YO-tutkintoa uudistettiin niin, että pakollista on enää kirjoittaa äidinkieli ja kolme ainetta sen lisäksi. Se tarkoittaa, että saa jättää pois ruotsin, mutta yhtä hyvin voi jättää pois myös englannin (tai mikä itse kullakin on A-kielenä), matikan tai reaalin. Itse osallistuin rakennekokeiluun jossa moinen oli mahdollista jo kun itse kirjoitin 1996 ja jätin matikan pois koska totesin että lyhyen matikan kirjoittamisesta ei ole mitään iloa varsinkaan kun laskurutiini ei oikein ollut hyvässä mallissa.
Nyt pitäisi ensin katsoa, mitä ylioppilaat valitsevat kirjoittaa tulevissa YO-kirjoituksissa kun tämmöinen vaihtoehto on olemassa, ennen kuin lähdetään riehumaan. Väitän, että jos käy tosiaan niin että huomattavan suuri osa valitsee jättää ruotsin kirjoittamatta, niin olisi aiheellista arvioida kriittisesti pikemminkin ruotsinopetuksen tasoa kuin tutkintouudistusta. Uskoisin, että abiturientit(kaan =) eivät ole niin tyhmiä että puhtaasti fiilispohjalta valitsisivat mitä aineita kirjoittavat, vaan valitsevat sellaisia joista toisaalta on etua heidän tulevissa opinnoissaan ja toisaalta joista suoriutuu mahdollisimman helposti. Jos ruotsi on niin hankala ylioppilaskokelaille, että mieluummin jättävät sen kirjoittamatta, voisi päätellä että opetusta kannattaisi kehittää.
Hmjoo, tuli vähän fleimattua ennenkuin tarkistin faktat :) Pääasiassa tollasen
kuvan mä olin saanut tosta rakennekokeilusta, eli sen suurimpana meriit-
tinä tunnuttiin pitävän sitä, miten ruotsin kielen pakollisuudesta päästään
eroon. Jotenkin oli jäänyt sellanen käsitys, että kyseessä oli joku lain-
säädännöllinen asia.. Nojoo, erheitä sattuu.
Tosin ainakin meidän koulussa käyty ahkera "Pois pakkoruotsi!"-kampan-
jointi (jota tuki noin 90% oppilaista) näytti tuottaneen ton kohdalla tulosta;
ruotsin YO-kirjoituksen pakollisuudesta päästiin eroon. Tiedä sitten siitä
kuinka suuri vaikutus tuolla pakkoruotsin vastustamisella oli rakenne-
kokeilun käyttöönotossa ja YO-uudistuksessa.
Ruotsinopetuksen taso on väkisinkin kytköksissä oppilaitten motivaatioon
opiskella ruotsia, ja toisinpäin. Ruotsia vastahakoisesti opiskelevat oppi-
laat, jotka tuntevat ruotsinopetuksen "rangaistuksena", heikentävät opet-
tajien motivaatiota työskennellä.
Onko ongelmana sitten ruotsinkielen kuviteltu erityispakollisuus vai
trendiksi lanseerattu, pakollisen ruotsin vastustaminen, sen näkee kai
sitten tulevaisuudessa. Ainakaan suomalaisten abiturienttien
ruotsinkielentaitoa tämä ei varmaankaan kohenna. Olettaisin, että
päinvastoin.
Englanti nykymedian käyttökielenä varmasti säilyttää asemansa, enkä
usko että kovin moni kirjoittaa mielummin ruotsia, joka tuntuu olevan
kielenä nykyabeille vieraampi.
Jotenkin kyllä omaa kouluhistoriaa ja kanssaoppilaitten asenteita muistel-
len en ihan usko siihen, että kovin moni tekee valistuneen, tulevaisuuteen
tähtäävän päätöksen miettiessään YO-kirjoituksiensa valintoja - ehkä tämä
johtuu siitä että itse kirjoittaessani valinnan mahdollisuudet olivat rajatum-
mat. Toivottavasti tulevat abit tähtäävät pitemmälle ja tekevät kirjoituksi-
ensa kanssa valintoja, jotka eivät sulje heiltä ovia jatko-opintoihin.