Löytyykö täältä harrastajia, jotka kehtaa myöntää? Tuli vaan mieleen, kun
tänä viikonloppuna on Ropecon 2004, taas kerran. Jos meinaat osallistua,
piipahda ihmeessä lauantai-iltana 22:00 eteenpäin Palaver-huoneeseen,
meillä on siellä DISKO :D
Soittamassa mm. allekirjoittanut puolentoistatunnin rankaisujunkkasetillä
sun muita polkkahomoja. Kaikennäköistä saundia luvassa, länkkyteknosta
progen kautta kiksuun. Kai.
No, kerro silti roolipelaamisharrastuksestasi!
Itse aloitin puhtaasti live-pohjalta, nopanpyörittely jäi aina vähän kuriosi-
teetiksi, sillon tällöin tuli kokeiltua, mutta nuorempana iski live. Mitä räkäi-
sempää cyberpunkkia, sitä enemmän tykkäsin. Fantsu ei koskaan oikein
iskenyt, vaikka sitäkin tuli paremman puuttessa joskus räpellettyä.
Nykyään homma on jäänyt, mutta Ropecon on silti aina must-tapahtuma
joka vuosi. Siellä näkee paljon sellaisia tuttuja, joihin ei muutoin törmää,
sitäpaitsi on ihan mukavaa käydä tarkastamassa harrastuksen uusimmat
tuulet.
nopat kiehto 11-14 vuotiaana (D&D, Cyberpunk, se yx suomalainen etc.), sen jälkeen olen pelannut lähinnä tietokoneella (ja aika vähän viimeaikoina). Larppaus ei ole koskaan kiinnostanut.
Joo, 13-17-vuotiaana tuli pelattua oikein huolella. Maailmaltaan ja fiilikseltään ylivoimaisesti kiehtovin oli Cyberpunk, jonka parissa tuli silloin joskus vietettyä kaiket viikonloput, vapaat ja kesälomat. Loistavaa viihdettä ja eskapismia parhaimmillaan.
Livenä pelattiin kavereiden kanssa joskus, mutta se ei niinkään tuntunut mun jutulta. Kaikkein parhaimmalta liveroolipelin luulisi maistuvan silloin, kun kukaan ei tunne toisia pelaajia siiviilissä.
Joskus about 20v:tta sitten minua hieman vanhempi kaveri sai käsiinsä
lontoonkielisen D&D:n ja siitä se lähti. Sitä pelattiinkin aika paljon.
Siitä lähtien on tullu pelattua kyllä kaikkea muutakin hyvinkin
kattavasti ja peliporukatkin vaihtunu ainakin pari kertaa. (yllättävän
vähän kuitenkin).
Pelejä joita tullu roolipelattua on liian monta listattavaksi, mutta
esim D&D,AD&D,Rolemaster,MERP,Cyperpunk,ElfQuest,Runequest,
Ankh (heh-heh), Miekka ja Magia (urgh), Warhammer,Cyberspace,
GURPS...
Nykyäänkin yks kamppania on kokoaja menossa, mutta pelejä
noin 4-5 kertaa vuodessa. Sitäkin varten piti tehdä nettiin kilke
jossa seurataan millon porukoilla mahdollisesti olisi aikaa pelata,
kun jengillä skidejä ja muut säätöä ;) Enemmänkin varmaan
tulis pelattua jos vaan se mitenkään ois mahdollista.
Larpattuakin on, mutta en oo koskaan pitäny pukeutumisesta
niin skippasin aika nopeesti sen vaiheen.
Ropeconissa on kyllä tullu useasti käytyä ja sielä on paljon tuttuja,
niin pitämässä pelejä kuin pelaamassakin tai muuten vaan henggamassa,
jotenkin tosin ne menee aina ohi :/
Ropeconissa on kyllä tullu useasti käytyä ja sielä on paljon tuttuja,
niin pitämässä pelejä kuin pelaamassakin tai muuten vaan henggamassa,
jotenkin tosin ne menee aina ohi :/
-- xybo
No tällä kertaa messiin vaan ja junkat mukaan ni soitellaan roolipelaajilta
tukka päästä :)
Ankh:illa alotin minäkin. Myöhemmin kuvaan astu Cyberpunk, D&D, RuneQuest, Twilight2000 ja HarnMaster. Harnia on pelattu sillon tällön, mutta joku 10 vuotta sitten alotettu D&D-kampanja jatkuu vieläkin.. Aina juhlapyhinä on pyritty lyömään vanha jengi kasaan ja pistämään pelit pystyyn.
Larppaaminen ei oo oikeen koskaan iskeny niin paljoo, että olisin jaksanu lähteä kokeilemaan. Riittää, kun seurailee siskon touhuja vierestä: se kun ilmeisesti järkkäilee pelejä/pelaa millon missäkin.
Nuorna poikana tuli pelattua (vuosina 1990-1993, bout), kaapista loytyy edelleen kasa kirjoja, mm Rune Quest 2nd ja 3rd edition + sekalaisia glorantha-kirjoja, Rolemaster + kirjoja, Twilight 2000, Harnmaster (ihan paras - jaettu ykkos-sija Rune Questin kanssa), jotain muutakin, evm. d&d:ta ja ad&d:ta joskus tyyppailin jossain mut vihaan sita systeemia, huonoin rpg -systeemi ikina. Merppia ja Cyberpunk 2020:sta on myos tullu jauhettua aika paljo vaikka noita ei nyt omasta hyllysta loydy. LARPpausta ei oo tullu kokeiltuu, jotenki se ei innosta.
perinteinen D&D tempaisi mukaansa varhaisnuorena joskus ysärin alussa...
teinimpänä kuvaan astuivat astetta roisimpi meininki ja Cyberpunk 2020 -ja Shadowrun -pelit.
jotenkin kuitenkin tollanen naiivi, eeppinen fantasia oli se, joka kiehtoi kaikkein eniten ja pisimpään; englannin kielen karttuessa ruvettiin tahkoamaan AD&D :ia. Myös MERP oli kuvioissa.
lukion loppupuolella touhu jäi vähemmälle, mutta nostalgian merkeissä tuli tuossa parisen vuotta sitten vielä hakattua pienet kampanjat!
RuneQuestia tuli joskus lapsuudessa pelattua melkein joka viikonloppu. Mulla oli sellainen ankka-hahmo, joka oli täysin voittamaton ja pieksi isommatkin örkit. Kun se kuoli niin pelaaminenkin loppui. *muistel* :sad:
mulla ei ikinä oo iskenyt haltia harpun soitto ja muu vinku inkkailu...
pelannut lähinnä linjalla Vampire, cthulhu, cyberpunk...
eli mitä likasempaa ilkempääm ja kierompaa nii sen parempaa
joku 12 vuotta tullut tahkottua ko. pelejä
Runequest oli eka johon tuli törmättyä, oliskohan ollu joskus 10 vuotiaana. Sen jälkeen on sitten tullut pelailtua D&D, AD&D, Twilight, Cyberpunk, MERP, Rolemaster, Spacemaster, Mechwarrior... varmaan jää joitain pois, ku ei vaan muista :)
Ja jos ei pellin ole valmistajan toimesta löytynyt nykyaikaan tai tulevaisuuteen sijoittuvia materiaaleja, niin niitä on tehty itse.
Tälläkin hetkellä menossa Rolemaster kampanja, maailmana Forgotten Realms.
sen pidempää tarinaa kertomatta, sanottakoon
et ultima online kaappas syövereihinsä tossa
vuodenvaihteessa ja siitä lähtien pelannuki ~5-10h
joka päivä :)
tulihan nuita noppia joskus heiteltyä. cuberpunk, shadow warrior, middle-earth, tie tähtiin,...,... nostalgiakyynel valuu jo poskella... mukavaa ajanvietettä nuo pelit minulle olivat. meni helposti koko kesälomapäivä istuessa takapihalla/kaverin terassilla pelaten. larp ei koskaan oikein innostanut. syynä ehkä se, että yläasteella samassa koulussa oli muutama larpin harrastaja, jotka toivat harrastuksensa välillä jopa mukanaan kouluun... kehtaa siinä nyt sitten sanoa, että voisin aloittaa tuon mukavalta näyttävän harrastuksen ;)
Ihan eka seikkailu oli kai -89 tai -88 kaverin Ankhilla, sit pitikin jo itse ostaa D&D eli "Dunkkis" :) Edellämainittujen pelien aloitusseikkailuista pitää selkeästi mainita Ankhin entti jolta sai jotain parantavia tammenterhoja jos sille oli kiltti sekä D&D:n lahonneen oven alla asustava raatomatelija.
Kerpiä, Runequestia, Cyberpunkia ja Warhammeria tuli lähinnä pelattua. Sit oli piiitkä tauko ja tässä lähiaikoina on kaverit taas ruvenneet pelaamaan aktiivisemmin, nyt on meneillään Bloode Island (piraattisekoilua Pirates of the Caribbeanin hengessä, säännöt mahtuu samalle sivulle hahmolomakkeen kanssa:) sekä Deadlands (villiä länttä kauhumaustein). Pelattiinpa yksi tunnelmaa painottava Cthulhu-sukellusveneseikkailukin jossa nopan- ja läpänheitto pyrittiin pitämään minimissä ja klaustrofobia maksimissa suurten muinaisten sykähdellessä merenalaisista haudoistaan.
Oma lukunsa nostalgiafiilistelyssä on se yksinpelikirjasarja, jossa oli Avaruuden vangit, Mustan tornin valtias, Varkaiden kaupunki sekä olisko ollut joku Kauhujen metsä ja Velhovuoren aarre. Näitä tuli väännettyä aina jos oli jossain matkoilla eikä ollut pelikaveria, vaikka ei lähes koskaan päässyt huijaamatta läpi :)
Larppaamisen olen jättänyt pikkuveljelle, se järjesti kavereidensa kanssa aika monta Pietarsaari by Night -Vampire-larppia. Tosin bofferoiminen on hauska urheilumuoto.
Joskus aikojen alussa kuuntelin radiosta (oisko ollut mafia?) jotain roolipeliohjelmaa jossa juontaja ohjasi peliä ja kuuntelijat sitten puhelimitse pelasivat. Teki aika vaikutuksen ja piti sitten päästä porukassa pelaamaan. Kirjastosta löytyi siihen aikaan jonkunverran pelejä, mm. Twilight2000, D&D ja ruotsinkielinen Drakar och Demoner tuli testattua.
Shadowruniakin piti kokeilla kun sen innoittamana tehtyä super nintendo -peliä takosin aika lailla. Mutta jäi siis suunnitelmaksi..
Tässä yhdeltä toiselta voorumilta kopioitu ja hieman editoitu postaukseni asian tiimoilta:
Oma pelihistoriani sisältää 10 vuoden ajalta, RuneQuestia, Vampirea, Cyberpunkia, Call of Cthulhua, AD&D ja Merppiä Rolemasterin kanssa.
Näistä olen oppinut inhoamaan RQ:ta ja AD&D:tä niiden typerän sääntöjärjestelmän ja maailman vuoksi.
Nykyään tulee aktiivisesti (vaikkakin harvoin) pelattua enään MERP:piä, tosin tähän on ehkä tulossa muutosta kun alamme yrittämään pelaamista netin välityksellä käyttäen TeamSpeak, ja OpenRPG nimisiä ohjelmia.
Call of Cthulhu on aivan luxus peli jos pelinjohtaja on hyvä. Eniten kuitenkin olen pelannut Middle-Earth roleplayta, rolemasterin säännöillä. Niin tottunut olen rolemasteriin, että en suostuisi enään pelaamaan fantasia ropeja muilla sännöillä.
Alkukankeuden jälkeen niiden lukemattomien tauloiden käyttö alkaa olla sujuvaa, ja osan oppii lähes ulkoakin.
Pidän rolemasterin äärirealistisesta tyylistä, koska pidän tärkeänä sitä että pelaaja tietää tarkalleen mihin pystyy, ja voi sitäkautta arvioida omia tulevia toimiaan paremmin kuin pelatessa kivi-paperi-sakset järjestelmällä. Tälläinen äärirealistisesti mallinnettu maailma luo vahvan siellä olemisen tunteen, eikä pelaajalle tule sellaista tunnetta että hän on täysin pelinjohtajan oikkujen varassa seikkaillessaan.
Rolemasterissa hahmon kehitys sinänsä on jo iso hupi, koska erillaisia kykyjä on kategorioittain useita satoja(?), ja melkein minkälaiseen tilanteeseen tahansa on olemassa sääntö.
Täydellinen sääntöjen seuraaminen on tottakai idioottimaista, mutta suurimmat osat rolemasterin säännöistä ovat loogisia ja helppoja omaksua, ja näin käyttökelpoisia.
ropeltaminen oli kyllä juu nuorena hieno harrastus... ankhilla se alkoi, sillon tosin ei oikein ollut selvillä miten tulisi pelata... ikää oli jotain ~10v... sitten touhu unohtu muutamaksi vuodeksi ja heräshenkiin kun ajauduin mukaan kaveriporukkaan joka kuunteli Acidia ja pelas DD:tä:D eli kiitos iso kuuluu noille kavereille, sillä niinä aikoina muodostui mun identiteetti jotakuinkin siihen suuntaan mitä se nyt on.
siten ropettamisesta tulikin yks niistä neljästä harrastuksesta joita mulla oli, siis musiikki(the cure ja orastava konemusakiinnostus = reivit), viina(ja sen lieve-ilmiöt), karate(ainakin melkein SM-taso, juu, olin kyllä muistaakseni kaksissakin SM-kilpailuissa.) ja roolipelit.
nämä jalot ajanvietteet veikin nuorenmiehen ajan ja mm. sitten lukion uskonnon opettajan kanssa oli diili, että se ei kysy multa mitään, enkä mä siltä :laugh: niinpä sitten raahasin kaikki ADD-kirjat kouluun, levitin pulpetille ja rupesin kehittää maailmoja ja seikkailuja. olin siis myös DM.
paljon tuli siis pelattua/johdettua, ADD, DD, LOTR, Runequest, Astra(olikos se tollanen?), warhammer fantasy, yms.
ohessa pelattiin kesäisin muutamia live-roolipelejä. ne oli enemmän tai vähemmän surkuhupaisia kokemuksia(eikä kaukana siitä kummelin sketsistä missä on se kritskrats kääpiö :laugh: ).
myös Magic(money) the Gathering oli vahvasti edustettuna. useasti vietettiin iltaa kuuntelemalla teknoo, juomalla viinaa ja pelaamalla MTG:tä.
sitten alkoi muutos ja urheilu/ropet vaihtui naiseen ja armeijaan. periaatteessa sama:) mielenkiintoista oli se, että roolipeleistä oli oikeasti "hyötyä" intissä. osasi tavallaan mennä rooliin. se kuka siellä huusi, oli tatameilta tuttu ja roolissa oleva minä. muuten se homma olisi tuntunut varmaan liian lapselliselta ja olisin 330 sijasta lähtenyt kotiin.
joskus aikuisella iällä tuli sitten kokeiltua roolipelien lämmittämistä, mutta kyllä se niin on että aikansa kutakin. hieno harrastus, muttei enää riitä jakso/innostus/kyky eläytyä.
puhetta on kuitenkin ollut että jos kaveri järjestää niin otan osaan murhamysteeri-liveen...
nykyään tulee sitten aina välillä joskus pelattua tietokoneella ns. roolipelejä, varsinkin noi netti pläjäykset on hienoja, joskin vain varjo siitä oikeasta noppien viskomisesta:) lähinnä ainakin ne mitä mä olen kokeillut on sellasta, mulla on isompi miekka ku sulla ja olen tasolla XXX, lällällää ootpas n00b -teinipullistelua. Everquest 2:ta tekisi mieli kokeilla mutta pitää aina hiukan varoa ettei jää koukkuun(kuten mulla on tapana).
elikkäselikkäs, tästähän tuli aikamoinen historiikki yhdestä näkökulmasta. sitä en ikinä ole ymmärtänyt miksi kys.om. harrastajat leimattiin nörteiksi. ainakaan niissä porukoissa missä mä pelasin ei ollut ku yks nörtti/purkkifriikki. siitä tulikin sitten joku entisen jippii/saunalahden isojehu, nykyisin vetää isoo firmaa siellä stadissa :laugh:
sum summarum, laittakaa lapsenne pelaamaan OIKEITA roolipelejä. oppivat puhuviksi ja empaattisiksi ihmisiksi. (tästä alkaisikin sitten toinen tarina, kuinka roolipeleistä on ollut hyötyä mun opiskeluissa "elokuva-alalla"... siitä joskus kun löytyy oikea topikki:D)
Roolipelaaminen tuli aloitettua muistaakseni joskus vuonna 1989. Ensimmäinen ostamani peli ei, yllättävää kyllä, ollutkaan D&D tai ADHD&D vaan KERP, Tolkien-fani kun olin koko 14-vuotiaan olemukseni kiihkolla (LOTR tuli luettua teininä niin monta kertaa ettei enää tarvitse kun muistaa kirjat ulkoa...). Pelailtua tuli sekä paikallisessa (Rajamäki) koulun roolipelikerhossa että mitä mainioimman roolipeliyhdistyksen eli Keski-Uudenmaan Roolipeli RY:n puitteissa.
Peleistä ehdottomasti ikimuistettavin oli järjestämäni antiikin Kreikan olympialaisiin sijoittuva peli, jossa autenttisen tunnelman aikaansaamiseksi kaikki pelaajat olivat alasti. Tapahtumasta otetttiin myös valokuvia, joita pelin luoja (Steve Jackson) kommentoi sanoilla "The ladies approve", joka ilmeisesti viittasi SJG:n toimistossa työskenteleviin naishenkilöihin.
Nykyään en enää hirveämmin pelaile kun mielestäni roolipelit ovat lähteneet harhailemaan jonnekin syvimpiin syöverehin ja tuhlanneet mahdollisuutensa olla oikeasti merkittävä ja mielenkiintoinen ilmaisutapa, jopa taidemuoto.
Olen itse lähinnä pelannut ja pelauttanut AD&D 2nd-editon, D&D 3rd-edition ja D&D 3.5 pelejä Forgotten Realms ja Planescape maailmoissa.
Viimeksi tänävuonna olen aloittanut Planescape kampanjan mutta se on kiireiden takia jäänyt. Itsellä ei ole aikaa eikä kaverilla. Pelejä on ollut myös Tietähtin 3200AD ja perinteinen D&D.
Minua, ärsytää perus-suomalaisset jotka ei niitä hyväkse ja halveksuvat harrastajia. En tosin ole selaisia niin kauheesti kohdannut.
Intissä oli muutamia, mutta ei ne niin hirveesti härinneet muuta kuin ilmoitivat lähinnä että me ei ymmärretä ja vähän vinoili, silti avoimesti pidettiin kerhoa ja siellä oli kompaniasta suosittuja alikessuja jne.
Halveksunta on tietysti ymmärretävää koska roolipeleissä on kaiken maailman pikku-ukkoja jne. Kummallista on joissakin piireissä ollut se että ne ei hyväksy edes J.R.R. tolkienia ja käytävät nimeä J.R.R. tolkien solvaus ja iva nimenä ns. roolipeli-ihmisitä, mutta esim. R.A. salvatorea lukeva porukan pääjehu joka solvaa J.R.R tolkien ja roolipeli-ihimisiä saa lukea rauhassa R.A. Salvatorea ks. ryhmässä. Mutta tuoonkin vain merkki ks. porukan tyhmyydestä ja kaksinaamaisuudesta.
