Köyhän dj:n vaihtoehdot: CDR / Halpahylly

Pistetääs nyt vielä pari gramex-linkkiä:

Yleinen hinnasto: http://www.gramex.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=www2&mid=275&sid=170
... ja dj-hinnasto: http://www.gramex.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=www2&mid=174&sid=170

...mistä nähdäänkin selvästi, että harrastelijadeejiit älkööt vaivautuko. Jotta noiden maksujen maksaminen olisi kannattavaa, pitäisi sitä rahaa tulla keikkailusta takaisinkinpäin ihan mukavia määriä. Itse en ole koskaan kuskannut yhtään cd-r:aa keikalle, mutta ne jotka moista harrastavat, jatkaakaa samaan malliin mutta älkää jääkö kiinni :)

Tietysti itsessänikin asuu sen verran keräilijää että originaalin omistajalle olen aina hiukka kade ja itsekin joskus näitä huikean hintaisia keräilykappaleita ostelen jos todella helmestä biisitä on kyse. Harvoin kuitenkaan yli 30 euroa olen mistään levystä maksanut, muutamia poikkeuksia (lähinnä japanilaisia julkaisuja) lukuunottamatta.

Eli jos levy on saatavilla mutta maksaa yli 30e niin mielummin
soitat levystä wareversiota. Yrität siis samalla sanoa:

"Olen laiska, en jaksa mennä kattomaan onko lähikauppaan
tullut uusinta litraa rasvattomasta maidosta ja vaikka olisi
tullutkin se on varmaan liian kallis" joten mielummin sit warettaa
sen ja soittaa hyvällä mielellä. Jos taasen Jaska olisi tullut
käymään ja sanonut: "Mulla ois tässä tää rasvaton maito, pyydän
5e" niin sen ostaminen ois jees.

Onhan se persiistä, että on tämä promoskene ja vanhoja "harvinaisia"
levyjäkin saa helposti olevammalla keräilijä listoilla. Jos et kuulu
kumpaankaan joukkoon ja et ole edes valmis maksamaan levyistä
niin sitten on "ok soittaa warelevyjä". Ja kyllä jos kaikilla olisi
kaikki levyt käytössä olisi varmaan ihanampi maailma ja
dj "skillssit" tulis paremmin esille. Emme vain elä semmoisessa
maailmassa.

Itse nillitän toki lähinnä siitä, että etsin ja maksan suuriakin
summia levyistä, joita sitten ihmiset jotka "en viitsi maksaa niistä"
soittaa cdr:llä. Ehkä olen vain hölmö kun olen valmis maksamaan
yhdestä biisistä 100e. (eikä kyse ole keräämisestä, koitan ostaa
vain semmoisia levyjä joita voisin kuvitella soittavani bileissä,
ja hyvistä semmosista joutuu usein maksamaan paljon).

-- xybo

omasta mielestäni kolme oleellisinta pointtia. (joista puolet onkin jo mainittu aiemmin)

1) laittomien cd-r:ien, kuten myös white-labeleiden soitto on ... laitonta. onko tämä sitten este vai kannuste niiden soittoon riippuu tietysti dj:n lainkuuliaisuudesta. vinyylipuolella white-labelien pyörittäminen koettiin ainakin joskus arvostettavaksikin asiaksi - samalla, kun vastaavia cd-r:iä taas tunnutaan paheksuttavan.

2) vinyyliä soittava dj on usein muiden dj:den ja promoottorien silmissä uskottavampi ('oikeampi') dj, kuin cd(-r):iä soittava. tässä mielessä vinyyliin sijoittava saa toisinaan rahoilleen 'ylimääräistä' vastiketta. yleisölle ei kai useimmiten ole väliä miltä formaatilta musiikki tulee - kunhan äänenlaatu on kunnossa. kyseessä on ehkä hieman vastaava ilmiö kuin 'konemusiikki vs. oikea musiikki' -vastakkainasettelu. vanha koulukunta arvostaa livenä perinteisillä soittimilla soitettua musiikkia enemmän kuin koneilla tehtyä ja sekvensserin soittamaa. dj-puolella vastaavat kaverit arvostavat perinteistä teknarinkäyttöä enemmän kuin nappien painelua.

3) levyjen ostaminen sekä asiaankuuluvien maksujen maksaminen niistä kyhätyistä promo-miksauksista on monelle aika kallista. hyviä dj:tä jää kehittymättä, kun näillä ei ole harrastukseen rahaa eivätkä halua laittomuuksiinkaan ryhtyä.

juu tuo omien remixien/edittien soitto on kyllä varsin kakspiippuinen juttu. monet hakevat alkuperäisen biisin tai samplet netistä ja vaikka remixaisivat biisin kuinka erilaiseksi, niin laitontahan sen soittaminen bileissä silti on. sama juttu vaikka omistaisit alkuperäisen levyn.

itsellä oli ennen kynnys suht matala polttaa netistä haettu biisi CDlle, jota ei ollut mistään saatavilla ainakaan CDmuodossa (itse soitan vain sitä formaattia), ja vaikka tämäkin motiivi on kovin itsekäs niin en sentään ikinä omannut mitään "miksi maksaa kalliista levystä, kun mp3 on ilmainen" -mentaliteettia. moni on myös ehdottanut vinyylin ostamista ja sen CDlle rippaamista, mutta tämähän on yhtä lailla laitonta noiden tässäkin topicissa esitettyjen linkkien mukaan.

onneksi nykyään alkaa konemusiikkia löytymään jo melko hyvin CDmuodossa, jopa ihan promoja voi ostaa vaikkapa city16:sta, eikä maksa paljoo.

Itse nillitän toki lähinnä siitä, että etsin ja maksan suuriakin
summia levyistä, joita sitten ihmiset jotka "en viitsi maksaa niistä"
soittaa cdr:llä.

Jos ostat levyn kalliilla hinnalla yksityiseltä, hyötyy siinä levyn tekijä(t) tasan yhtä paljon kuin jos saman levyn warettaa.

olen vain hölmö kun olen valmis maksamaan
yhdestä biisistä 100e.

Mikäs siinä jos on rahaa mut hölmöähän tuo on, itse mieltäisin tuon jo riisto hinnaksi joka on vaan yksinkertaisesti liikaa yhtään mistään julkaisusta.

Itse nillitän toki lähinnä siitä, että etsin ja maksan suuriakin
summia levyistä, joita sitten ihmiset jotka "en viitsi maksaa niistä"
soittaa cdr:llä. Ehkä olen vain hölmö kun olen valmis maksamaan
yhdestä biisistä 100e.

Ja käytännössä lopputuloshan on sama, jos olisit warettanut raidan. Tuosta sadasta eurostahan menee biisin tekijälle kuinka paljon? ;)

Vai onko kyse nyt siitä että sitä rahaa pitää vain tuhlata?

waretetuissa ämpäreissä nyt on useimmiten niin paska soundi, ettei sellaisia edes kärsi PA: lla luukuttaa.
itselläni toki on waretettuja biisejä, mutta en ikinä niitä soittelisi (jo ihan formaattiavuttomuuteni takia). lähinnä ne on köyhälle helppoa ja kivutonta tutustumista varten; myöhemmin voi poimia kaupasta mukaan, jos kohdalle sattuu.
periaatteessa jonkun 'out of print' tai 'deleted' -matskun soittamisen voisi sallia: jos lähtee ebaysta säätämään tähtitieteellisellä hinnalla harvinaista kiekkoa, eihän siitä kuitenkaan artistille päädy enää mitään tuloja :)

Vai onko kyse nyt siitä että sitä rahaa pitää vain tuhlata?

No ilmeisesti saavuttaakseen true dj:n statusarvon, pitää ostaa kaikki himoitsemansa plätyt käytettyinä täysin sikamaisiin hintoihin, vaikkei se artistia mitenkään hyödytäkään. Pardon my french, mutta mun mielestä toi on lähinnä typerää perseilyä paukutella henkseleitä orkkispresseillään ja haukkua maanrakoon sellaiset, jotka turvautuvat tällaisessa tilanteessa vaihtoehtoismediaan. Mä näen tämän asian aikalailla samoin kuin Mekaanikkokin. Mun käsittääkseni on artistin intresseissä kuitenkin, että senkin jälkeen kun painos on loppunut, ihmisillä on mahdollisuus päästä käsiksi näihin tuotoksiin. Saatavilla olevien (siis missään määrin järkeviin hintoihin) träkkien warettaminen sen sijaan on tuomittavaa. Itse harrastan tuota nykyään vain esikuuntelutarkoituksissa, ja siinäkin äärimmäisen harvoin kun nettikaupoillakin rupeaa olemaan klippipolitiikka aika hyvin hansikkaassa.

Itse nillitän toki lähinnä siitä, että etsin ja maksan suuriakin
summia levyistä, joita sitten ihmiset jotka "en viitsi maksaa niistä"
soittaa cdr:llä. Ehkä olen vain hölmö kun olen valmis maksamaan
yhdestä biisistä 100e.

Ja käytännössä lopputuloshan on sama, jos olisit warettanut raidan. Tuosta sadasta eurostahan menee biisin tekijälle kuinka paljon? ;)

Vai onko kyse nyt siitä että sitä rahaa pitää vain tuhlata?

Eikös ne yleensä mee niin että artisti tekee diilin esim
levyhtiön kanssa. ("saat 50mk kun teet meille levyn"), artisti
myy tuotoksesna tuolla hinnalla ja se on siinä. Se että paljolla
niitä eteenpäin myydään ei ole enää mitään merkitystä
itse artistille. Koska materiaali mitä itse ostan tuskin on koskaan
ollutkaan missän copyrightcontrol/teoston tyyppisissä jutuissa
edes mukana.

Ja koska ostan levyjä, joista suurinosa artisteista on lopettanu
musisoinnin tai kuolltukin jo vuosia sitten on hankala edes tukea
artistia.

Noh. Ehkä juoksen itse vielä liikaa itse formaatin perässä.

-- xybo

Eikös ne yleensä mee niin että artisti tekee diilin esim
levyhtiön kanssa. ("saat 50mk kun teet meille levyn"), artisti
myy tuotoksesna tuolla hinnalla ja se on siinä. Se että paljolla
niitä eteenpäin myydään ei ole enää mitään merkitystä
itse artistille.

Sikäli kyllä on merkitystä, että toisen levytysdiilin saaminen voi olla vähän hankalaa jos levyt eivät menneet kaupaksi.

Juuri tuo mekaanikon mainitsema "soitan semmosia piisiä cdr:llä,
mitä yksinkertaisesti ei saa mitenkään" on ehkä pahimmasta päästä,
tämä on juuri se tapa jolla erillaisuutta tapetaan henkeen ja vereen. :/

-- xybo

ääh...mitä scheissee...Se tekee susta erilaisen, että sä haluat olla erilainen ja esim. soittaa jonkun todella harvinaisen ja erikoisen biisin.

Se, että sulla on resursseja maksaa jotain 100e jostain harvinaisuudesta eBAY:ssa, ei oo mun mielestä mitään erilaisuuden ylistämistä sinällään.

toi herman primen mainitsema levyjen lainaaminen on myös mielenkiintoinen pointti. miten esim. tällaisten tapausten eettiset piirteet käytännössä eroavat toisistaan:

1) henkilö lainaa levyn kaveriltaan ja soittelee sitä keikoilla kunnes kyllästyy ja palauttaa levyn joskus puolen vuoden kuluttua (kaveri ei levyä pahemmin tarvitse tai on vaan hajamielinen)

2) henkilö polttaa levyn kaveriltaan ja soittelee sitä keikoilla puolisen vuotta kunnes kyllästyy, ja levy jää hyllylle keräämään pölyä.

Se, että sulla on resursseja maksaa jotain 100e jostain harvinaisuudesta eBAY:ssa, ei oo mun mielestä mitään erilaisuuden ylistämistä sinällään.

Muutenkin erilaisuuden arvo laskee mun silmissä siinä vaiheessa, kun se on jotain mitä voi rahalla ostaa.

jonkun muun tekemän materiaalin toistaminen julkisesti on aivan yhtä
arvelluttavaa, kuin vaikkapa lukea/saarnata jonkun muun kirjaa julkisesti,
kertomatta selkeästi alkuperäisten ajatelmien liikkeellepanijaa. eihän kukaan
muu kuin itse tekijä voi omistaa mitään, vaikka kuinka siitä maksaisi. se,
että jollain on luurit päässä kun jotain soi, ei muuta tilannetta yhtään.
varmasti se on merkki siitä, että luurit-päässä-oleva saattaa kenties tykätä
soivasta tavarasta eniten, mutta ei se ikinä ole 'hänen musiikkia'.

on myös olemassa muutakin musiikkia kuin konemusiikkia.
järkytys olisi HUOMATTAVASTI suurempi, jos joku ikivanhoista harvinaisista
diskojatsifunkeista kusisten pakkaamisvälivaiheiden jälkituloksia julkisesti
pyörittäisi. sehän on ihan selvää, että divarista ostettu homeinen/pölyinen
levy tukee vain divarin omistajaa. ja sekö on huono asia? (tuskin olisi koko
levyä löytynyt ilman kyseistä puljua). sekä täytyy muistaa, että myyjä/
tarjonta/lähde OMISTAA sinut.

tämä on niin punaniskainen periaatekysymys, ettei tosikaan. kyllä se täky
tärppää, kun jaksaa olla valppaana. pitää sitä herkkua vähän metsästää,
eikä vain odottaa suu auki. malttamattomille maitonoviiseille on toki omat
muistapiittaamattomat poikkeussäännöt, mutta ei niistä sen enempää.

kuinkas moni 'dj' tekeekään niin, että soittaa nollapitcheillä ja alusta loppuun..

ei muuten kannata ryhtyä dj:ksi. levyjen keräileminen/kuunteleminen/
miksaaminen on hemmetin paljon kivempaa kuin elitestatuksen kehittäminen.

Juuri tuo mekaanikon mainitsema "soitan semmosia piisiä cdr:llä,
mitä yksinkertaisesti ei saa mitenkään" on ehkä pahimmasta päästä,
tämä on juuri se tapa jolla erillaisuutta tapetaan henkeen ja vereen. :/

-- xybo

ääh...mitä scheissee...Se tekee susta erilaisen, että sä haluat olla erilainen ja esim. soittaa jonkun todella harvinaisen ja erikoisen biisin.

Se, että sulla on resursseja maksaa jotain 100e jostain harvinaisuudesta eBAY:ssa, ei oo mun mielestä mitään erilaisuuden ylistämistä sinällään.

Ehkäpä. Arvostaisin kuitenkin sitä, että bileissä voisi vielä soittaa
jotain yllättävää ja erillastakin. Eikä vaan sitä mitä kaikilla
on kovalevyillään. Johan se on aikasemmin huomattu, että
netistä kaikki en uusien promojen ja mixtapejan downiminen
on ollut suuritekijä siinä että kaikki soittaa samoja levyjä, vaikka
sen itseasiassa pitäisi ajaa sitä että soitettujen levyjen kirjo
oli huomattava.

Open source matskukin tietotekniikassa olisi jo nyt se suurin
vaikuttava tekijä ja esim Microsoftin tyyppiset firmat eivät
olisi pystyssä jos piratismia ei olisi niinkin hyväksyttävää mitä se
nyt on.

Ja mitä tulee resurssien käyttöön. Toki musaakin voi tehdä
vain fast tracker 2:lla ja downia ilmaisia sampleja netistä tai sitten
ostaa vimpanpäälle studio. Kyllä resurssit on aina ollut
kysymys.

Kun me vanhankoulun hemmotkin lopulta lopetetaan "klassikojjen
panttaaminen" ja laitetaan kaikki vaan nettiin niin mielestäni
silloin viimeinenkin pala "alakulttuuristamme" katoa kokonaan.

-- xybo

Kun me vanhankoulun hemmotkin lopulta lopetetaan "klassikojjen
panttaaminen" ja laitetaan kaikki vaan nettiin niin mielestäni
silloin viimeinenkin pala "alakulttuuristamme" katoa kokonaan.

-- xybo

onko nyt kyseessä vanhan koulun äijien levykeräily -alakulttuuri vai elektronisen musiikin alakulttuuri?

Mun mielestä sillon tuhotaan alakulttuuria, kun hyviä ja erilaisia "ug" biisejä ei kukaan kuule missään, kun niitä ei ole kellään muulla kuin vanhan koulun äijillä, jotka suojelevat niitä kynsin ja hampain, että saisivat soittaa ne itse kerran vuodessa keikallansa...

Mä en itse harrasta tota mp3:ien soittamista, ihan vaan sen takia että ei mulle ole niin tasan tärkeää, että saa soittaa just jonkun tietyn biisin tiettyyn väliin... mutta kyllä musta se on tärkeää, että ihmiset kuulevat mahdollisimman paljon erilaista elektronista musiikkia bileissä (vaikka sitten mp3-cd-r:ltä, jos sitä levyä ei vaan ole muuten saatavilla), eikä vaan niitä samoja kiksuhittejä, mitä löytyy joka levykaupasta.

pax.

Eikös ne yleensä mee niin että artisti tekee diilin esim
levyhtiön kanssa. ("saat 50mk kun teet meille levyn"), artisti
myy tuotoksesna tuolla hinnalla ja se on siinä. Se että paljolla
niitä eteenpäin myydään ei ole enää mitään merkitystä
itse artistille. Koska materiaali mitä itse ostan tuskin on koskaan
ollutkaan missän copyrightcontrol/teoston tyyppisissä jutuissa
edes mukana.

Yleensä noi menee (ainakin ymmärtääkseni) siten, että on ns ennakko, eli levy-yhtiö maksaa tietyn summan käteistä kouraan biisistä, jonka lisäks royaltit levymyynnistä (yleensä n. 10-20%) ja siihen vielä päälle cd- ja kokoelmalisenssit (yleensä artistille n. 50%).

Tohon on vielä teostot päälle, mut niitä rahoja taitaa vinyylijulkaisulla olla aika turha odotella, ellei biisi oo helvetin iso hitti.

Mua huvittaa suuresti mp3:n muka huono äänenlaatu. Heheh. :laugh:

Jos et omista levyä, et myöskään soita sitä keikoillasi. Näin yksinkertaista se on.

Jos jotain levyä on vaikea saada, niin kaikki kunnia sille, joka kyseisen levyn omistaa. Mielestäni levyjen keräily on olennainen osa dj-kulttuuria - korjatkaa toki, mikäli olen käsityksineni aivan väärässä. Vaikka sinulla olisi hyvä tekniikka ja kohtuullinen musiikkimaku, niin ilman levyjä et voi itseäsi deejiiksi kutsua.