No aineen neljäs olomuoto keksittiin vähän aikaa sitten, vaikkakin se jo teoriassa keksittiin 40-luvulla. Koko ajanhan tiede kehittyy ja huomaamme uusia juttuja.
Tarkoitat ilmeisesti Bose-Einstein kondensaattia (BEC)? Ilmeisesti sitäkin kutsutaan neljänneksi (tai joskus viidenneksi) aineen olomuodoksi.
Yleensä aineen neljännellä olomuodolla kuvaillaan plasmaa (=riittävästi ionisoitunutta kaasua) ja sitä ollaan tutkittu kokeellisesti jo 20-luvulta lähtien ja oikeastaan jo 1800-luvun lopussa.
Ja jos kuljetaan avaruudessa jossa ei ole tarkkailupistettä, niin millä mitataan nopeus? Ja voiko tällöin valonnopeuden ylittää?
Mitään absuluuttista vertailupistettä ei ole, vaan nopeus on aina suhteellinen käsite. Esim. ammut aseella tyhjässä avaruudessa -> ei voida sanoa liikutko sinä suhteessa luotiin, vai luoti suhteessa sinuun. Lopputulos riippuu aina mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Jos tuodaan tilanteeseen ulkopuolinen havaitsija hänen näkökulmastaan molemmat liikkuvat (luoti ruudin vaikutuksesta ja sinä rekyylin johdosta). Omasta näkökulmastasi, taas luoti liikkuu ja sinä et. Luodin näkökulmasta, taas sinä liikut ja luoti pysyy paikallaan.
Nopeushan on riippuvaista tarkkailijaan. Ja jos tarkkailija kulkee toiseen tarkkailtavaan verrattuna vaikka 60% valonnopeudesta ja kolmanteen nähden 60% valonnopeudesta ja nämä toinen ja kolmas kulkevat eri suuntiin, onko heidän välinen nopeusero 120% valonnopeudesta? Tms... No ei kai se niin mene, mutta minun tiedoilla ei tuota todisteta vääräksi.
Ulkopuolisen tarkkailijan mielestä nämä todellakin etääntyvät toisistaan 1,2-kertaisella valon nopeudella, mutta mikään ei tässä tilanteessa liiku valoa nopeammin. Fysiikassa on ihan normaalia arkipäivää käsitellä valon nopeutta suurempia nopeuksia, mutta koskaan nämä nopeudet eivät liity materian/informaation siirtymiseen. Sitten hieman asiaa nopeuksien ynnäämisestä toisiinsa:
Paljon valon nopeutta pienemmillä nopeuksilla nopeudet voidaan laskea yhteen aivan normaalilla yhteenlaskulla (niin kuin yllä teit) ja tulos on hyvin suurella tarkkuudella oikea.
Suurilla nopeuksilla (yli 10% valon nopeudesta) alkaa näkymään ns. relativistiset efektit, jotka muuttavat oleellisesti asioita. Näitä muutoksia kuvaa Einsteinin erityinen suhteellisuusteoria. Esimerkiksi yllä mainitussa tilanteessa täytyy nopeuksien yhteenlaskemiseen käyttää relativistista kaavaa joka ei ole suora yhteenlasku (v1 + v2), vaan monimutkaisempi lauseke nopeuksista. Klassinen tulos 0,6c + 0,6c = 1,2c on relativistisesti laskettu n. 0,88c (c on siis valon nopeus).
Mitä jos laitamme kiintopisteen avaruuteen, siihen moottorin kiinni, jolla on ääretön voima, se pyörittämään x-pituista keppiä nopeudella, että kepin äärimmäinen kärki kulkee valonnopeutta - tämän jälkeen pidämme kierrosluvun samana ja kasvatamme kepin pituutta metrillä, niin kuinka nopeasti liikkuu kohta x+1m?
Heti ensimmäiseksi kannattaa unohtaa sana ääretön. Äärettömiä voimia ei fysiikan lakien mukaan voi saada aikaan, joten on turha kysyä mitä nämä ko. lait kertovat tilanteesta, jossa jo alkuoletuksessa on rikottu niitä! Sanotaan, vaikka mielummin "hyvin voimakas moottori" :)
No, tässä tulee vastaan taas relativistiset efektit, mutta hieman eri muodossa. Mikään fysikaalinen kappale ei ole täysin jäykkä. Tässä tilanteessa kepin pää liikkuu hieman jäljessä muuta keppiä ja loppujen lopuksi isoilla nopeuksilla kiertyisi spiraaliksi (tai oikeasti kai hajoaisi jo paljon ennen valon nopeutta). Joten moottorin kierrosten lisääminen/kepin pituuden muuttaminen ei tuo enään tietyssä vaiheessa lisää nopeutta päälle.
Sähköhän on jännä juttu. Sähkö kulkee noin valonnopeutta, ja sähkö koostuu elektroneista. Elektronilla on massa, joten se ei voi kulkea lähes valonnopeutta, koska muutoin yksikin elektroni kasvattaisi massansa vähän turhan suureksi. Eikös se ollu elektronien törmäys, joka kulkee sitten sitä lähes valonnopeutta. Niin ja ne elektronien välissä oleva tyhjä tila kans. No en oo mikään insinööri, niin en tästä tän paremmin tiedäkkään.
Joo-o, olet ihan oikeilla jäljillä periaatteessa. Elektronien vuorovaikutus (törmäys) tapahtuu fotonien välityksellä ja fotonit kulkevat luonnollisesti valon nopeutta. Elektronit eivät kuitenkaan itse kulje esim. sähköjohdossa lähelläkään valon nopeutta. Ne kulkevat itseasiassa tyypillisesti vain muutamia senttimetrejä tunnissa. "Sähkön nopeus" muodostuu taas siitä, että johdossa on todella paljon elektroneja ja virtapiirin kytkeminen vaikuttaa joka paikkaan johtoa lähes valon nopeudella, jolloin elektronit alkavat matelemaan pienellä nopeudella lähes yhtäaikaisesti koko johdossa.
Mutta esmes valokuitukaapeleissa on nopeampaa lasia ja hitaampaa lasia. Eli toisessa lasissa valo kulkee hitaampaa. Kun massa on nolla, niin se ei voi hirveästi muuttua, se lienee syynä siihen, että nopeutta hidastamalla massa muuttuisi, sillä energianhan täytyy pysyä samana... Mutta miten se nopeutta hidastamalla pysyy samana?
Suurin mahdollinen informaationopeus on fotonien nopeus
tyhjiössä. Väliaineessa fotonit kulkevat aina pienemmällä nopeudella ja tämän nopeuden määrää aineen tiheys, yms. ominaisuudet. Nopeus määräytyy sen mukaan kuinka vapaasti fotoni pääsee kulkemaan aineessa. Väliaineessa fotonit absorboituvat ja emittoituvat jatkuvasti elektroneihin, jolloin niiden kulku hidastuu.
Lisäksi esmes jos meihin verrattuna metrin mitta kulkee puolta valonnopeutta, on se meistä katsottuna ainoastaan 76cm. Tämä sama ilmiö mahdollistaa valon näkymisen ilmakehänkin läpi. Eli oliko se jotain 13 pikosekuntia vai mitä se nyt olikaan mitä fotoni säilyy ilmakehässä hajoamatta. Ja kun se kulkee valonnopeutta, niin se ei kerkeä siinä ajassa kulkemaan sitä suurinpiirtein 150km matkaa, mutta fotonista katsottuna maapallo lähestyy valonnopeutta ja se 150km onkin vain muutama sata metriä - siis fotonista katsottuna.
Tämä on jälleen yksi relativistinen efekti (Lorentz kontraktio) hieman eri muodossa. Kyseessä ei kuitenkaan ole fotonit, vaan myonit. Myoneilla on hieman alle valon nopeus, jolloin ne ehtivät tulla maapallon pinnalle asti, vaikka klassisen tarkastelun mukaan niiden pitäisi hajota jo matkan aikana.
Fotoneille tilanne on hieman erilainen, koska ne liikkuvat valon nopeutta. Niille kaikki pituudet kutistuvat nollaan, eivätkä ne myöskään tunne ajan kulkua.
Ja muuten, kun istut nuotion äärellä metsässä yöllä, niin et näe nuotion läpi sitä kaverisi naamaa kunnolla. Ja vielä vähemmän sen nuotion takana olevaa valoa pimeydessä. Mitäs on meidän maailmankaikkeuden takana? Tähtiä on paljon ja niistä lähtee valoa. Mitä se valo estää meitä näkemästä? Entä jos tuntemamme maailmankaikkeus on vain 30% koko "maailmankaikkeusryppäästämme" ja koko "maailmankaikkeutemme" on yksi iso möhkäle, jonka takana näkyisi maailmankaikkeutemme kokoisia aurinkoja, joita emme vain näe koska ympäröivät tähdet estävät näkyvyyden?
Eli siis jos saisimme sammutettua kaikki tuntemamme tähdet, mitä näkyisi niiden takana?
Vaikka omistaisimme kuinka suuren/tarkan kaukoputken tahansa, emme pysty näkemään kuin rajallisen osan koko maailmankaikkeudesta. Tämä johtuu siitä, että tietyllä etäisyydellä mk:n laajeneminen saa kohteet etääntymään meistä valoa nopeammin, joten tätä etäisyyttää pidemmälle emme pysty edes teoriassa näkemään.