raamatun kanonisoidusta laitoksesta pois jätettyjä) kirjoja on 14 kpl, joista evankeliumeja 9. Osa näistä kuuluu katoliseen kaanoniin, mutta uskonpuhdistuksessa ne on pudotettu protestanttisesta kaanoninsta.
Olen sitä mieltä, että Jeesus ei ole pelkkä satu olento, vaan on saattanut joskus oikeasti elää.
Jeesuksen olemassaolo historiallisena henkilönä on käsittääkseni melko laajalti tutkijapiireissäkin hyväksytty, vaikka aivan kiistatonta näyttöä asiasta ei ole saatu. Wikipedia mainitsee että on olemassa Herodes Antipaalle attribuoitu kirje jossa tämä puolustaa Jeesuksen teloitusta Rooman senaatille, mutta ilmeisesti dokumentin aitoudesta ei ole täyttä varmuutta. Mikäli kirje on aito, se selvästi vahvistaisi Jeesuksen olemassaolon historiallisena henkilönä.
Jos joku Paavi joskus myöntää kirkon tehneen virheitä menneisyydessä, voin jopa liittyä seurakuntaan.
Kyllähän useampikin paavi on edellisten paavien virheitä maallisissa asioissa kerinnyt myöntämään. Paavin erehtymättömyyden dogma koskee ainoastaan uskonnollisia ja niitäkin vain tiukasti rajattusti.
Siksi toisekseen, jos ajattelit Suomessa liittyä seurakuntaan niin mitäs tekemistä sillä on paavin sanomisten kanssa? Suomen ev.lut. kirkko kuten muutkaan protestantit eivät tunnusta paavia kristillisen kirkon johtajaksi.