Epailija:
Suomen rahatilanteella ja puolustettavan alueen suurudella ei palkka-armeijaan ole valitettavasti realistista mahdollisuutta - ei, vaikka otettaisiin kaikki mahdolliset miinat käyttöön. Helppoa ja mukavaahan se olisi, jos ammattimiehet hoitaisivat homman, mutta ei se missään nimessä mikään vähänkään uskottava puolustus olisi. Paitsi tietenkin jos puolustettaisiin vain pääkaupunkiseutua ja jätettäisiin muu maa oman onnensa nojaan.
Tällä hetkellä kuitenkin suurin osa asevelvollisista käy intin turhaan, sillä ne kriisiajan kokoonpanot joihin nämä taistelijat sijoitetaan ovat puutteellisesti varusteltuja, eikä näille yksiköille ole aikeitakaan hankkia nykyaikaista varustusta. Kaikki puolustusvoimien hankinnat ja modernisoinnit menevät valmiusprikaateille (yksi per maanpuolustusalue, yhteensä kolme kappaletta á 5000 henkeä). Varusmiespalvelusta suorittaessa tämä ei näy niin irvokkaasti, sillä joukko-osastoissa on koulutuskäytössä suht' uutta tavaraa pääsääntöisesti.
Olisi siis järkevämpää että vain valmiusprikaateihin sijoitettavat asevelvolliset (ts. ne jotka suorittavat varusmiespalveluksen joko Porin, Kajaanin tai Karjalan prikaatissa) ja erikoisyksiköihin kuuluvat (suoraan pääesikunnan alaisuudessa toimivat joukot, esim. laskuvarjojääkärikoulussa koulutetut ja raketinheitinyksiköt), kävisivät intin täysimääräisenä, muille varmasti pystyisi tarvittavan koulutuksen antamaan myös pienemmällä ajankäytöllä.
Kokonaan toinen kysymys on sitten varusmieskoulutuksen tehokkuus, joka varmasti vetää kaikilla mittareilla täysin pohjalukemat. Puolustusvoimilla ei ole ollut syytä tehostaa koulutusta ja karsia epäoleellisuuksia pois, koska asevelvollisilta sosialisoitu työaika (nykyään joko 180, 270 tai 362 päivää) on katsottu ilmaiseksi.
Omasta mielestäni voisi harkita jonkinlaista palkka- ja asevelvollisuusarmeijan hybridiä, eli varusmiespalvelus olisi palkallista (esim. 2000-2500 euroa/kk) ja vapaaehtoista. Tällöin saataisiin asevelvollisuusarmeijan edut (joukon heterogeenisyys ja siviiliosaaminen) ja vältyttäisiin ajanhukalta (puolustusvoimille syntyisi kannustin tehostaa koulutusta ja säästää työaikaa ja sitämyöten rahaa) ja työajan sosialisoinnilta. Kilpailukykyinen palkkaus varmasti houkuttelisi suorittamaan asevelvollisuutta, ja voitaisiin samalla säästää korvaaviin järjestelyihin (siviilipalvelus) haaskatut resurssit.
Ja kyllähän tämä elämän helppous on tosiaan siihen johtanut, että alokkaat ovat keskimäärin vähän huonompikuntoisempia kuin silloin, kun vielä piti hiihtää kouluun talvisin. Uusavuttomuuskin nostaa päätään, eikä toisilla ole minkäänlaista sietokykyä paineelle. Mutta sellaista se on, kun otetaan tavallisia kansalaisia ja yritetään opettaa näille edes jotain maanpuolustuksen alkeiden alkeista. Tosin kyllä niille heikoimmillekin joskus jopa jotain tekemistä löydetään ja onhan intillekin tosiaan myös niitä vaihtoehtoja.
On tosin hyvä pitää mielessä että sama haitta se on vastapuolellakin.
En muutenkaan kyllä niele tuota väitettä nuoremman sukupolven (1970 ja sen jälkeen syntyneet) heikommasta paineensietokyvystä, nykyään ihminen joutuu tekemään yhä nuorempana enemmän valintoja (elämä on vähemmän kontrolloitua), mikä osaltaan kasvattaa paremaan vastuuntuntoon.
(Vanhakantaisen) armeijan kollektivismiin tämä toki ei oikein istu, vaan siihen tarkoitukseen soveltuu paremmin vanhanmallinen liukuhihnakasvatus/-maailmankuva.
Ruotuväki -lehdessä oli taannoin hyvä kirjoitus, joka käsitteli nimenomaan nuorten väitettyä heikkoa paineensietokykyä. Artikkelissa huomioitiin se tosiasia, että tämän päivän nuoret ovat huomattavasti itsenäisempiä kuin nuoret 20-30v sitten ja tämän johdosta siviilielämän hoito armeijasta käsin aiheuttaa enemmän hankaluuksia -> kokonaispaine käy monasti liian isoksi.