Miksi esim. heitä hehkutetaan: Paul Van Dyk, Tiesto, Armin Van Buuren, Digweed, Sasha jne jne....
Samoista vaihtelevista syistä kuin muitakin..
Sen voin ymmärtää, että shadowta, cut chemistiä, fatboyta ym deejiitä hehkutetaan...hehän sentään käyttävät niitä levareita. Kun taas noi edellämainitut biittimiksaa kerran viidessä minuutissa ja OOH! porukka on märkänä...
Mun kokemuksen mukaan, tavasta/tyylistä riippumatta, DJ työskentelyssä (himassa tai muualla) on (musiikillisesti) karkeasti ottaen kaksi ylivoimaisen tärkeää otsikkoa, joista se kuuluisa "fiilis" koostuu.
(1) Levyvalikoima (tärkein):
Laatu, variaatio, määrä..
(2) Taito sijoittaa levyt toimivaan yhteyteen (tunnelmien välittäminen):
Selektiolla: levyjen "hengen" tunteminen - sama biisi voi toimia niin alkuillassa kuin peaktimessakin, jos sen vaan osaa sisällyttää settiin, eli sama biisi "kuulostaa erilaiselta" eri yhteyksissä.
Miksaamisella: yksinkertainen start/stop voi olla yhtä toimiva kuin viiden minuutin harmoninen ja vuorovaikutteinen blendaus tai raaputtelu. Usean sekunnin taukokin voi toimia fiiliksen räjäyttäjänä/tasoittajana/whatever, selektio näyttelee tässäkin ratkaisevan tärkeää roolia.
Kokonaisuuden hahmottaminen: missä vaiheessa iltaa ollaan, mihin mennään, miksi, jne..
...
Cut Chemistin ja Sven Väthin soittaminen on
teknisiltä ominaisuuksiltaan jo lähtökohtaisestikin niin erilaista, että on harhaanjohtavaa asettaa kokonaisuus paremmuusjärjestykseen pelkästään
teknisin kriteerein. Vähän sama, kun vähättelis 'In The Mood For Lovea' sillä perusteella, että siinä ei ollut tarpeeksi irtonaisia päitä ja pulppuavia verisuihkuja. Lopputulos on käsittäkseni aika selkeästi se tärkein juttu. Harva DJ kykenee luomaan jotain hienoa (imo), oli kyse sitten paikallisen klubin, Solid Steelin tai vaikkapa DHP:n seteistä.
mut varmaan haukutaan tästä ihan maahan, mut ei se mitään. :heart:
PLUR ;)