Saako vähän offtopicin kysyä tässä välissä? Muistaakseni olen lukenut että matemaatikoiden, fyysikoiden ja tietojenkäsittelijöiden liiton mukaan heidän työttömyys olisi 5% luokkaa eli aika matala, mutta silti jotenkin on jäänyt kuva, että opetustehtävien lisäksi ei niin hirveästi oman alan hommaa kuitenkaan ole varsinkaan teoreettisen fysiikan puolelta. Olenko väärässä?
Jos on tutkinto fysiikassa ja haluaa tehdä työkseen fysiikkaan liittyviä asioita, niin kaksi ilmeisintä vaihtoehtoa - joissa siis on vähän enemmän tarjontaakin - ovat fysiikan opettaja ja väitöskirjaan tähtäävä tutkijanpaikka.
Opetushommista ei ole omaa kokemusta (paitsi sivutoimisesta sellaisesta), mutta tuo tutkijanpaikasta voisin sanoa jotain. Ei ole ollenkaan varmaa, että sellaisen saa kuukausipalkallisena, jotkut sellaisen saavat - onni heille - mutta hyvin monet joutuvat turvautumaan apurahoihin joita saa vähäksi aikaa vähän sieltä sun täältä, joten toimeentulo on katkolla aina muutaman kuukauden välein. Akateemista pätkätyöläisyyttä tyypillisimmillään siis. Fyysikoiden keskuudessa väitöskirja on kuitenkin suosittu tavoittelun kohde, vaikka monilla se kuitenkin vain siirtää muutamalla vuodella kysymystä, mitä aikoo tehdä isona. Tohtoreillekaan kun ei fysiikan alalla lainkaan itsestäänselvästi irtoa hyväpalkkaista duunia tai korkean koulutuksen antamaa arvostusta. Kaikista ei tule professoreja sitten niin millään. Enivei, tutkijan homma on mielestäni kuitenkin ihan kivaa. Siitäkin kun on parilta vuodelta kokemusta opiskeluajoilta. Työajat ovat melko vapaat, työilmapiiri on leppoisa, usein pääsee matkustelemaan, ja kielitaito ja esiintymiskokemus karttuu. Ja oppii paljon fysiikasta, jos ja kun se kuitenkin kiinnostaa.
Yksityisellä sektorilla on epäilemättä fysiikan osaajille käyttöä. Ei kuitenkaan niin paljon, että sellaisia kovin isoon ääneen työmarkkinoilta haettaisiin. Eikä ole ollenkaan sanottu, että juuri itseä kiinnostavalla fysiikan alalla olisi tarjolla juuri sellainen duuni, joka olisi kuin itselle tehty. Jos erikoistumisala on vähänkään eksoottisempi, ei välttämättä löydy yhtään firmaa joka juuri siitä osaamisesta haluaisi maksaa. Käytännössä siis aika paljon ratkaisee, mitä sen fysiikan lisäksi osaa, eikä hyvä tuurikaan ole ollenkaan vähäisimpiä tekijöitä. Yksityisen puolen duunien kanssa myös suhdanteet merkitsevät paljon... jos firmojen panostus on juuri silloin kun pitäisi hakea töitä jossain muualla kuin fyysikon edustamassa osaamisessa, niin sitten voi mennä vaikeaksi. Töiden kanssa myös koulutustasolla on merkitystä. Joskus voidaan hakea nimenomaan tohtoritason henkilö johonkin hommaan, mutta useimmiten valitettavasti tohtori on ylikoulutettu.
Itselläni ei valmistumisen aikoihin tahtonut löytyä alan töitä. Siispä katselin jotain ihan muuta, joten tulin hakeneeksi matemaatikon hommia vakuutusyhtiöstä, ja sillä alalla olen edelleen. Kun ylempänä mainitsin, että merkitystä on sillä mitä muuta osaa, niin nykyisten hommien kannalta olisi kiva, jos osaisin paremmin tilastotieteeseen, taloushallintoon, ja tietojenkäsittelyyn liittyviä asioita. Tekemällähän ne oppii, eikä kukaan odotakaan minulta, että osaisin kaiken tarvittavan vielä täydellisesti, mutta olisihan se ollut mukavaa, jos noita edes vähän olisi osannut ennakoida jo opiskeluaikana.
