Ei kritiikissä aina tarvitse olla parannusehdotusta, mutta rakentavassa kritiikissä on joko rakennusehdotus tai ainakin rahkeet tarjota kritisoitavalle jotain, millä parantaa toimintaansa. Dissaus (eli ei-rakentava kritiikki, joka suoritetaan vain sen kritiikin vuoksi. Vrt. "vittuilu".) ei mielestäni koskaan ole fiksua.
Olemme vähän eri mieltä kriitikon toimenkuvasta. Kriitikon tulee mielestäni vertailla ainoastaan teoksia aikaisempiin teoksiin.
Jos olen sitä mieltä, että uusimman Tarantinon leffan tehosteet olivat pöyristyttävän mauttomat kuten tein(verta pulppuu kunnon kaaressa), niin eikö tämä kritiikki oikeasti sisällä parannusehdotuksen? Eli käytetään vähemmän verta ja ei niin suurta kaarta. Kriitikon työ sisältää myös näkymättömän aspektin. Kun löydämme asioista huonot puolet, on helppo arvioida, miten jatkossa ei ainakaan tule toimia.