Mielenterveyskuntoutuksessa olevista on vain pieni osa täysipäiväisesti ns. hulluja. Osalle vain tulee mitta täyteen ennemmin tai myöhemmin hetkellisesti ja tämän kärjistymisen näkeminen pelottaa taviksia.
Jos tarkoitat ns. täysipäiväisellä hullulla kliinisesti mieleltään sairasta hen-
kilöä, uskoisin että olet väärässä. Kuntoutuskeskuksissa olevat ihmiset
ovat pääosin henkisesti epätasapainossa ja osa fyysisesti esim.
depressioon tai johonkin muuhun sairastuneita. Jos mitta tulee täyteen,
ihminen purkaa stressiä eri keinoin. Jos stressinhallintakeinot puuttuvat
tai eivät toimi toivotulla tavalla, voidaan puhua ongelmaisesta. Tilanteen
jatkuessa ihminen saattaa sairastua, ellei keksi parempia keinoja hallita
itseään ja elämäänsä.
"Hullu" = kehitysvammainen, ruumiillinen vamma, ajatusvamma yms. tällaista listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Älä turhaan käytä noin yleiskielisiä termejä, jos tunnet tarvetta määritellä
ne erikseen, ja vielä noinkin epämääräisesti. Ei kaikkia hulluja voida
samaan kastiin niputtaa, depressoitunut ihminen eroaa skitsofreenikosta
yhtä paljon kuin syöpäpotilas sydän- ja verisuonitautisesta.
Kummallista, ettei asia ole näin yksinkertainen. Ei ihmisiä voi pitää häkissä, muitakaan myös vankeja, joilla on mielenterveys ongelmia. Hekin ovat ihmisiä niin kuin minä ja sinä. Voimia tarvitaan yhteiskunnalta, jotta saamme pidettyä hyvinvointiyhteiskuntamme eheänä ja toimivana.
Onko sinulla konkreettisia esimerkkejä vaikkapa henkisesti häiriintyneiden
murhaajien kuntouttamiseksi ja saattamiseksi takaisin yhteiskuntaan?
Tähän mennessä kai parempia keinoja ei taida olla. En usko että
maaseutumainen yhteisöympäristö olisi esim. 'metrosurmaajalle' mikään
oikea ratkaisu. Sielläkin on sitäpaitsi kirveitä.
Ihan hyvä mielipide sinänsä, mutta onko sinulla jotain oikeita
ehdotuksiakin mielenterveyspotilaiden olojen kohentamiseksi?