www-skitsofrenia, mielenkiintoinen ilmiö(kö)?

Minulla oli yksi erittäin läheinen ystävä, jonka jutut rupesivat menemään todella erikoisiksi. Kesti pitkään ennenkuin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja sanoa hänelle suoraan että tarvitset apua... Oli yksi elämäni vaikeimmista hetkistä katsoa ystävääni silmiin ja sanoa häntä "hulluksi".

Katsottiin sitten yhdessä puhelinluettelosta joku mielenterveyspalvelujen numero ja myöhemmin hänelle diagnosoitiin lievä skitsofrenia. Valitettavasti kuitenkin H teki muutama vuosi myöhemmin itsemurhan :(

Tuossa muodossaan ei mitään Jekyll/Hyde -muuntautumista kyllä näkynyt, tai muutenkaan päällepäin ihmeellistä käytöstä, mutta jotkut jutut olivat niin outoja että tiesi ettei kaikki ole kohdallaan.

Ehkä sitten ns. "valkotakkisten-haettavat" tapaukset on niitä joilla noita aistiharhoja yms persoonajakaumia on. Veikkaan kuitenki (näin maallikkona vain) että mikään hirveen suuri prosentti se ei todkaan potilaista ole, joilla olisi useampia persoonallisuuksia.

Itse olen opiskellut psykologiaa joitain opintoviikkoja avoimessa yliopistossa (tarkoituksena olisi taas keväällä pyrkiä "oikeaan" yliopistoon) ja osallistuin viimeisimpänä myös kliinisen psykologian kurssille. Käsittääkseni persoonallisuuden jakaminen tai lohkominen ei oikeastaan liity mitenkään skitsofreniaan, vaan on ihan oma tautinsa. Tapauksia on koko maailmassa ollut noin 100, eli aika harvinaista on tosiaan. Kuuluisin tapaus lienee Eve White, joka kirjoittamassaan kirjassa väitti, että hänellä sivupersoonia oli ollut muistaakseni peräti useita kymmeniä (tästä taitaa olla leffakin tehty). Yleensä henkilö ei ole tietoinen muista persoonallisuuksistaan, ja saattaa huomata niiden olemassaolon esim. löytäessään kaapistaan vaatteita, joita ei muista ostaneensa tai tililtä kadonneista rahoista ja aukoista muistissa. Lohkomista ihminen käyttää puolustusmekanismina sulkiessaan traumoja tms. tietoisen minänsä ulkopuolelle. Terapiassa pyritään yhdistämään eri persoonat yhdeksi. Psykologian kirjassa kerrottiin tapauksesta, jossa eri persoonat olivat tosiaankin alkaneet terapiassa keskustella toistensa kanssa, henkilö muuttui aina välillä toiseksi persoonakseen.

Skitsofrenia sen sijaan on biologisempi sairaus; se liittyy usein aivojen toimintaan (toki ympäristölläkin on lähes aina suuri vaikutus). Skitsofreniassa on positiivisia oireita (mm. aistiharhat, lisäksi henkilö voi kuulla keskenään keskustelevia ja kommentoivia ääniä ja luulla, että häntä ohjaillaan ulkopuolelta) ja negatiivisia oireita (mm. puheen epäselvyys tai järjettömyys, kykenemättömyys kokea mielihyvää), lisäksi on vielä luokittelemattomia oireita: potilas saattaa esimerkiksi pysytellä tuntikausia liikkumattomana samassa asennossa. Yleensä skitsofreniaa hoidetaan aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavilla lääkkeillä ja erilaisilla terapioilla.

Tulipa pitkä postaus, mutta olin juuri kliinisen psykologian tentissä pari viikkoa sitten, joten itselle tuttu aihe. Toivottavasti tämä selvensi jotain :) .

Skitsofrenia sanana juontaa juurensa kreikankielisestä sanasta schizo, joka tarkoittaa suurinpiirtein jakamista pois jostakin ("splitting away from", keksikää joku parempi suomennos), tästä varmaan johtuu yleinen sekaannus.

(Tenttikirjana meillä oli muuten tentissä Gerald Davisonin, John Nealen ja Ann Kringin kirjoittama "Abnormal Psychology", josta nämä minunkin tiedot ovat pääosin peräisin, että jos joku sattuu laajemmin kiinnostumaan niin sivulta 185 eteenpäin on asiaa jakomielitaudista ja sivulta 318 skitsofreniasta.)

oon aina ollut kiinnostunut ihmisistä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta.

Good for you :).