"Miehet, jotka nukkuvat sohvalla"-thread

verbaaliottelun alkaessa mä teen jotenkin näin:

tyttö:"#%%&%% #¤%pää
mä: just
tyttö: perk#"# ällö eks tajuu?!!
mä: e
tyttö: just tollanen oikeen perus äijä.
mä: okei.
jatkuu tovin..

lopputulos: äkäinen tytsy rientää pois jäätyään ilman kunnon sanasotaa, toisen osapuolen oltua ärsyttävän passiivinen. Minä sen sijaan haen kaapista pussin lastuja/väsään ihan vitun hyvät safkat ja katon leffan tai soittelen musaa. hah!

ja olkkarin sohvalla nukun ihan mielellän, koska siinä tapauksessa voin kuunnella musaa kunnes nukahdan - tyttöystävä kun ei välttämättä sitä aina varmaan haluis kuulla?

Tiedostan toki tuon blondinkin toteaman, että naiset kaipaa vähän mustasukkaisuutta/riitoja tunteakseen itsensä halutuiksi.

(OT) Korjaus: tytöt kaipaa. Sitkun tytöille kertyy elämänkokemusta ja takana on ehkä enemmänkin kuin vähän elämänkokemusta ja riitoja, silloin ollaan naisia ja keksitään parempaakin tekemistä kuin mustasukkaisuus tai riitely "tunteakseen itsensä halutuiksi". Aikuinen nainen tuntee arvon rakkauden eikä tahdo vapautta riistää :happyroll:

Sitten kai olen vielä tyttö vaikka vuosirenkaita tulee kesällä 27, seukkausvuosia takana 12, avomies nro 3 menossa, ostamassa 2. kertaa asuntoa (talo tällä kertaa), tehnyt töitä 6v. niin eiköhän sitä elämänkokemusta ala jo olla vähän joka alalta? Ja siltikin haluan, että mieheni osoittaa edes vähän mustasukkaisuutta. Ei mustasukkaisuus riistä mitään v**un vapautta kunhan se on tervettä sellaista. Ja mitä se 'riitely' itseään haluttavaksi tunteeseen kuuluu? Voi herranjestas...

Ja siltikin haluan, että mieheni osoittaa edes vähän mustasukkaisuutta. Ei mustasukkaisuus riistä mitään v**un vapautta kunhan se on tervettä sellaista. Ja mitä se 'riitely' itseään haluttavaksi tunteeseen kuuluu? Voi herranjestas...

Toiset tarvitsee toiset ei, itseasiassa mimakon pointti oli täydentävä. Ja jotkut ihmiset todellakin kaipaavat riitoja todetakseen herättävänsä tunteita, myös negatiivisia.

Esimerkiksi, jos eukossa on jokin ärsyttävä piirre, esimerkiksi hän muuttaa levyjesi järjestystä ja et nosta siitä äläkkää voidaan sinut tulkita lapamadoksi jne.

mut näistä on ihan turha kiistellä.

Ja jotkut ihmiset todellakin kaipaavat riitoja todetakseen herättävänsä tunteita, myös negatiivisia.

:panic: Mutta sehän on ihan kamalaa!

Esimerkiksi, jos eukossa on jokin ärsyttävä piirre, esimerkiksi hän muuttaa levyjesi järjestystä ja et nosta siitä äläkkää voidaan sinut tulkita lapamadoksi jne.

Tuokin on ihan sekopäistä. Olen ihan pesismailalla päähän lyöty. Nyt meen muuten hakemaan Jippeni töistä kun sen auto ei aamulla lähtenyt käyntiin.

Ja jotkut ihmiset todellakin kaipaavat riitoja todetakseen herättävänsä tunteita, myös negatiivisia.

:panic: Mutta sehän on ihan kamalaa!

Esimerkiksi, jos eukossa on jokin ärsyttävä piirre, esimerkiksi hän muuttaa levyjesi järjestystä ja et nosta siitä äläkkää voidaan sinut tulkita lapamadoksi jne.

Tuokin on ihan sekopäistä. Olen ihan pesismailalla päähän lyöty. Nyt meen muuten hakemaan Jippeni töistä kun sen auto ei aamulla lähtenyt käyntiin.

ei muuten ole. Jos mies ei naisen mielestä kiinnitä tarpeeksi huomiota, riitely voi olla yksi keino saada sitä.

Eli en allekirjoita viimeistä lausettasi tuollaisenaan. Riippuu niin paljon syyttämisen/kritiikin esittäjästä/sävystä/kohteesta onko siitä suhteelle hyötyä vai haittaa, mutta pelkästään negatiivisena asiana sitä ei voi pitää.

Vian etsiminen ja keskustelun herättäminen ei ole sama kuin syyttäminen. Huomaatko eron keskustelun aloittamiselle, esimerkiksi vessanpöntön kannesta:

1. "Aina sä jätät sen vitun vessankannen ylös. Etkö sä saatanan taulapää tajua laskea sitä?"

2. "Hei muuten, olen huomannut, että sinä jätät kannen ylös vessassakäynnin jälkeen. Kun minä pimeässä menen yöllä käymään vessassa, joskus unenpöpperössä istuudun pelkälle porsliinille ja se on kylmä. Voisimmeko etsiä tähän ongelmaan ratkaisua?"

Ensimmäisessä on suoraan syyttävä, eikä jätä kohteelle muuta mahdollisuutta, kuin puolustautua tai nieleskellä tappionsa. Jälkimmäinen avaa jo ovia keskustelulle.

(OT) Korjaus: tytöt kaipaa. Sitkun tytöille kertyy elämänkokemusta ja takana on ehkä enemmänkin kuin vähän elämänkokemusta ja riitoja, silloin ollaan naisia ja keksitään parempaakin tekemistä kuin mustasukkaisuus tai riitely "tunteakseen itsensä halutuiksi".

Minkä ikäsenä tytöistä sit tulee naisia?

Nimim. Pikkupoikana pihalla leikkiessä keski-ikäisten tyttöjen puheita kuulleena.

Hassua, miten imuroinnista voi saada riidan aikaan ^__^

Hmm... imurointi on vielä jopa järkevä syy. Itse olen kasvanut perheessä, jossa avioparin toinen osapuoli saattoi heittää aamukahvit kuppeineen seinään, jos toinen sattui sanomaan "joo" väärällä äänensävyllä. Ikkunoiden rikkomiseen tai television paiskaamiseen lattiaan riitti "vääränlainen" katse tai yskäisy. Fyysisen väkivallan kimmokkeena toimi hyvin varovasti sanottu "mä oon kyllä vähän eri mieltä tosta asiasta". Puhun siis vanhemmistani. Olen kai oppinut nämä ikävät käyttäytymismallit, koska omassakin parisuhteessa tulee suutahdeltua turhasta. :scared:

Onneksi asumme erillämme ja kummallakaan ei ole sohvaa, joten samassa sängyssä tulee nukuttua väkisinkin. :D Joskus kyllä karkoitan ukon patjalle lattialle, joskus taas pakenen sinne itse tasapuolisuuden nimissä. Välillä tekee mieli nukkua kunnolla, ja 120cm leveä sänky saattaa tuntua ahtaalta...

Rakastakaa toisianne! :heart:

Mä puhun nyt siis sellasesta terveestä,
normaalista mustasukkasuudesta, en sellasesta "Luen sun tekstarit seuraan
suo töihin"-tyylisestä sekopäisestä vainoamisesta.

Joo mut sitten kun olet ymmärtänyt sen että ok, toinen ei anna sun lukea omia tekstiviestejään ja kuitenkin salaa luet ja huomaat, että sulle on valehdeltu päin naamaa ilman mitään järkevää syytä, mitä silloin ajattelet? Että olet vainoharhainen?

Tuskin.

Minä en pidä terveenä tarvetta pimittää omalta seurustelukumppaniltaan jotain niin mitätöntä kuin tekstiviestit. Jos kumppanisi näin tekee, voin vain kokemuksen äänellä todeta, että kumppanillasi on mitä todennäköisemmin jotain salattavaa.

Joo mut sitten kun olet ymmärtänyt sen että ok, toinen ei anna sun lukea omia tekstiviestejään ja kuitenkin salaa luet ja huomaat, että sulle on valehdeltu päin naamaa ilman mitään järkevää syytä, mitä silloin ajattelet?

No jos mä saisin kiinni jonkun lukemasta mun tekstiviestejä, kirjeitä, laskuja, tiliotteita, tms. niin siitä syntyisi hirmuinen riita. En suostuisi seurustelemaan sellaisen p**kiaisen kanssa.

Minä en pidä terveenä tarvetta pimittää omalta seurustelukumppaniltaan jotain niin mitätöntä kuin tekstiviestit. Jos kumppanisi näin tekee, voin vain kokemuksen äänellä todeta, että kumppanillasi on mitä todennäköisemmin jotain salattavaa.

Minä taas en pidä terveenä tarvetta tunkeutua toisen yksityisalueelle, mikä tässä tapauksessa kuuluu vieläpä kirjesalaisuuden piiriin. Ei tosiaankaan kerro kovin hyvää suhteen luottamustilanteesta, jos toista pitää tolleen valvoa.

Mä en kyl tajuu miks pitäis mennä sohvalle nukkuu? Jos kyseessä on parisuhteen välinen riita, niin eiköhän se oo parempi sopia ennen nukkumaan menoa.
Jos kerta toisella (tässä tapauksessa varmaan kummallakin) on niin paha mieli/vitutus että siitä nukkumisesta ei välttämättä tuu mitään, nukut sohvalla tai sängyssä.
Omassa parisuhteessa kumpikaan meistä ei ole nukkunut(riidan tms.takia) sohvalla, tosin meillä on niin leveä sänky että toista voi vältellä helposti pysyttelemällä sängyn toisella laidalla...

Mä puhun nyt siis sellasesta terveestä,
normaalista mustasukkasuudesta, en sellasesta "Luen sun tekstarit seuraan
suo töihin"-tyylisestä sekopäisestä vainoamisesta.

Joo mut sitten kun olet ymmärtänyt sen että ok, toinen ei anna sun lukea omia tekstiviestejään ja kuitenkin salaa luet ja huomaat, että sulle on valehdeltu päin naamaa ilman mitään järkevää syytä, mitä silloin ajattelet? Että olet vainoharhainen?

Tuskin.

Minä en pidä terveenä tarvetta pimittää omalta seurustelukumppaniltaan jotain niin mitätöntä kuin tekstiviestit. Jos kumppanisi näin tekee, voin vain kokemuksen äänellä todeta, että kumppanillasi on mitä todennäköisemmin jotain salattavaa.

Joo, ja jos se ei anna mun lukea sen päiväkirjaa ni sielläkin varmaan
puhutaan vieraista miehistä? Mä kyl näkisin it ihmisellä on sen verran
intimiteettisuojaa ettei esim. toisen kirjeitä, tekstareita tai tiliotteita lähde-
tä lukemaan.. Tietenkin jos sieltä sit jotain paljastuu, niin se on oikein
übervittumainen juttu. Mä en ihan periaatteesta lähde kumppanini teksta-
reita lukemaan, ja oletan että sama kohteliaisuus tulee vastaan. En mä
arvostais jos se esim. mun sähköposteja alkas lukemaan, vaikka mulla
ei ole mitään salattavaa koskaan niiltä ihmisiltä ollut.

Siit tulee vähän typerä
olo jos toista ei ollenkaan kiinnosta, missä toinen luuhaa ja kenen kanssa,
ja mitä tekee.

Tottakai kiinnosti missä toinen luuhaa ja mihin menee ja niin päin pois. Ja jos oli myöhään poissa, niin tottakai halusin tietää jos ei tule kotiin yöksi, etten sitten sydän sykkyrällä valvo yötä myöten turhaan ja niin, mutta se kenen kanssa oli ja mitä teki ei kuulu mulle niin kauan kun on luottamus. Eikä hän kertaakaan pettänyt luottamustani, joten ei ollut syytä ruveta vahtaamaan menemisiä.

Ja toisaalta jos se toinen sitten päättäisikin, että tuo naapurin Jaska on parempi ukko miulle, niin minkä minä sille voin? Ei toista voi oikein pakottaakkaan tykkäämään itsestään.

Ehkä mul on sit vähän luottamuspulaa. Kokemus opettaa :what:

Eli mulle kommentoineiden mielestä valehteleminen on pienempi paha kuin tekstiviestien lukeminen...? Uhhuh. (Sorry nyt vain, mutta tämän käsityksen väistämättä sain).

Ja todellakin puhuin VAIN tekstiviesteistä, en sähköpostista, en kirjeistä, en mistään oikeasti henkilökohtaisesta. Mutta sen sijaan puhuin vakavasta parisuhteesta, ts. EN tarkoittanut, että kuka tahansa saisi vapaasti lukea tekstiviestisi!

Hei kyllä parisuhteessa pitää pyrkiä ainakin herättämään luottamusta, en mä ainakaan aio olla koskaan niin sinisilmäinen, että uskon kaiken mitä toinen sanoo, ellei hän myös tavalla tai toisella (persoonaan liittyvä ominaisuus usein) herätä luottamustani.

Ja todellakin puhuin VAIN tekstiviesteistä, en sähköpostista, en kirjeistä, en mistään oikeasti henkilökohtaisesta.

Jaa että tekstiviesti ei ole oikeasti henkilökohtainen?! Kuinka se eroaa tässä suhteessa esim. kirjeestä tai sähköpostista? Ei mun mielestä mitenkään, vaikka toisen kännykkään vilkaiseminen onkin helpompaa kuin vaikkapa kirjeen auki höyrystäminen.

Kukaan ei sanonut että valehteleminen olisi pienempi paha kuin urkkiminen. Mutta aika heikoilla jäillä ollaan jos toinen kokee moisen valvonnan tarpeelliseksi tai jos toinen on omalla toiminnallaan antanut aihetta siihen. Jatkuvassa epätietoisuudessa ja luottamuspulassa eläminen on henkisesti kuluttavaa, parempi ratkaisu saattaisi olla lopettaa moinen suhde.

Eli mulle kommentoineiden mielestä valehteleminen on pienempi paha kuin tekstiviestien lukeminen...?

Sulle kommentoineiden? Eli ilmeisesti minä kuulun samaan kategoriaan? Miten tuo on verrattavissa? Jos joku varastaa sun auton, niin onko sitten oikein, että käyt rikkomassa sen toisen kodin ikkunat? Kumpi on pienempi paha? Mun mielestä molemmat tekee väärin. Itse nimittäin soittaisin autovarkaudesta poliisille.

Se, että toinen valehtelee (tai no kuvailemasi tapauksen mukaan et tiennyt vaan epäilit valehtelusta ennen tekstiviestin lukemista) ei minun mielestäni oikeuta rikkomaan tätä vastaan.

Onko Hammurabi sun hyvä ystävä?

Ja todellakin puhuin VAIN tekstiviesteistä, en sähköpostista, en kirjeistä, en mistään oikeasti henkilökohtaisesta.

Ai juu se on VAIN tekstiviesti. En minäkään mikään piraatti ole, kun en kopioi CD levyjä, ainoastaan VAIN mp3 tiedostoja latailen netistä...

(No en kyl lataile, mut kumminkin - You get the point... I hope.)

Mutta sen sijaan puhuin vakavasta parisuhteesta, ts. EN tarkoittanut, että kuka tahansa saisi vapaasti lukea tekstiviestisi!

Mun viimeisenkin yksityisyyden vieminen on erittäin loistava tapa päästä eroon ystävyydestäni.

Ja todellakin puhuin VAIN tekstiviesteistä, en sähköpostista, en kirjeistä, en mistään oikeasti henkilökohtaisesta.

Jaa että tekstiviesti ei ole oikeasti henkilökohtainen?! Kuinka se eroaa tässä suhteessa esim. kirjeestä tai sähköpostista?

No tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, mutta en pidä tekstiviestejä siinä määrin henkilökohtaisina, että niitä ei voisi näyttää ystävälle/kumppanille. Tämä perustuu lähinnä viestin luonteeseen (lyhyt) ja omiin kokemuksiini viestittelystä (= suhteellisen harmitonta). Tietenkin jos sinulla oikeasti on joku todella henkilökohtainen viesti muiden viestiesi joukossa, ymmärtäisin täysin jos et halua sitä näyttää (ts. jos haluat esim. suojella viestin lähettänyttä osapuolta). Tämän toimintatavan yleistäminen koskemaan kaikkia mahdollisia viestejä on kuitenkin mielestäni turhaa.

Jatkuvassa epätietoisuudessa ja luottamuspulassa eläminen on henkisesti kuluttavaa, parempi ratkaisu saattaisi olla lopettaa moinen suhde.

Ja kun asiat eivät ole ihan noin mustavalkoisia, vaikka ensimmäisessä lauseessa olikin perää.

Eli mulle kommentoineiden mielestä valehteleminen on pienempi paha kuin tekstiviestien lukeminen...?

Jos joku varastaa sun auton, niin onko sitten oikein, että käyt rikkomassa sen toisen kodin ikkunat? Kumpi on pienempi paha? Mun mielestä molemmat tekee väärin. Itse nimittäin soittaisin autovarkaudesta poliisille.

Se, että toinen valehtelee (tai no kuvailemasi tapauksen mukaan et tiennyt vaan epäilit valehtelusta ennen tekstiviestin lukemista) ei minun mielestäni oikeuta rikkomaan tätä vastaan.

En puolustele viestien luvatta lukemista, myönnän että se on kiellon voimassaollessa väärin. Jotenkin vain sain semmoisen käsityksen ihmisten kirjoituksista, että toimin ko. tilanteessa enemmän väärin kuin minulle valehdellut ihminen. Välimatka-asteikoillisia suureitahan nämä asiat eivät ole, mutta kenties kuitenkin järjestysasteikollisia? :)

Ja sä soittaisit autovarkaudesta poliisille. Joo-o, kyllä mäkin varmasti. Toivottavasti otit kuitenkin huomioon, että en olisi koskaan saanut tietää valehtelusta ellen olisi hetkellisesti toiminut vastoin "hyviä tapoja"? (Eli autovarkaus ei ehkä paras mahdollinen esimerkki...?)

Mutta sen sijaan puhuin vakavasta parisuhteesta, ts. EN tarkoittanut, että kuka tahansa saisi vapaasti lukea tekstiviestisi!

Mun viimeisenkin yksityisyyden vieminen on erittäin loistava tapa päästä eroon ystävyydestäni.

En tajunnu. Luin moneen kertaan. :heart:

Tekstiviesteistä sen verran, että hirveän usein parisuhteessa pettäminen tulee jollakin tavalla esiin tekstiviestien kautta. Ts. siinä vaiheessa kun toinen alkaa vahtia puhelintaan ja pitää sitä äänettömällä ja käy tarkistamassa saapuneita viestejä jatkuvasti, pitäisi ruveta hälytyskellot soimaan toisen päässä.

Itse en paljoakaan salaile sähköpostejani tai muita viestejä Villeltä, koska ensinnäkin se olisi hyvin vaikeaa (spostiohjelma auki koko ajan kotona), ja toisekseen en näe siihen hirveää syytä. Tosin en kuitenkaan pidä ajatuksesta, että Ville kävisi omin päin lukemassa sähköposteja. Ensin pitää pyytää lupa siihen lukemiseen, jotta asia olisi ok. Kerran itse asiassa vähän suutahdin, kun Ville oli käynyt lukemassa mun sähköposteista tilausvarmistuksen nettikaupasta ja katsonut mitä on saamassa synttärilahjaksi. Meni hyvä yllätys ihan pilalle. :right:

Minkä ikäsenä tytöistä sit tulee naisia?

Nimim. Pikkupoikana pihalla leikkiessä keski-ikäisten tyttöjen puheita kuulleena.

Silloin kun on ajatusmaailmaltaan seestynyt ja kypsynyt. Seesteisyys ja kypsyys ovat kylläkin suhteellisia & makuasioita. Jotkut (mun mielestä usein aika tylsät ihmiset) ovat pikkuaikuisia jo kouluiässä. Helpompaa on sanoa mitä kypsyys mun mielestä ainakaan [/i]ei ole:

se ei ole toisten tekstareiden lukemista eikä omien seurustelusuhteiden/avomiesten/omistusasuntojen/ikävuosien määrällä briljeerausta. Eikä varsinkaan joutavanpäiväisistä asioista riitelyä!

Okei, kyllähän mäkin olen silloin tällöin niin perseeseen ammuttu että mikä tahansa ärsyke riittää laukaisemaan riidan. Mutta riitelystä puuttuu nykyisellään älytön kouhkaaminen ja dramatiikka. Ja mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus on mun mielestä jotenkin niin... lähiön pissisteinityyliä. Tai vanhojen kännisten luuserien puuhaa josta mä pysyn kaukana.[/url]