Jotta turvattaisiin joukkoliikenteen kilpailukyky, on lähes pakko rakentaa jollakin tapaa tiivistettyä kaupunkirakennetta. Asumismuodon (kerrostalo, rivitalo jne.) lisäksi vaikuttaa myös asuinalueiden läheisyys. Jos asuinalueiden välissä on paljon tyhjiä alueita, jää asukastiheys aika harvaksi. Tämä on itse asiassa aika tyypillistä ensimmäisille Helsingin seudun lähiöille. Lähiöthän rakennettiin tyypillisesti keskelle ei-mitään, rykelmänä jättimäisiä kerrostaloja keskelle metsää. Tällä tempulla saavutettiin oikeastaan lähes pelkästään negatiivisia vaikutuksia, kun asuinalueiden viihtyisyys kärsi, mutta asukastiheys kokonaisuudessaan jäi matalammaksi. Jos nämä kerrostalot olisi rakennettu vähän pienemmässä mittakaavassa, mutta vähän laajemmalle alueelle, olisi tulos voinut olla parempi. Itse melkein luulen, että kerrostalojen huono maine johtuu juuri näiden lähiöiden hassusta rakentamistavasta.
Nytkin sekä Espoossa että Vantaalla on vaikka kuinka paljon kaavoittamatonta, pääasiassa kunnan omistamaa maata, joka toimii lähinnä kesantopeltona. Jos näiden maa-aluiden käyttöä tehostettaisiin, saataisiin esimerkiksi Länsiväylänkin ympäristöön sijoitettua mukavasti huomattava määrä ihmisiä. Valitettavasti kaavoitusta hidastaa ihmisten NIMBY-asenne (not in my backyard) - mitään uutta ei haluta omalle lähialueelle, vaikka siitä olisi kokonaisuutena kuntalaisille hyötyä.
Kun tästä ikkunasta katselen Otaniemen maisemia, ei voi kuin ajatella, kuinka tehottomasti tämäkin alue on rakennettu. Matalia, usein vain yksikerroksisia rakennuksia harvakseltaan, jolloin kävelymatkat koulutilojen välillä ovat huomattavat. Jos tämä kaikki olisi rakennettu vaikkapa kolmikerroksilla taloilla ja kohtalaisen lähelle toisiaan, jäisi puolet Otaniemestä käytettäväksi vaikkapa asuntojen tai toimistojen rakentamiseen. Kuinka paljon muualta Espoosta löytyisi vastaavia alueita?