Heräsin aamulla 5:27 duunin vuoksi, ja vitutti kuin pientä oravaa. Ikkunalaudalta kuuluva ropina ei helpottanut. Fillarimatka edessä.
Jotain positiivista: duunista päästyäni huomasin paketin Junosta saapuneen lähipostiin. Tuli siinä samalla mitattua 400m aitajuoksun aika, sateenvarjo kädessä. :)
Nyt naapuritkin tietävät mitkä levyt sieltä saapui. Taputtivat tahtia mm. The Clashin Mustaphas Dancen tahtiin. Hämärää interaktiivisuutta.
Emmi venytti sormillaan silmäluomiaan auki ja kysyi näyttääkö hän kellopeliappelsiinilta. En osannut vastata. En siis kehdannut kertoa totuutta. Nyt se kikattaa tossa sohvalla jotain omia koulujuttujaan.
Ehkä sitä vois tänään hyökätä roskiksen avajaisiin, jotta huomisaamuinen herätys kultaisi tämän aamun herätyksen muistot. :heart: Bisseen en varmasti koske. En . En takuulla.
edit: heitin juuri emmiä geisha -patukalla päähän. johan loppu kikatus.
Ensin kaikki tuntui menevän hyvin, joku mieshenkilö jonka sukunimi oli Kuosmanen soitti ja kertoi huomanneensa minut työvoimatoimiston kautta ja kertoili siinä puhelimitse kuinka minä olisin oikea henkilö heidän hommiinsa.
Noh, paikka sovittiin, eli kello 19 Hotelli Oscarin respassa.
Olin ensin että onpas paikka valittu, mutta päättelin sitten että kun kerran ihan tietokonehommiin on koulutettu niin joku yritys voisi jopa tarjota työpaikkaa.
Noh, lähdin sitten sinne ja ihmettelin kun siellä oli muutakin porukkaa.
Lisäksi joku pukumies tuli vinkumaan kahden euron maksua.
Noh, päätin kaksi euroa sille heittää, koska viereisessä pöydässä oli kahvia ja munkit.
Eipä siinä kahvia ehtinyt ottamaan, ohjattiin vaan johonkin kokoushuone ykköseen.
Joku Pepsodent-mainoksesta revitty pukuhemmo kirkkaankeltaisessa kravatissaan tuli siihen eteen sössöttämään jotain ja kirjoitti taululle kirjaimet GNLD.
Vähän aikaa pää haki että mikäs ihmeen firma tämä on, jostain olen varmaan kuullut.
Sittenhän se iski samaan aikaan kun ensimmäinen pallukka piirrettiin taululle.
Ääni pääni sisällä alkoi huutaa paniikissa "*ttu tää on verkostomarkkinointia!".
Noh, siinä istuin koko tunnin ajan ja kuuntelin mitä kaikkea siellä pölistiin, tosin tipuin kärryiltä kun seitsemäs pallukka tuli kuvioihin.
Loppuajan hyräilinkin O-Zonen Dragostea Din Tein maija hii,maija hoo-osiota.
Tunnin pölinän jälkeen alkoikin aggressiivinen rekrytointi, pukuhemmo toi luokseni mustekynän ja sopimuksen ja väläytti Pepsodent-hymyään.
Koitti saada minut allekirjoittamaan rekisteröintipaperin, olisi pitänyt vielä maksaa 65€! Siis kuusikymmentäviisi euroa!
Ei perkele.
Pepsodent-mies alkoi siinä jotain pölistä tyyliin "Paljon rahaa, mahdollisuuksia, helppoa rahaa, Las Vegasin matka blaablaa".
Kaikkea en kuullut sillä korvistani poistuvan höyryn suhina peitti suurimman osan äänistä alleen.
Viimeiseksi kuulin Pepsodent-miehen sanovan "Sun on nyt päätettävä, kyllä tai ei."
Vastasin että "Ei."
Siitäkös se painostus alkoi, kävimme valaisevan keskustelun:
Pepsodent-mies: "Ai ei vai?"
Meikä: "Ei yksinkertaisesti jaksa. Eikä kiinnosta."
Pepsodent-mies: "Ai ai ai, se on huono merkki nuoressa miehessä. Miten ei muka jaksa?!?"
Meikä: "No ei jaksa, ei tämmöistä ainakaan. Mieluummin vaikka raksalle."
Pepsodent-mies: "Voi hyvä helvetti, ootko sä ihan tyhmä,mitä sä muka raksalla teet? Kuule,tollasta paskaduunia tee kukaan!"
*minulla alkoi keittää*
Pepsodent-mies: "Ootko sä laiska vai onko sussa jotain vikaa?"
*räjähdys*
Meikä: "Kuules. KOHTA YKSI: Tämä teidän helppo raha kuulostaa aika jännältä, itellä ei oo tullu pahemmin vastaan. KOHTA KAKSI: Minä en saa kaveriporukasta ketään huijattua tämmöiseen...tämmöiseen hommaan. KOHTA KOLME: Vähän arveluttaa että mulle syntyy tästä enemmän kuluja kuin menoja,nytkin jo menny 2 euroo ja vielä meinaatte ottaa 65 euroo ton paperin takia. KOHTA NELJÄ: Jos haluutte saada mut vakuuttuneeks niin tuokaas mulle sitä teidän HELVETIN helppoa rahaa, jätesäkillinen tai kaksi käy aika perkeleen hyvin."
Pepsodent-mies: "Joo, no oisit heti sanonu, jos ei helppo raha kiinnosta..."
Pepsodent-mies painui toiseen pöytään sopimuksineen.
Itse jäin vittuuntuneena odottamaan koska koko paikasta pääsee pois.
Siihen tuli joku parrakas pukumies joka sanoi rempseästi: "Kirjoitas paperiin nimi poika kun kuitenkin kiinnostaa"
Minä siihen äyskäisin "JAA! NÄYTÄNKÖS MÄ MUKA SILTÄ?"
Sekin äijä painui jonnekin muualle.
Kohta kokoushuoneen ovet aukaistiin, siellähän olikin kahvitarjoilu.
Päätin siinä että kun kerran kahvista ja hillomunkista olen maksanut niin perkele minä ne myös otan.
Join sitten siinä kauimmaisessa nurkassa kahvin ja tungin munkin suuhun ja lähdin litomaan, muut jäivät kuuntelemaan niitä perkeleellisiä visioita.
Vituttaa vieläkin. :mad:
Onkohan koskaan vituttanut noin paljon, jos se äijä olisi vaan jatkanut hiillostamista niin olisin saattanut pamauttaa päin näköä.
Mikä siinä on että yksi "EI" ei vaan riitä?
PS: Tämä ei ollut mitään vittuilua kenellekään, hatunnosto sille henkilölle joka sattuukin tämmöisessä olemaan ja sattuu vielä ansaitsemaan tällä, suutuin vain tuohon painostukseen kun ei vaan tajuta että henkilöä ei kiinnosta paskan vertaa koko touhu, olkoon kuinka tuottavaa tahansa.
Huh huh noiden verkostomarkkinointien kans. :o Olisit lähteny kesken kaiken näyttävästi ovet paukkuen.
edit: ainiin, se päiväkirjaosuus. Tänään kävin röntgenkuvauttamassa keuhkot ulkomaanvaihtohakemusta varten (outoa, mutta pakollista), jonka jälkeen suuntasin ikebananäyttelyyn, punttikselle, kotiin, tenttiin, kotiin torkuille, oujeehen pelaamaan shakkia kunnes meininki oli liian paskaa, mbaarin ovelle, saunabaariin jatkamaan matsi loppuun ja rose gardeniin ja sieltä kotiin internettiin, tuolle tiedon valtatielle.
otin pari kuvaa sieltä näyttelystä. Kukat olivat hienompia paikan päällä kuin näissä kuvissa, tietenkin.
Pepsodent-mies: "Ai ai ai, se on huono merkki nuoressa miehessä. Miten ei muka jaksa?!?"
Off-topic: Oon aina luullut, että olet naispuolinen!
Päiväkirja: Heräsin 6:50, pussailin hetken, puin päälleni ja käpyttelin töihin kuunnellen mainiota trancea ja mietiskellen, että mihin väliin nää saa ens viikonlopun settiin sopimaan.
Rakas päiväkirjani! Tänään aamu alkoi varsin mainiosti! Heräsin noin
kello 5:00, ja aamuäreä luontoni alko heti suunnittelemaan
maailmantuhoamiskeinoja raketein ja ison tiiliskivin. Tultuani siihen
tulokseen, että viime yö oli hyvin nukuttu ja on taas lähdettävä rahaa
tienaamaan, nousin ylös. Istahdin hetkeksi tietokoneeni ääreen, joka
heräsi öisestä horroksestaan pirteästi hurahtaen. Ilokseni havaitsin myös,
että illalla internetistä valumaan pistämäni videotiedosto oli saavuttanut
määränpäänsä ja odotti kiihkeänä kovalevylläni välitöntä huomiota.
Tarkistin pikaisesti, ettei minulle oltu sälytetty homopornoa
uutuuselokuvan varjolla, niinkuin eräälle onnettomalle, ja totesin
tyytyväisenä videon olevan jokseenkin kelvollista laatua.
Astelin tomerin askelin kahvinkeittimelle ja viisi minuuttia sitten
heränneen, ilkialastoman miehen varmuudella mittasin perinteiset kolme
mittaa kahvia suodattimeen, ja täytin laitteen vedellä. Napsautin koneesta
virrat päälle, ja tasavirraksi konvertoitu vaihtovirta alkoi välittömästi
kuumentaa keittimen sisällä olevaa resistoria, joka loppujen lopuksi
höyrystäisi sisään kaatamani veden ja palkitsisi investointi kupillisella
ruskeaa brasilian rakkautta.
Kuten joka aamu, myös tänä aamuna koin hetken hämmennyksen.
Seisoin paikallani kahvinkeitintäni tarkkaillen, samalla kuin uninen utu
hiljalleen kaikkosi silmistäni. Olin nälkäinen! Tällaista ei ollut tapahtunut
vuosiin, en ainakaan muistanut, milloin viimeksi olisin tuntenut tarvetta
syödä aamutuimaan. Aineenvaihduntani piristymisestä tyytyväisenä
nappasin hyllystä muroja (56% kuitua) sekä kylmää maitoa (99% vettä)
ja sekoitin näistä itselleni maistuvan aamiaisen, jonka luontevasti söin
tietokoneen äärellä, varoen samalla lusikan aiheuttamia maitoroiskeita.
Luotuani kursorisen katsauksen vaatekappiini päätin mennä suihkuun.
Suihkussa säädin ensin hanaa kylmälle, jonka jälkeen hitaasti liu'utin sitä
takaisin kuumalle, kunnes veden lämpötila oli saavuttanut miellyttävän
asteen; lämmin, pehmä mutta silti hieman kuuma, jotta
pintaverenkiertoni aktivoituisi ja auttaisi minua heräämään. Pestyäni
kainaloni ja muut strategiset paikkani oli pyyhkeen valinnan vuoro.
Käytännössä minulla oli kaksi vaihtoehtoa; joko sininen tai punainen.
Nämä pyyhkeet olivat muuten täysin identtisiä, paitsi värinsä puolesta.
Olin saanut nämä kuivaustekniikan huiput lahjaksi äidiltäni, yhtenä iskuna
hänen pehmeitten pakettien kampanjassaan, jonka oli ilmeisesti tarkoitus
muuttaa minut vääjäämättä naiseksi. Viime vuonna tunsin ensimmäiset
vaikutukset; olin oikeastaan tyytyväinen että sain pyyhkeitä, sillä olin
kyllästynyt naapureiden paheksuntaan seisoessani alasti parvekkeella,
kunnes olin kuiva.
Päädyttyäni pikaisen harkinnan jälkeen punaiseen (se muistutti minua
verestä) kuivasin itseni. Kuivauksen suoritin päästä varpaisiin, sillä
vedellä oli taipumus valua alaspäin pitkin kehoa, ja jos kuivauksen suoritti
vastakkaisessa järjestyksessä, päälaelta valuva vesi valuisi selkääni
pitkin ja kastelisi jo kertaalleen kuivattuja kohtia. Tällaiseen en suostunut
alistumaan, joten kuivasin itseni painovoiman suuntaisesti. Ehkä sinä,
rakas päiväkirja, pidät tätä ulkoisiin voimiin nöyrtymisenä ja suorastaan
halveksuttavana konformismina, mutta olet väärässä. On asioita, jotka
kannattaa tehdä, niin kuin muutkin ne tekevät.
Kuivattuani itseni minulla oli vielä yksi ongelma olemukseni ja sivistyneen
maailman välissä, ilmiselvä alastomuuteni. Tähän tarjoutui oivaksi
lääkkeeksi työnantajani minulle mittoihini perustuen hyllystä valitsema
puku. Kaivoin puvun kaapistani ja ravistelin housuja hieman
epätoivoisessa yrityksessä poistaa siitä ryppyjä. Sanomattakin selvää,
että epäonnistuin yrityksessäni. Puin puvun päälleni aloittaen housuista,
joiden sisään paitani alahelman sujautin. Solmin kravaatin tottunein
liikkein kaulani ympärille ja käärin ylleni vielä pikkutakin, jonka rintapieltä
komisti tunnetun yrityksen kolmipalloinen logo. Sanomattakin selvää, että
tunsin itseni varsin miehekkääksi kiiltävinä päänahkoinen ja
auktoriteettiani julkikuuluttavine pukuineni. Astelin päättäväisesti
eteiseen, sammuttaen matkallani valot asunnostani sekä jo hieman
kitkerälle tuoksuvan kahvinkeittimen. Matka autolleni sujui tavalliseen
tapaan; ovesta ulos, vasemmalle, lankkusillan yli, jälleen vasemmalle,
pusikon läpi ja loivaa alamäkeä auton luokse, jonka avasin lukosta.
Rattilukko oli paikoillaan juuri siinä, mihin olin sen jättänyt, ja
tyytyväisenä huomasin, että autoni oli taas säästynyt murtoyrityksiltä.
Käynnistin autoni, ja ajoin töihin.
Rakas päiväkirja,
huomenna se sitten tapahtuu. Minusta tulee rouvashenkilö.
MItäh? Sullahan on jo muksukin? Mitä tapahtu "ei seksiä ennen avioliittoa"-metodille? Oi aikoja, oi tapoja :eek:
Eiku ihan oikeesti kamalan paljon onnee teille :)
Joo, en ymmärrä itsekään tuota, että harrastetaan seksiä ennen avioliittoa. Itse olen sen verran siveä, että mielummin adoptoidaan emännän kanssa 16v. filippiniläistyttö. Näin haluan omalta osaltani parantaa maailmaa ja estää liikakansoitusta. (Tai tulla Woody Alleniksi) :scared:
...Mutta Blondie ONNEA PALJON!!!
MItäh? Sullahan on jo muksukin? Mitä tapahtu "ei seksiä ennen avioliittoa"-metodille? Oi aikoja, oi tapoja :eek:
:laugh: Mä oon aina ollut sitä mieltä että ehdottomasti seksiä ennen avioliittoa. Tarkoitus oli, kun 2003 kesällä mentiin kihloihin, että ensin mennään naimisiin ja sitten tehdään muksuja. Häät piti alunperin pitää heinäkuussa. Mutta sitten Nydemme pääsi yllättämään... Päätettiin sitten viettää häitä ja ristiäisiä samaan syssyyn.
Edit: Kiitoksia onnitteluista teille kaikille! :heart: Lahjuksia saa pistää tulemaan Kotkan suuntaan. :D
Rakas Ana, päiväkirjasi tässä.
Olen ollut hiukkasen huolissani
ulosantisi jäsentymisestä tässä
viimeaikoina.
:confused:
Rakas päiväkirja! Olen pyrkinyt saavuttamaan eksaktin äidinkielen-
ilmaisun luoman illuusion älykkyydestä ja sen mukanaan tuomat
lieveilmiöt, mm. tuhannet naiset ja vertaisteni rajattoman ihailun!
(ps. vittu mun mude ei tajuu mua!!)
Jäsennänkö siis väärin vai ovatko jäseneni kenties tarpeettoman jäykät?
Rakas Ana, päiväkirjasi tässä.
Olen ollut hiukkasen huolissani
ulosantisi jäsentymisestä tässä
viimeaikoina.
:confused:
Rakas päiväkirja! Olen pyrkinyt saavuttamaan eksaktin äidinkielen-
ilmaisun luoman illuusion älykkyydestä ja sen mukanaan tuomat
lieveilmiöt, mm. tuhannet naiset ja vertaisteni rajattoman ihailun!
(ps. vittu mun mude ei tajuu mua!!)
Jäsennänkö siis väärin vai ovatko jäseneni kenties tarpeettoman jäykät?
Rakas Ana,
Vessapaperirullasi tässä. Etkö sinä saatanan talipää enää erota vessapaperirullaa päiväkirjasta?
