Superdeejiit

Tärkeintä et musiikki on hyvää.. jos joku tollanen stara-äijä tulee tänne Suomeen niin kyllä meen kuunteleen onko sit kyseinen dj-stara nimensä arvoinen..

tiivistit ton stara-jutun aika hyvin :)
"Kun taas noi edellämainitut biittimiksaa kerran viidessä minuutissa ja OOH! porukka on märkänä... "
:laugh:

Ja juuri tuon "viis minuuttia ja yks biittimiksaus" (+ tietty kädet ilmaan- heiluttelua) takia en todellakaan halua maksaa n+n euroa jostakin "staraDJ:stä"...
En helvetissä!

Mieluummin lähden kuuntelemaan jotakin joka oikeesti sytyttää teknisesti ja musiikkityylillään kuin just edellämainitut starbat.
Tosin, onhan niitä oikeitakin staroja jotka oikeesti (aikuisten oikeesti) soittavat teknisesti hemmetin hyvin.
Ja tietysti D. Morales soittamassa ilman paitaa parisenkymmentä bikini-asuista typsyä taustalla... :D
Ja tietysti potikkamikserillä.

..henkilöpalvonta on saatanasta :scared:

mä kyselin joku vuos-pari sit ihan samaa ja mut haukuttiin ihan lyttyyn
etten tajuu et staradeejiit soittaa vaan "niin paljon paremmin".. uh, okei.
Onhan niillä whitelabeleita sun muita, mut oikeesti.. Setinrakennustaitoa
hehkutellaan ja kehutaan mut se aaltoliike lattialta baariin ja takas on perus-
porukalla sellanen, etten usko et ees 95% staradeejiitten perässä juokse-
vista tajuaa "setinrakennustaidoista" yhtään mitään. Kai se on kiva nähdä
isoja nimiä soittamassa sun lempimusaa :)

Ihan sama kuka soittaa, kunhan soittaa hyvin ja hyvää. Esim. pari vuotta sitten mm. Screenissä oli havaittavissa, kuinka paikalle lennätetyt "tähdet" eivät pärjänneet millään Jay Mellinille. Tähteys ei siis ole mikään itseisarvo, enkä ole kenestäkään innoissani ainoastaan siksi, että hän on kuuluisa.

DJ:n tähteys on parasta käydä toteamassa paikan päällä. Esim. Carl Craigin setti oli taannoisella Helsingin vierailullaan rohkea, tyylikäs ja erinomaisen persoonallinen. Kovin moni ei pysty onnistuneesti sekoittamaan niin montaa tyylilajia kokonaisuuden säilyessä ehjänä ja johdonmukaisena.

Esim. John Digweedin ylivertaisuus selviää kuuntelemalla herran livesettejä, mixCD:tä (esim. The Winning Ticket, MMII) tai vain muistelemalla Screenin 6v-synttäreitä - joista mä olen nähnyt kahteen kertaan unta. Herran setin 15 viimeistä minuuttia tutisevat pöksyissä vieläkin.
:excellent:

Tähän mennessä oon pettynyt noihin staroihin. Esim fiilikseltään huonoimmat hallun bileet missä oon ikinä ollut oli 2003 ne joissa se toinen renessance äijä olikos ny nigel dawson vai se toinen kävi kaivattaa nenää.

Huonoimpia ikinä on isolta englantilaiselta polccaclubilta tuodut sikaniskat joita ei vois vähempää kiinnostaa soittaa aktia salissa 30 piripäälle ja sitten tulee sitä rimanalitussettiä... :mad:

Tosin mitään sellasia kiksustaroja en oo kuullutkaan, että ehkä en pettyisi niiden soitantaan. Veikkaan että jos kaverit vetävät vaihtelevalle yleisölle ja vaihtelevalla laitteistoilla joka ilta pitkiä settejä niin ei se voi heistä ainakaan olla kuulumatta, kyllähän ne setinrakennustaidot on pakko olla hyvässä hallussa jo ennen sitä staraksi nousua.

Esim fiilikseltään huonoimmat hallun bileet missä oon ikinä ollut oli 2003 ne joissa se toinen renessance äijä olikos ny nigel dawson vai se toinen kävi kaivattaa nenää.

Ai Ian Ossia? Musta taas se rokkasi oikein huolella, myös sen jälkeen kun myöhemmin ollaan himassa kuunneltu sitä settiä. (Toisaalta, Tapsa soitti melkeen vielä parempaa settiä siinä ennen Ossiaa.)

Tässä ehkä näkee kuinka välillä mielipiteet menee ristiin. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.

Pähkinänkuoressa:

Kaikki deejiit joidenka luovuus riittää tasan yhden genren soittamiseen pitäisi ampua.

Imho mä en jaksa enään kuunnella kuin korkeintaan tunnin putkeen yhtä jynkkää.

Staradj ei sinänsä ole mikään itseisarvo, mutta tuo bileille usein lisäarvoa.

Jos vaikka ajatellaan Armin Van Buurenia ja L2001:ä tai jeff millsiä ja virusta, niin tunnelma noissa bileissä on syntynyt hyvin paljon siitä, että dekkien takana on suuri stara. Tällaisissa bileissä ihmiset odottavat setiltä enemmän, bileiden pitää olla keskimääräistä parempia ja kaiken pitää toimia vähintäänkin kohtalaisesti. Jos ja kun kaikki sitten toimii hyvin ja dekkien takana on oikesti suuri stara, jää ilta todella helposti mieleen ja siten bileet olivat ikimuistoiset. Vastaavaan tunnelmaa on aika vaikea päästä no-name dj:llä, jota kukaan ei tunne ja jonka soitanta ei juuri ketään kiinnosta.

Kyse ei mun mielestä ole siitä miten stara osaa miksata eikä mulle ole mitään väliä käyttäkö hän tietokonetta tai pelkkiä CD-levyjä. Tärkeintä on hyvä fiilis. Ongelma sitten vain on, että aika suurelle osalle hyvä fiilis ei oikeasti synny "pelkästä musiikista" niinkuin he väittävät, vaan se fiilis syntyy juuri odotuksista ja niiden täyttymyksestä. Käytännön esimerkin voisi vaikka ottaa täältä plattarilta: Kuinka usein ihmiset kehuvat no-name dj:n setteja maasta taivaisiin vrt kuinka usein ihmiset hehkuttavat FBI vieraiden settejä ....

Tietysti välillä käy niin, että henkilö x menee bileisiin ja hän yllättyy positiivisesti, jolloin odotukset täyttyvät ja fiilis on loistava. Kuitenkin tällaisissa tilanteissa käy valitettavan usein niin, että läheskään kaikki eivät jaksa yllättyä loistavasta soitannasta joilloin bileiden yleistunnelma ei nouse "uskomattomiin mittoihin".

Mun mielestä tämä skene tarvitsee staroja (HUOM: ei sama asia kuin, että staroja pitäisi olla joka paikassa)

Staradj ei sinänsä ole mikään itseisarvo, mutta tuo bileille usein lisäarvoa.

Hyvin kirjoitettu. Ei se "stara" ole mikään itseisarvo, mutta kyllä se tuo lisäpotkua. Varsinkin, kun ei tarvitse muistella, että kukas se olikaan? Harvoin olen nähnyt epäonnistunutta keikkaa "staralta", että samalla se kyllä on tietynlainen vakuutuskin, että se todennäköisesti tulee olemaan ihan hyvä keikka.

Noname voi soittaa huomattavasti paremmankin keikan, mutta toisaalta sitä on katsomassa paikalle eksyneet ja DJ:n kaverit, lisäksi tämän keikka voi mennä ihan ketuilleen. Ja ainakin Irlannissa saat kyllä siitä nonamesta maksaa melkeen sen saman parikymppiä, mitä isosta nimestä. (Tai no iso nimi voi olla helposti yli kolmekymppiäkin.)

Moonemotionsinkin keikat on 15 ekua kappale, vaikka sellanen tosi ugugugug-ryhmä yrittääkin olla ja "talkooporukalla" järjestää keikkoja... http://www.moonemotions.com - sivut on näköjää tällä hetkellä alhaalla. Siellä kyllä on hyvä meininki ja varsinkin Oskari soittaa hyvin.

Oliko se soittaja nyt Paul Van Dike, vai Bike vai Dig ei ku Paul Van Digweed?

Ihan sama kuka soittaa, kunhan soittaa hyvin ja hyvää. Esim. pari vuotta sitten mm. Screenissä oli havaittavissa, kuinka paikalle lennätetyt "tähdet" eivät pärjänneet millään Jay Mellinille

:eek: :eek: :eek: :eek: :eek: :eek: :eek: :eek:

Ihan sama kuka soittaa, kunhan soittaa hyvin ja hyvää. Esim. pari vuotta sitten mm. Screenissä oli havaittavissa, kuinka paikalle lennätetyt "tähdet" eivät pärjänneet millään Jay Mellinille

:eek: :eek: :eek: :eek: :eek: :eek: :eek: :eek:

yhdyn jälkimmäiseen :eek:

Miksi esim. heitä hehkutetaan: Paul Van Dyk, Tiesto, Armin Van Buuren, Digweed, Sasha jne jne....

Samoista vaihtelevista syistä kuin muitakin..

Sen voin ymmärtää, että shadowta, cut chemistiä, fatboyta ym deejiitä hehkutetaan...hehän sentään käyttävät niitä levareita. Kun taas noi edellämainitut biittimiksaa kerran viidessä minuutissa ja OOH! porukka on märkänä...

Mun kokemuksen mukaan, tavasta/tyylistä riippumatta, DJ työskentelyssä (himassa tai muualla) on (musiikillisesti) karkeasti ottaen kaksi ylivoimaisen tärkeää otsikkoa, joista se kuuluisa "fiilis" koostuu.

(1) Levyvalikoima (tärkein):

Laatu, variaatio, määrä..

(2) Taito sijoittaa levyt toimivaan yhteyteen (tunnelmien välittäminen):

Selektiolla: levyjen "hengen" tunteminen - sama biisi voi toimia niin alkuillassa kuin peaktimessakin, jos sen vaan osaa sisällyttää settiin, eli sama biisi "kuulostaa erilaiselta" eri yhteyksissä. Miksaamisella: yksinkertainen start/stop voi olla yhtä toimiva kuin viiden minuutin harmoninen ja vuorovaikutteinen blendaus tai raaputtelu. Usean sekunnin taukokin voi toimia fiiliksen räjäyttäjänä/tasoittajana/whatever, selektio näyttelee tässäkin ratkaisevan tärkeää roolia. Kokonaisuuden hahmottaminen: missä vaiheessa iltaa ollaan, mihin mennään, miksi, jne..

...

Cut Chemistin ja Sven Väthin soittaminen on teknisiltä ominaisuuksiltaan jo lähtökohtaisestikin niin erilaista, että on harhaanjohtavaa asettaa kokonaisuus paremmuusjärjestykseen pelkästään teknisin kriteerein. Vähän sama, kun vähättelis 'In The Mood For Lovea' sillä perusteella, että siinä ei ollut tarpeeksi irtonaisia päitä ja pulppuavia verisuihkuja. Lopputulos on käsittäkseni aika selkeästi se tärkein juttu. Harva DJ kykenee luomaan jotain hienoa (imo), oli kyse sitten paikallisen klubin, Solid Steelin tai vaikkapa DHP:n seteistä.

mut varmaan haukutaan tästä ihan maahan, mut ei se mitään. :heart:

PLUR ;)

Pähkinänkuoressa: Kaikki deejiit joidenka luovuus riittää tasan yhden genren soittamiseen pitäisi ampua.

WORD!

paitsi jos genrenä on northern soul :D