Fnord & Monoder - Counting Numbers EP

On kyllä sellasta materiaalia et oksat pois.
vittu mitä soundeja <3

äijät minkä teitte !

hyvin hinkattua smooth-assia!

ihan vitu hyviä kaikki, ruskabiitti paras! :)

aika hyvistä matskua. koskas noita saapi vinyylillä?

hyvää pascaa!
counting numbers ja ruskabeats parhaimmat ekan kuuntelun jälkeen.

Pikaisesti kuunneltuna voinen sanoa, että soundit on varsin
kauppallisen kuuloiset. Pro! ;) . Tyylillisesti jälleen kerran ei
tippaakaan semmoista josta pidän joten muuhun en
kommentoi. Kun ei erotu massasta niin ei erotu.

-- xybo

gr8 fucking shit aiiiight. big up. :happyroll:

Toimii. Voi perskele. Ostaisin heti 12"....

Kaikki kolme toimii ihan täysillä!
Aivan älyttömän loistavaa matskua!
Olen sanaton...
Ostaisin jos vain (toivottavasti jossakinvaiheessa sais..) kaupasta.

Täyden kympin kipaleita kaikki kolme! :hearts: :hearts:

Taas pikakuuntelua

Counting Numbers:
Iha kelpo soundit muuten paitsi munaton komppiosasto (kompuralla osin
pilattu). Voder ei kyl miellytä mua. Perus puhkikäytetyt seiskachordit.

Monday Moods:
Taas kompuralla pilattu biitti (liian löysä basso).
Muuten taas ihan hyvät soundit, ei tosin mitään varsinaista ideaa biisissä
joka tekis tästä perus väliraitaa highlightimman.

Ruskabeats:
Nyt sieltä erottuu jo bassoakin. Tää meneekin jo techtrancemmalle puolelle. Ehkä liian junnaavaa ja tylsää. Väliraitana menee kyllä. Hyvää
soundia jälleen. Komppiosasto on paras näistä. Voisin soittaa kyl seteissä.

Yhteenveto: Hyvää soundia kyllä pääosin, mut biisejä vaivaa massameininki,
yhessäkään ei oo erottuvaa soundia, jotain killeri-ideaa tmv joka herättäis
mielenkiinnon ja pakottais kuuntelee muutenkin, jos on kaikki noi soundit
jo 500 kertaa kuullu eri järjestyksessä.

Cosmarin jutuistapa tuli mieleen, että mä harvemmin edes tällaselta detroitmeisningiltä odotan mitään järin omaperäistä. Tää on vähän tämmöstä kermavaahtoon sukeltamista. Voi diggailla ilman sen kummempia hittibiisin koukkuja, on vaan niin nättii soundii.

Piis.

Cosmarin jutuistapa tuli mieleen, että mä harvemmin edes tällaselta detroitmeisningiltä odotan mitään järin omaperäistä. Tää on vähän tämmöstä kermavaahtoon sukeltamista. Voi diggailla ilman sen kummempia hittibiisin koukkuja, on vaan niin nättii soundii.

Sikspä ehkä muistankin vain kourallisen detroitbiisien nimiä, eli vain ne
missä oli ne koukut :) Eikä niihin kyllästy ikinä.

Kermavaahtosukeltamista varten voi sit kaivaa 2000 eri stabista ne mistä
diggaa ja soitella ite livenä pari tuntii putkee ajankuluks :D

Tjoo, mut toi oli vaan oma näkökanta. Hyvii biisejä noi oli kuiteski.

Rokk. Tykkään. Tai en silleen että nää on kyllä hyvää kuuntelushittiä, en usko että iskis henkilökohtasesti selkärankaan tanssilattialla varsinkin kun on tuota lallatustakin...

Mut hyviä biisejä kaikki tyynni eikä näitä minusta ole lainkaan kompressoitu pilalle, just tasapainonen ääni. Itsellähän ei ole edes equalisaattoria tai muita sävysäätöjä vahvistimessa, pelkkä pääte suoraan äänilähteessä kii niin tää on ihan tasapainosen kuulonen. Ja herrat polccaajat vois vähä miettiä että miten sille saundille käy vinyylillä jos bassot vääntää ihan tappiin, puhumattakaan jos soittaa *isoilla* vehkeillä (troll ;) ). Sanosin että vois suoraan pistää vinyylille nää miksauksen puolesta ja toki biisienkin puolesta.

Pas-2

Kommenttia!

counting numbers:
Aivan liikaa soundeja ja sillisalaattia. Potentiaalia löytyy ja toteutus on kohdallaan mut ihan liikaa soundeja jotka ei oikeestaan ole tärkeitä sen punaisen langan säilyttämisen kannalta. less is more. Pituutta kans vähän liikaa.

monday moods:
Ihan ok menoa mut onhan tämmöset biisit jo kuultu monta kertaa. Soundit ihan kohallaan mut nuotit niitten alla on kekseliäisyydeltään ukkonooa tasoa. puoles välis alkaa jo haukotuttaa. muutama laimee spiikkaus tuli ja meni. nyt tekis mieli alkaa jo skippailee eteenpäin... vihdoinki se loppu. olihan se ihan hauska ralli mut... liian pitkä.

ruskabeats:
alussa aika piinava haitsusoundi clapin jälkeen. niin.. no.. kaikki on kyl kohallaan mut jotenki hengetöntä tai mitäänsanomatonta. ja toi riden pitchaus oli vähän.. nojoo.. niin moneen kertaan käytetty että se on jo kirosana. kovasti on taidettu kowalskia kuunnella. On täs meno ihan kohdallaan mut jotenki jää vähä laiha fiilis täst.

kaikenkaikkiaan ihan potentiaalista. on sitä paskempaakin vinyylille painettu.

Jessus mitä tavaraa. Vois melkein sanoa, että parhaat kolme demobiisiä mitä Plattarilta on koskaan kovalevylle tarttunut. Soundit, rakenne, tuotanto - kaikki niin tasapainossa kuin olla ja voi. Ja mikä tärkeintä, näissä on sielua. Monday Moods kiilaa ehkä nipin napin kärkeen.

Ihan sanattomaksi näitä kuunnellessa menee.

Huh. Uppoaa. Tästä tulee mulle mieleen lähinnä Dub Taylor. Veikkaan kyllä, että nämä biisit signataan ekaan levylafkaan, johon demon lähetätte.

edit:
Älkääkä nyt vaan uskoko noita kiksumiesten "kehitysehdotuksia". Mieluummin seiskoja kuin kolmisointuja. Mitenkään MikkiHiiren tai delphionin musiikkia/musamakua väheksymättä sanoisin, että kyllä herrat besserwisseroivat nyt alueella, joka on heille kovin tuntematon.

Njoo, olihan nämä vähän tällaisia. Laadukasta tavaraa, mutta aika perussettiä noin muuten.. Kuten Mikkihiiri sanoi, seiskachordit on kyllä aika järkkyjä, kai niiden tilalle voisi jo keksiä jotain uutta? :)

En ole tällasen matskun asiantuntija, mutta luulis kyllä kuitenkin olevan ihan valmista julkaisutavaraa? Kyllähän sinne mereen aina pari pisaraa lisää mahtuu..

Aivan pirun hyviä kaikki kolme. Counting Numbersin dubailut puri ehkä parhaiten. Naminami!

Pakko-ostos, mikäli eteen osuu.

:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: