Dissaus

Ei kritiikissä aina tarvitse olla parannusehdotusta, mutta rakentavassa kritiikissä on joko rakennusehdotus tai ainakin rahkeet tarjota kritisoitavalle jotain, millä parantaa toimintaansa. Dissaus (eli ei-rakentava kritiikki, joka suoritetaan vain sen kritiikin vuoksi. Vrt. "vittuilu".) ei mielestäni koskaan ole fiksua.

Olemme vähän eri mieltä kriitikon toimenkuvasta. Kriitikon tulee mielestäni vertailla ainoastaan teoksia aikaisempiin teoksiin.

Jos olen sitä mieltä, että uusimman Tarantinon leffan tehosteet olivat pöyristyttävän mauttomat kuten tein(verta pulppuu kunnon kaaressa), niin eikö tämä kritiikki oikeasti sisällä parannusehdotuksen? Eli käytetään vähemmän verta ja ei niin suurta kaarta. Kriitikon työ sisältää myös näkymättömän aspektin. Kun löydämme asioista huonot puolet, on helppo arvioida, miten jatkossa ei ainakaan tule toimia.

Lisäisin vielä sen verran, että jotkut ihmiset (esim. muutamat bilejärkkärit) eivät erota toisistaan rakentavaa kritiikkiä ja dissausta, vaan näkevät kaiken kritiikin dissauksena ja vittuiluna. Joskus dissaus on katsojan silmissä. Tämähän riippuu osittain palautteen sananmuodosta, mutta joskus ihmisillä on tapana valmiiksi asennoitua kaikkea kritiikkiä vastaan.

JEESUSKIELELLÄ: AAMEN :hah:

Kovin pitkää ikää noille bilejärkkäreille on kuitenkin vaikea povata!!! :)

Hyvä topicci muuten, hyvä jos tähän dissaus-sanan merkityssekamelskaan saadaan jotain tolkkua. :)

Epäilys on varauksellinen ennakkoluulu/epäluulo.

Dissaus on varauksetonta ennakkoluuloa. Eli asioiden katsomista oikeaksi ja oman mielipiteen ehdotonta oikeutta, jossa kritiikillä ei ole sijaa. Mitä itsevarmempi tyyppi, sen enemmän hän luultavasti dissaa.

....parempia ehdotuksia dissauksen määritelmäksi???

....olet asteen verran lähempänä Mixan totaalista dissausta. :D

Tästä olemme eri mieltä, mutta olkoon.

Esim jos kommentoi negatiivisesti toisen biisiä ja sen
rakennetta ja jopa ideoiden puuttumista, ei välttämättä
"dissata" itse biisin tekiää vaan "tekelettä". Kommentoiti
siis kohdistuu enemmän asiaan kun asian tekiään.

Biisejä/mixauksia kommentoidessa olen mielummin tyly
kuin ajattelen mitähän se toinen nyt näin jyrkästä kommentista
ajattelee. Mielessäni näen lopputuotteen laadun siis menevän
mielenterveyttä tärkeemmäksi osaksi. tai jotain =)

-- xybo

Et siis ole samaa mieltä Blackoutin kanssa, jonka mielestä asioita ei voi dissata. Valitettavasti olen samaa mieltä hänen kanssa. Levysoitin ei kuule antamaasi palautetta ja se ei tiedosta antamaasi kritiikkiä. Valitettavasti ihminen sen kuulee, vaikka et suoralta kädeltä osoittaisikaan sitä hänelle. On sääli, mikäli henkilö ottaa kyseisen kritiikin liian vakavasti, mutta myös sinulla on oma vastuusi.

Tuollaisessa tilanteessa kannattaa kuitenkin kriittisesti pohtia seuraavia asioita:

1) Kuinka hyvin tunnet kyseisen tyypin. Pitkä ihmissuhde ja henkilön pitkäaikainen tunteminen helpottaa myös kommunikointia ja ankarakin arvostelu voi olla sallitumpaa.

2) Oletko valmis ottamaan harteillesi dissattavan mahdolliset ikävät jälkiseuraamukset?

3) Haluatko toimia edes jotenkin empaattisesti/sympaattisesti?

4) Onko biisintekijä niin uusi ja kokematon, että kannattaako dissata suoralta kädeltä ankaraa arvostelua? Kokeneempi levyjukka on kuullut kritiikkiä myös muualta ja on siihen valmiimpi.

Eli: Muotoilu on tässäkin asiassa tärkeä. Miten puet antamasi kritiikin sanoiksi. Esim. uuden biisintekijän kritisoinnissa/dissauksessa on neutraalimpi vaihtoehto ilmoittaa, että:"Biisi oli suhteellisen alkeellinen, soundimaailma oli kehittymätöntä ja suppeaa ja biisi ei saanut jalkaa vipattamaan". Vaihtoehto tälle on tietysti:" TÄYTTÄ PASKAA!!! SINUSTA EI KOSKAAN TULE MUUSIKKOA: MENE VETÄMÄÄN ITSESI HIRTEEN!!!"

Tosin mikäli muusikon biisi oli alunperin huono, hän ankarasta arvostelusta johtuen lopettaa muusikon uran ja keskittyy muuhun, jossa vaikka tulee paremmaksi ja onnellisemmaksi, niin voimakas kritiikki oli oikea vaihtoehto. Mikäli hän neutraalin kritiikin johdosta jatkaa tuhoon tuomittua artistin roolia, niin lopputulos on heikompi.





SUMMA SUMMARUM:

Tämä ei ole matematiikkaa, joten mustavalkoisuus ei ole hyvä lopputuloksen kannalta. (Blackoutille: Bilejärjestäminen ja muu yritystoiminta taas on)

Kritiikki on mielestäni aina oikeutettua, mutta dissaamisessa on käytettävä järkeä tilanteesta ja ajankohdasta riippuen. Joissakin tapauksissa dissaus voi olla hyvä toimintamuoto, toisinaan ei. Itse kaarrun ehkä terveemmän kritiikin puolelle. Se ei ole niin ehdoton ja on neutraalimpi aiheuttamaan konfliktia. Psykologia kun tuntuu olevan suhteellisen vaikea asia ihmisille. Kuitenkin ihmisen käyttäytyminen on suoraa seurausta ympäristön ja geenien aiheuttamista ilmiöistä. Meidän vastuullamme on myös huomioida ihmisten eroavaisuudet. Toisinaan joku myös kuitenkin kaipaa potkua perseeseen. Tällöin ankara kritiikki voi olla oikea vastaus. Dissaukseen "syyllistyneen" tulee kuitenkin myös palkita dissattava, eikä suhtautua häneen jatkossa ylimielisen ilkeästi. Dissaus ei saa olla missään nimessä jatkuvaa ja kohdistua/personoitua mielestäni yhteen tapaukseen. <jarea> On asioita, jotka menevät liian pitkälle. Tällöin ankara kritiikki tuntuu muodostuvan tehottomaksi ja tekee laumaa tyhmemmäksi.

Hyvä minimoida tiettyyn pisteeseen saakka, joka kulkee juuri siinä asia-henkilö-linjalla. Jos vaikkapa heitän jonkin tekeleen tonne demo trackseihin, niin kaikkein arvokkaimpia palautteita ovat juuri ne, joissa etsitään vikoja ja tehdään parannusehdotuksia, tehdäänpä tämä kuinka ryöpyttävään sävyyn tahansa. Jos kaikki palautteen antajat "minimoisivat riskit" eivätkä tohtisi sanoa mitä oikeasti ajattelevat, artistit leijuisivat tyytyväisinä omassa valheellisessa erinomaisuuden tunteessaan, ja tippuisivat jonain kauniina päivänä kahta kivuliaammin pilvilinnoistaan. Ilman kritiikinsietokykyä ja nöyrää asennetta ei ole kehitystä, missään asiassa. Huomattavasti tärkeämpää on kuunnella mitä se kriitikko sanoo kuin takertua pikkuseikkoihin kuten sanamuotoihin ja ulosantiin.

Mehän olemme samaa mieltä nykyään asiassa kuin asiassa. Mitä on tapahtunut? :confused: