AViATiON

Olisi mielenkiintoista lukea lentamiseen ja ym. sellaiseen liittyvia juttuja.
Minulla on muutama kysymys tasta:::

1. Mika on yleisin vaaratilanne mika lennolla voi sattua ?

Että se putoaa...:scared:
Noh, vakavasti puhuen. Itse en ole mikään suurin lentomatkustamisen ystävä, en kutsuisi tunnetta suoranaiseksi peloksi, mutta sangen epämiellyttäväksi tunteeksi kuitenkin. Mutta ei mitään sellaista, mihin kolme nopeassa tahdissa kumottua konjakkia ei auttaisi. Pentuna tuli lennettyä paljonkin, mutta jälkeen vuoden 1995 en ollut koneeseen astunut kuin vasta vuonna 2003. Joten liekö sitten pieni uudelleentotutteleminen tarpeen.

En mäkään varsinaisesta lentopelosta kärsi, mutten kyllä lentämisestä nautikaan. Pahinta on täydellinen muiden "armoille" antautuminen, tuntuu että esim. laivaonnettomuudessa olisi itsellä enemmän mahdollisuuksia selviytyä ja toimia. Mutta eikös lentäminen ole kuitenkin kaikkien tilastojen valossa kutakuinkin turvallisin tapa liikkua, joten siinä mielessä pelot ovat aika turhia.

En ole lentänyt kuin pari kertaa (siis mennen tullen), ekan kerran vasta 19-vuotiaana ja edellisen kerran viime syksynä. Lennot menivät ihan hyvin, ei ollut kovin paljoa turbulenssia, mutta silti odotin vain koko ajan lennon olevan ohi ja jalat taas tukevasti maan kamaralla. Lievästi klaustrofobiselle luonteelleni ei myöskään oikein sovi lentokoneen ahdistavan putkimainen ja ahdas sillipurkkimeininki.

Allekirjoittanut tykkää älyttömästi lentokentistä ja -koneista. En tiedä miksi, mutta musta on mukava kökötellä ja odotella konetta ja katsella ihmisiä siellä kentällä.

Ja sit koneessa on ihan mahtava fiilis kun nousu ja lasku alkaa. Onnekseni saa vielä töiden puolesta jonkun verran lennellä pitkin Suomea, niin mikäs siinä ollessa.

Allekirjoittanut tykkää älyttömästi lentokentistä ja -koneista. En tiedä miksi, mutta musta on mukava kökötellä ja odotella konetta ja katsella ihmisiä siellä kentällä.

Sama täällä. Lentokentissä jokin viehättää todella paljon. Ehkä asiaan liittyy se pieni matkaa edeltävä jännitys ja "en-malta-odottaa" -fiilis.
Myös kenttien erikoinen arkkitehtuuri ja siellä vallitseva hektisys vaikuttavat.

Mäki diggailen oikeastaan kaikesta lentämiseen liittyvästä. Varsinkin pienenpänä tuli lenneltyä usein sukuloimaan ja se oli aina yhtä mukavaa.

Paras hetki koko matkassa on ehdottomasti nousukiito; kone asettuu kiitoradalle, kierrokset nousevat, selkä painautuu koneen kiihdyttäessä penkkiin, kiitoradan epätasaisuudet välittyvät kehoon ja viimein se mukava tunne vatsassa, kun kone nousee ilmaan.

Lisäksi lentokoneissa jos missä palvelu pelaa ensiluokkaisesti ja henkilökunta on aina hyvällä tuulella.

Paras lentämiseen liittyvä kokemus on jostain 90-luvun alusta, kun lensin serkkujeni luo Ouluun. Hieman nousun jälkeen ystävällinen lentoemo tuli hakemaan minut ohjaamoon, jossa sain viettää about puolet matkasta kuunnellen haltioituneena kapteenin ja perämiehen selityksiä ohjaamon ja koneen yksityiskohdista.

Meitsi diggaa! Paitsi finnairin rumista 50v lentoemoista ja nihkeestä tarjoilusta...

vuodessa tulee "lenneltyä" suht' paljon. ei se mua hihkumaan saa mutta ei se nyt pelottavaakaan ole. epämielyttävintä ovat turbulenssit, pahat sellaiset. muistuu mieleen mukava matka Lontooseen v.2000. uudenvuoden päivänä oli lento ja mulla yllättäen hirveä krapula. koko matkan ajan oli tosi pahaa myrskyä ja mitään juomatarjoilua ym. ei ollut myrskyn takia. mun takana istui nuorehko pariskunta ja siitä tämä naispuolinen oli aivan hysteerinen. kone "rämähteli", keikkui, nitisi, tärisi ym ja nainen itkee ja kirkuu melkein koko matkan ajan. kundikaveri yritti lohduttaa, tuloksetta. laskeutuminenkin meni vaappuen ja silloin hieman pelotti itseänikin, tosin osasyynä oli varmaan krapula ja kirkuva matkustaja.

pisimmät lento-ajat ovat olleet n. 6 tuntia ja se alkaa olemaan maximi mitä kestän. en ymmärrä mitä pystyy tekemään esim 12 tuntia kestävällä lennolla, hulluksihan siinä tulee. varsinkaan kun ei pysty koneessa nukkumaan, siitä ei tule mitään.

vuo luoja sitä fiilistä kun kone ottaa vauhtia kiitoradalla, motit huutaa leipää ja tuntee ku siivet voittaa painovoiman! :happyroll:

mulla on ollu syntymästä asti joku ihme ilmailuhulluus. aina välillä pitää esim käydä spottailemas lakeutuvia ja nousevia koneita erinnäisissä mestoissa hki-vantaan reunalla :cool:

mutta

periaatteessa(tilastoja jos siis katsoo) loppulähestyminen ja laskeutuminen on lennon "vaarallisin" vaihe ja siellä niitä haavereita tapahtuu eniten (windshear, tuulileikkaukset ja ulos kiitoradalta luisumiset yms). Nykyajan koneet on kuitenkin niin uskomattoman kestäviä, että mikään turbulenssi esim ei pysty konetta vaurioittamaan. Enemmän mä kyllä matkustajana pelkäisin sitä että a) joku känninen vyölaukkuturisti alkaa rähinöimään koneessa b) kone kaapataan

vaarallisin taitaa olla kuitenkin ilmakuoppa joka on heti nousun jälkeen. kone nousee normaalisti saa 300 metriä ilmaa alle, sitten tulee kuoppa, vedot hyytyy,kone tippuu samantien 200 metriä ja tulee jossain hullussa asennossa viimeset satametriä alas keskelle kaupunkia...

edit. niijoo, meitsi on tehny vähän pidempiä lentoja... newyorkiin suora lento, jotain 11 tuntia, hollannin scipholin kautta dominikaaniseen tasavaltaan... jotain 16 tuntia + bussimatkat...
takaspäin olikin paljon pidempi kun matkattiin ensin kaverin luota aamulla klo 7 maaseudulta pääkaupunkiin, siitä sellasel viidakko dösällä vuorine yli toisellepuolelle saarta, sitten hotellille hakee pari laukkua säilytyksestä, siitä taksilla lentokentälle, sieltä väliläsku saaren toiseen päähän, sitten hollantiin, siellä vajaa tunti lentojen välillä, ehdittiin silti. tietysti hirveessä kuumeessa ja räkätaudissa koko tulomatka.

thaimaaseen mentiin dubain kautta, jotain 16 tuntia myös.
takas tullessa söin jotain pilaantunutta joten kärsin lennot sitten jännässä super ripulissa, mulla ei ollu yhtään euroja, joten piti kärvistellä juomatta vaikka kuumetta oli varmaan 40 ja kaikki tulos heti perästä ulos... ei yhtään kivaa.

vaarallisin taitaa olla kuitenkin ilmakuoppa joka on heti nousun jälkeen. kone nousee normaalisti saa 300 metriä ilmaa alle, sitten tulee kuoppa, vedot hyytyy,kone tippuu samantien 200 metriä ja tulee jossain hullussa asennossa viimeset satametriä alas keskelle kaupunkia...

lentokoneiden moottoreistä lähtee niin paljon tehoja että saa olla aika iso ilmakuoppa että kone putoo noin paljon. (eikä moottoreista oteta edes lähelle maksimitehoja normaalissa nousukiidossa)

mut jos esim molemmat moottorit simahtais heti nousun jälkeen niin sitten käy huonosti. (todella epätodennäköistä)

mielenkiintoinen aiheeseen liittyvä sivusto:
http://www.airdisaster.com/

edit: linkki

vaarallisin taitaa olla kuitenkin ilmakuoppa joka on heti nousun jälkeen. kone nousee normaalisti saa 300 metriä ilmaa alle, sitten tulee kuoppa, vedot hyytyy,kone tippuu samantien 200 metriä ja tulee jossain hullussa asennossa viimeset satametriä alas keskelle kaupunkia...

lentokoneiden moottoreistä lähtee niin paljon tehoja että saa olla aika iso ilmakuoppa että kone putoo noin paljon. (eikä moottoreista oteta edes lähelle maksimitehoja normaalissa nousukiidossa)

mut jos esim molemmat moottorit simahtais heti nousun jälkeen niin sitten käy huonosti. (todella epätodennäköistä)

jossain päin aasiaa kävi noi vuonna 200X, lentokentän jälkeen vielä heti jotain pilvenpiirtäjiä niin se vetäs heti semmoseen kuoppaan ja sit ländäs niihin kerrostaloihin. tais olla ennen kyllä tuota manhattanin tapahtumaa...

Paras lentämiseen liittyvä kokemus...

Oli pari vuotta sitten matkalla Lontoosta Saõ Pauloon British Airwaysin Boeingin leveärunkoisella koneella. Jokaisella matkustalalla edessä oma LCD-telkkari josta tuli kuudelta kanavalta kohtuullisen uusia leffoja, ja BBC:n radiokanavalta kymmentuntinen Gilles Petersonin British Airwaysille tekemä spesiaali.

Meinasin jäädä koneeseen istumaan kun piti lähteä. :D


Brasilian sisäiset lennot olivatkin jo sitten aivan toista luokkaa. Niiden jäljiltä mulle kasvo pieni lentopelko joka vaivaa edelleen joka kerta kun noustaan siinä metallipurkissa ilmaan. Turbulenssi oli silloin aivan omaa luokkaansa ja laskeutumisetkin olivat sitä "puoli kilsaa liian myöhään alas, pomppu, pomppu, kallistus, jarrut lukkoon, hymyilyä matkustajille..." Asiaa ei yhtään helpottanut se, että niitä välilaskuja oli muutama.

Koneet sinäänsä olivat uusia ja hienoja, mutta jokainen pilotti oli oman alansa Kimi Räikkönen. Mä en ymmärrä sitä, että kumpuilevassa maastossa (paljon turbulenssia ja lämpimiä ilmavirtauksia) laskeudutaan aluksi siihen tuhanteen metriin ja sen jälkeen lähdetään kiertelemään kohti muutaman kymmenen kilometrin päässä häämöttävää lentokenttää.

vuo luoja sitä fiilistä kun kone ottaa vauhtia kiitoradalla, motit huutaa leipää ja tuntee ku siivet voittaa painovoiman! :happyroll:

Vielä kun tän pääsis kokemaan sellasessa ensimmäisen maailmansodan mallisessa moottoroidussa leijassa, niin jo vot! En usko, että mikään olis niin siistiä, kuin kuunnella siinä oljynkatkussa alitehosen moottorin pärinää kaulaliinan lepatuksen säestämänä. Sivuille kun kattoo, niin maan ja silmän välissä ei oo mitään häiritseviä ikkunoita tms ja maisema vaihtuu.

1. Mika on yleisin vaaratilanne mika lennolla voi sattua ?

Yleisimmat syyt lentokentalle palaamiseen liittyvat joko kabiinin paineistamiseen (kuten tapahtui Air Finlandin lennolle talla viikolla) tai ilmastoinnin ongelmiin (savua tms.). Itse onnettomuuksista noin puolet tapahtuvat nousuissa tai laskuissa ja yleisin syy on inhimillinen, eika mekaaninen virhe. Lentopelkoisille voi muistuttaa, etta todennakoisemmin kuolet matkalle lentokentalle, kuin itse lennolla.

Itse pidin lentokentista ja lentomatkustamisesta hyvin paljon, kunnes tuli vietettya 4 paivaa matkalla Uuteen-Seelantiin konerikon vuoksi. Itse lentamista oli 28 tuntia (sekin ihan riittavasti), mutta pahinta oli moottorin rikkoutuminen heti Koopenhaminasta lahdon jalkeen -> paluu -> 2 paivaa motellissa, mukaanlukien 4 kayntia lentokentalle "kone lahtee pian" -> Bangkokissa (kaikki jatkoyhteydet tietenkin menneet) -> Hong Kongin ja Sydneyn kautta vihdoin Aucklandiin.

Muuten olisi voinut olla ihan hauskaakin (Thai Airwaysin 1. luokka on ihan kiva, lentoyhtion piikkin), mutta kadonneet matkatavarat, kuume seka vatsatauti hieman verottivat innostusta.

Oli pari vuotta sitten matkalla Lontoosta Saõ Pauloon British Airwaysin Boeingin leveärunkoisella koneella. Jokaisella matkustalalla edessä oma LCD-telkkari josta tuli kuudelta kanavalta kohtuullisen uusia leffoja, ja BBC:n radiokanavalta kymmentuntinen Gilles Petersonin British Airwaysille tekemä spesiaali.

Meinasin jäädä koneeseen istumaan kun piti lähteä. :D

ba on munkin suosikki. 3 eri safka-vaihtoehtoa, alkuruoka, paaruoka ja jalkiruoka ja oikeeta shampanjaa! ja ne telkkarit, yay!

niilla kuulemma pyorii nykyisin james zabielan spessu. not bad :cool:

united airlines new yorkiin oli kans ihan jees, koneessa oli paljon kaikenmaailman lehtia ja kaikilla myos ne omat telkkarit mut kylla siel silti sai sormia laskeskella.

Nörteille tiedoksi, että kaikkiin SAS:n mannertenvälisiä lentoja suhaaviin koneisiin tulee langaton intternetti tämän vuoden aikana. Noin siis ainakin mainostivat, kun viime vuonna lensin Chicagoon. Ihan kätevä ominaisuus, jos sattuu olemaan läppäri mukana

Yleisilmailusta ja lentosimulaattoreista kiinnostuneille kotimainen:
www.fsnordic.net
ja
http://fisd.fsnordic.net/

Jälkimmäisestä voi ladata Microsoft FS-2005:n mm. suurimman osan Suomen kentistä. mm. Helsinki-Vantaa ja Malmin kenttä ym. mallinnettu tosi tarkasti.

Itsellä tämä ilmailukiinnostus on siinä pisteessä, että ppl, eli yksityislentäjän lupakirjan suorittaminen alkaa maaliskuun lopulla.

Henkilökohtaisesti pidän noita pikkukoneita turvallisempina kuin isoja jettejä.

Itse en ole lentänyt kuin kaksi kertaa, mutta se on todella epämiellyttävä kokemus. Juuri tuo jo aiemmin mainittu kontrolloinnin puute tekee matkustamisesta tosi epämiellyttävää. Mahdollisen onnettomuuden sattuessa ei omilla tekemisillä ole kauheasti vaikutusta lopputulokseen. Muu matkustaminen ei kyllä pelota.

Sekin on kyllä jännä juttu, että kyllähän sen järjellä tietää että lentäminen on turvallisin tapa liikkua, mutta silti... Jostain syystä tosi epämiellyttävää.