Seikkaulupelien surkea valikoima

Kaks sanaa: Final Fantasy

Esim 7, 10 ja 10-2 on ollu kyl vitun kovia. Pelattavaakin riittää ihan helvetisti, tyyliin kymppiin tuli tuhottua melkein 400h ku lähettiin dark aeoneita niittaileen. Toisaalta se loppuflaidis olikin sit vitun kuiva, ku siinä skillivaiheessa sephirot & co meni yhel kierroksella alas. Toista olikin sit näiden dark aeoneiden ja monster arenan kovimpien vastustajien kans. Pelin puzzletkin on paikoitellen aika kinkkisii, ainakin jos jättää sen 'easy way out':in käyttämättä.

Mä en sanois Final Fantasyitä seikkailupeleiksi, nehän on aika puhdasta japsiropea (joka lienee oma genrenstä vaikka seikkailua muistuttaakin).

FF 8 ja 9 rokkas aivan helvetisti, mutta 10:ssä oli ongelmana se typerä suoraviivaisuus millä peliä piti pelata. Toki just noita Aeoneita pystyi jahtaamaan ja muita hirviöitä mäiskiä, mutta muuten peli eteni aina pisteestä A -> B, jonka jälkeen kerrottiin seuraavaksi minne mennä.. Boring.

Kaks sanaa: Final Fantasy

Esim 7, 10 ja 10-2 on ollu kyl vitun kovia. Pelattavaakin riittää ihan helvetisti, tyyliin kymppiin tuli tuhottua melkein 400h ku lähettiin dark aeoneita niittaileen. Toisaalta se loppuflaidis olikin sit vitun kuiva, ku siinä skillivaiheessa sephirot & co meni yhel kierroksella alas. Toista olikin sit näiden dark aeoneiden ja monster arenan kovimpien vastustajien kans. Pelin puzzletkin on paikoitellen aika kinkkisii, ainakin jos jättää sen 'easy way out':in käyttämättä.

Mä en sanois Final Fantasyitä seikkailupeleiksi, nehän on aika puhdasta japsiropea (joka lienee oma genrenstä vaikka seikkailua muistuttaakin).

FF 8 ja 9 rokkas aivan helvetisti, mutta 10:ssä oli ongelmana se typerä suoraviivaisuus millä peliä piti pelata. Toki just noita Aeoneita pystyi jahtaamaan ja muita hirviöitä mäiskiä, mutta muuten peli eteni aina pisteestä A -> B, jonka jälkeen kerrottiin seuraavaksi minne mennä.. Boring.

Noh, mä kyl näkisin yhä FF:t seikkailupeleinä, mut mä käsitänkin ko. termin tuolta peliteollisuuden alkumetreiltä. RPG tietty on se 'oikea' termi, mut seikkailu mikä seikkailu :)

Kommentti vielä tohon kympin suoraviivaisuuteen.. Jos tarkkaan kattoo sen rakennetta, toi 'ohjattu' osuus oli bout yhtä pitkä kuin muissakin sarjan peleissä (täältä loppupäästä, VII->). Kympissä vaan tuosta suoraviivaisuudesta piti tajuta hypätä sivuun ennen loppua, muuten loppu koko pelikin. Sehän on vain ja ainoastaan laajemman asiakaskunnan perässä tehty muuvi, et vähemmänkin RPG:tä pelaavat pärjää. Nomutanyway, niihin maailmoihin on kätketty niiiin paljon epälineaarista tehtävää, et oksat pois. Myös kaikkien hahmojen ultimate weaponien etsintä kuuluu jo siihen peruspeliin mut silti jengi varmaan pääosin jätti sen tekemättä -> pirusti puzzleja ja muuta tekemättä. Hence the name 'easy way out'.

Mä oon rajallisella viihdeajalla alottanu ihan kylmästi Space Quest ykkösestä, huvittavan hyvin muistaa viel Rogerin kuviot :D

Noilta abandonwaresivuilta löytyy RPG:täkin, mut osaisko joku suositella jotain toimivaa ja upottavaa peliä vuosien takaa? Mä en mitenkään älyttömästi pelannu sen jälkeen ku löysin ekan kerran trackerin, joten perusklasaritkin kaikkia sierroja lukuunottamatta on varmaan pelaamatta.

"Worlds of Ultimat, Falloutit, Planescape: Torment ja Arcanum"

Mistä tällasia välivanhuksia pystyy hankkimaan? Anttilan alelaarista?

(kiitti xor txtpelitipseistä, toi baf's guide voi olla vastaus perimmäiseen ksymysykseen)

"Worlds of Ultimat, Falloutit, Planescape: Torment ja Arcanum"

Mistä tällasia välivanhuksia pystyy hankkimaan? Anttilan alelaarista?

Worlds of Ultimat taitaa löytyä abandonwarena Home of the Underdogsista ainakin. Arcanumia ainakin näkyy silloin tällöin halpis-reissuena myynnissä, mut voin vaikka lainata tota ja Planescapea jos et muualta löydä. =)

oonko se vaan mie vai onko noitten pelien pulmien tasokin laskenut?

Mä väittäsin että tää on osoittain totta.

Ennenmuinoin jossain FF sarjassa pelaaminen meni niin, että suoritetun tehtävän jälkeen kukaan ei kertonut heti mitä pitää tehdä seuraavaksi. Tällöin ainoa keino selvittää seuraava tehtävä oli jutella kaikkien tätien ja setien kanssa ja selvittää sitä kautta missä tapahtuu jotain kummallista.

Uudemmissa peleissä homma menee niin, että aina tehtävän jälkeen annetaan seuraava. Jos oikein muistan niin esim FF VII oli sellainen, jossa pelin mukana tuli kartta, jossa numerot, jotka kertoivat ihan suoraan mihin pitää mennä seuraavaksi. Tämä latisti tunnelmaa tosi rankasti.

Uskoisin, että jos nykyisin tehtäisiin pelejä, joissa kaikki pitäisi selvittää kokonaan itse, peli ei menestyisi. Tämä siitä syystä, että alkukynnys olisi erittäin suuri ja peliä tulisi siten helposti pelattua vain silloin tällöin ja peli-imua ei syntyisi.

Toinen syy tähän valmiiseen "putkietenemiseen" saattaisi olla pelien laajuus. Ennen pelikentät olivat niin pieniä, että kaiken sai tutkittua nopeasti, nykyisin pelit ovat niin laajoja, että valmiita ratkaisuja on pakko antaa.

Olisikohan niin, että konsolit ovat syöneet markkinoita seikkailu-
peleiltä

Mä en usko tähän. Myös konsoleille on löytynyt seikkalupelejä, mutta ne ovat helposti hukkuneet muun massan alle. Enemmän syyttäisin ylipäätään ajattelua "kaikki pitää tapahtua heti ja nyt": siinä missä seikkailupelissä on ehtinyt jutella 30 ihmisen kanssa olisi voinut FPS:ssä tappaa 200 hirviötä tai auto/urheilupelissä voittaa kisan. Tällaisessa kilpailussa seikkalupelit vaikuttaa helposti tosi tylsältä :(

oonko se vaan mie vai onko noitten pelien pulmien tasokin laskenut?

Onhan noiden pelien vaikeusaste pienentynyt huomattavasti. 80-luvun lopulta ja 90-luvun alkupuolelta muistaa vielä ziljoona peliä, joissa oli se max 3 elämää ja niillä piti vetää koko peli läpi. Ja kuolema tuli todellakin niin hiivatin epäreilusti aina välillä, eikä saveja tunnettu.

Nykylapsilta menis vielä enemmän ohjaimia rikki, jos niille pistettäis last ninjaa ja shadow of the beastia eteen :)

Nykylapsilta menis vielä enemmän ohjaimia rikki, jos niille pistettäis last ninjaa ja shadow of the beastia eteen :)

Ai vielä enemmän ku ne 7 joystickia
jotka mä tuhosin caverns of marsia
ja digdugia atari 600 xl:llä vääntäessä :mad:
Siinähän lähtis oheislaiteteollisuus uuteen
nousuun.

Decathlon söi kyl tikkuja.

Ainoo mikä kesti pidempään oli

oonko se vaan mie vai onko noitten pelien pulmien tasokin laskenut?

Mä väittäsin että tää on osoittain totta.

Ennenmuinoin jossain FF sarjassa pelaaminen meni niin, että suoritetun tehtävän jälkeen kukaan ei kertonut heti mitä pitää tehdä seuraavaksi. Tällöin ainoa keino selvittää seuraava tehtävä oli jutella kaikkien tätien ja setien kanssa ja selvittää sitä kautta missä tapahtuu jotain kummallista.

Uudemmissa peleissä homma menee niin, että aina tehtävän jälkeen annetaan seuraava. Jos oikein muistan niin esim FF VII oli sellainen, jossa pelin mukana tuli kartta, jossa numerot, jotka kertoivat ihan suoraan mihin pitää mennä seuraavaksi. Tämä latisti tunnelmaa tosi rankasti.

I must disagree, ainakaan itselle ei ole tullut vielä yhtään Final Fantasyy vastaan painetun kartan kanssa. Seiskassa sai palloilla ihan helvetisti ympäriinsä ennen ku maailma aukes. En sit tiedä näistä 'uusista editioneista', mut ainakin originaalisti se oli erittäin plain. Myöhemmissä FF7 jatko-osissa kartan sai auki pelissä heti, mut ei se kertonut kyllä muuta kuin paikkoja siellä täällä. Sekin johtu kuitenkin ihan siitä, missä kohtaa peliä oli.

Tääkin oli kuitenkin ihan loogista; seiskassa oltiin pihalla tasan siihen asti kun highwind löyty. Sit kun pääsi lentään, siellä koneessa jengi tunsi alueet ja pystyit lentään minne halus. Samoin kympis ja kymppi-kakkoses, jotka sijoittu myöhempään aikaan. IMO on siistiä et pelintekijät on ajatellut tätä jatkuvuutta tuonkin verran fiksusti. Ja mainitaan nyt vielä, et X-2 oli kuitenkin aika flaidis -orientoitunut FF, joten siitä en kyllä odottanutkaan mitään hc seikkailuja aavikolla.

Puzzlejen vaativuudesta vielä vähän sovitettuna tähän, esim FFX antoi pari eri mahdollisuutta useisiin puzzleihin. Osaa ei edes päässyt yrittään ekalla yrittämällä (esim ilman al-bhed language skilssei). Jos halus vaan päättömästi juosta, se oli mahdollista, mut jos taas halus pureutua asiaan syvemmin ni nou problem -> palkitaan sen mukaan! Ja täähän oli just sitä haastavuutta minkä takia itse ainakin naulauduin kympin eteen (kuten seiskan tai kakkosen konsanaan). Puzzleja jatkamalla usein tuli kaikkia kivoja itemeitä tai kovempia aseita. Enkä voi kyllin painottaa; yritäppäs väistää 200 kertaa putkeen salamaa ja tu kertoon sit onko helppoa ;D

Koko pelikin aukee ihan eri tavalla kun sitä penkoo pintaa syvemmältä.. esim FFX:s löytyy spesutavaroita esim rikkulle mixattavaks jne jne jne

Nimim. "Miksataas tosta 2 x Star Curtain..... *huutoajamekastusta* ja sit seotaan! big time!"

Onhan noiden pelien vaikeusaste pienentynyt huomattavasti. 80-luvun lopulta ja 90-luvun alkupuolelta muistaa vielä ziljoona peliä, joissa oli se max 3 elämää ja niillä piti vetää koko peli läpi. Ja kuolema tuli todellakin niin hiivatin epäreilusti aina välillä, eikä saveja tunnettu.

En kyl tiedä onko sitten esim. tuollainen "kuolemaherkkyys" kuten vaikka vanhoissa Sierran peleissä ainakaan seikkailupeleistä puhuttaessa mitenkään kovinkaan kiinnostavalla tavalla haasteellisuutta lisäävä. Mun mielestä hyviä haasteita ovat sellaiset, että ongelmat ovat vaikeita mutta loogisella päättelyllä ratkaistavissa. Kyllähän puzzlen voi vaikeaksi tehdä niinkin että ratkaisussa ei ole mitään helvetin logiikkaa tai mahdollinen logiikka on enemmän sellaista ad hoc -osastoa jonka voi tajuta vasta sitten kun ratkaisee ongelman ja näytetään mitä sitten tapahtuu.

I must disagree, ainakaan itselle ei ole tullut vielä yhtään Final Fantasyy vastaan painetun kartan kanssa. Seiskassa sai palloilla ihan helvetisti ympäriinsä ennen ku maailma aukes. En sit tiedä näistä 'uusista editioneista', mut ainakin originaalisti se oli erittäin plain. Myöhemmissä FF7 jatko-osissa kartan sai auki pelissä heti, mut ei se kertonut kyllä muuta kuin paikkoja siellä täällä. Sekin johtu kuitenkin ihan siitä, missä kohtaa peliä oli.

Sit melkein veikkaisin et se painettu kartta oli kutosessa (SNES). Sitä ei koskaan julkaistu suomessa (saattoi olla, että ei edes euroopassa) ja oma kappale oli jenkeistä. Paketin mukana tuli ihan paperille painettu kartta, jossa numeroita taisi olla n. 30kpl. Ja jos oikein muistan, numeroilla oli aika selvä yhteys siihen miten peli piti suorittaa läpi.

Muuten oon kyllä sitä mieltä, että toi kutososa on edelleen kaikkein paras. Näistä uusimpia en tosin oo edes kokeillut kun sarjan taso alkoi mielestäni laskea liikaa ysin paikkeilla.

Mut jokatapauksessa huippupelejä noi on jos keskimääräiseen peliin vertaa.

The Moment of Silencessia on tullu pelaitua ahkerasti muutama päivä. Vaikuttaa yhdeltä parhaista seikkailuipeistä, mitä pelaillu hetkeen.. Peli on muutenkin kohtuullisen nätin näköinen ja todella mielenkiintoinen. Lukuisat bugit valitettavasti häiritsevät hieman pelaamista :(

Mekaanikolle suur kiitos suosittelusta :happyroll:

Muuten oon kyllä sitä mieltä, että toi kutososa on edelleen kaikkein paras. Näistä uusimpia en tosin oo edes kokeillut kun sarjan taso alkoi mielestäni laskea liikaa ysin paikkeilla.

Mut jokatapauksessa huippupelejä noi on jos keskimääräiseen peliin vertaa.

Mut kai seiskan oot pelannu? Sit myös X ja X-2 on ollu hyviä, jälkimmäinen ehkä enemmän sit battleosastoo. X on myös vitu haastava jos vaan jaksaa penkoa eikä mene ensimmäisestä chänssistä loppumonsterin kimppuun.

Pelasin juuri läpi verenimentäpelin nimeltä Vampire Masquerade Bloodlines. Peli on tehtävänsuoritusmekaniikaltaan varsin samankaltainen kuin esim knights of the old republic, ampuma-aseiden ja hahmonkehityksen osalta kuin deus ex 1 ja kättäpidemmän heilutuksen saralta kuin jedi knight 2.

Kombo toimii ainakin itselleni, ja tasapaino turpaanvedon ja seikkailun välillä on on mielestäni kohdallaan. Katanalla on kiva survoa.

Tunnelma on mitä mainioin, ja kotorista poiketen valintavaihtoehdot ovat inhimillisempiä (tai vampyyrillisempiä) kuin hyvä "lässynlässyn" ja paha "tapan kaikki". Tuttuun tapaan on yksi suurempi juoni ja joitain sivutehtäviä joita on useimmiten melkeinpä mukava ratkoa. Loppuratkaisut ovat hyviä.

Ei tämä toki ole perinteisen Lucasarts-menon kaltaista millään lailla, mutta seikkailupa kuitenkin. Sisältää kuumottavimman kummitustalo-episodin ikinä.

Tissien pomppiminen on hienosti mallinnettu, kiitos half life 2:sta tutun pelimoottorin. Yksityiskohtana, viettelyskillistä ei ole paljoa hyötyä mieshahmoille, vaan se on pääasiassa rajoittunut perinteiseen vampyyritapaan naishahmojen käyttöön, naisten viettelemiseen. Ne tissit:

Ostinpa Syberia 2:n kun sai 5 eurolla halpishyllystä. Vaikuttaisi ihan ok seikkailulta, en tosin ole päässyt vielä alkua pidemmälle :)

Perinteisissä seikkailupeleissä pelaaminen meni sillä tavalla että pelaat jonkin aikaa kunnes et pääse eteenpäin, mietit, kokeilet, mietit, kokeilet, turhaudut, haet läpipeluuohjeet ja pelaat loppuun niiden avulla. Olisko siinä syy suosion hiipumiseen.

Monkey Island 1 on se josta olen eniten pitänyt tässä genressä.

nimim. rubber chicken with a pulley in the middle

olen laittanut itsekin apeana merkille, miten tämä genre kehittyy. Voin sanoa suoraan, että mikään ei ole ikinä maailmassa ollut niin lähellä sydäntä kuin point & click-pelit. Ja nyt ne ovat suorastaan katoamassa - eikä vanhojakaan tahdo saada mistään. Turvaudunkin nyt aikapaljon ilmaisjulkaisuihin, joita on ihan hyviäkin olemassa. Tällä hetkellä projektinani on The Runaway - A Road Adventure, joka vaikuttaa todella hienolta peliltä (mutta ei siis ole ilmainen, huomio! :D). Suosittelen katsastamaan seuraavat sivustot:

http://www.adventuredevelopers.com
http://www.adventure-eu.com
http://www.the-underdogs.org

löytyy muuten paljon kaikenlaista kivaa.

tässä pari ilmaista peliä, jotka on tosi hienoja!

http://thebreakdown.adventuredevelopers.com

Breakdown on suomalaisen Jouni Utriaisen kehittämä hieno freeware oldschool point & click - ääninäyttelijöitä se ei tarjoa - kaikkea muuta hienoa kyllä.


http://offstudio.fabry.cz/index3.html

täältä taas löytyy toinen ilmainen seikkailu, Five Magical Amulets. niin ikään ilman puhetta, muuten kaikkea hauskaa kyllä.

http://outoforder.adventuredevelopers.com/

sieltä taas löytyy Out Of Order.. yksi parhaista freeware seikkailuista myös, eikä edelleenkään yhden miehen pelistä speechejä sovi toivoa.

Mutta paras ehkä ikinä pelaamani point & click klassikko on Flight Of The Amazon Queen, sekä Broken Sword 1 ja 2. Broken Sword-faneja voisi kiinnostaa seuraavanlainen sivusto:

http://www.baphometsfluch25.de/index.html

se on fanien tekemä jatko-osa kahdelle aikaisemmalle pelille, se ei ole vielä valmis, mutta luulen että tulee olemaan odotuksen arvoinen. Peliä esittelevän "engine previewin" voi ladata sivulta.

toivottavasti näistä oli edes jollekin jotain apua, tiedän kokemuksesta, että seikkailunälkä ei näillä nykymäiskinnöillä lähde ja sitä on väillä hirveän vaikea tyydyttää kun koko genre tuntuu kuolevan. Toivotaan että saataisiin kunnon retrohälinä pystyyn, ettei nämä valtavan hienot pelit unohtuisi. Itse ainakin pelaan mielummin sellaista peliä jossa ratkotaan ongelmia ja katselen kaunista grafiikkaa kuin pilaan aivoni järjettömällä örkkien mäiskimisellä.

Kannattaa katsoa myös kotisivuni, http://personal.inet.fi/koti/elax/pncpelit.html

laittelen sinne aina välistä arvosteluja pelaamistani peleistä, sivusto on vielä aika keskeneräinen ajanpuutteen vuoksi, pahoittelen.

palataan asiaan.

Ainakin muutaman tunnin pelaamisen jälkeen Fahrenheit vaikuttaa loistavalta (kerrankin hieman erilaiselta) seikkailupeliltä. Varsinkin hahmoilla vuorottelu ja mystinen ilmapiiri toimii erittäin hyvin :heart:

..tosin melko toiminta voittoinen seikkailupeli.

Sam & Max tulevat sittenkin:
http://www.adventuregamers.com/newsitem.php?id=1061

Just aloin pelaamaan ScummVM:llä Monkey Island II:sta taas läpi. :)