Bas Rutten vs. Manabu Yamada (ottelevat pancrasea, erittäin raaka laji..) (This is their first match)
Tässä näkee kuinka nopeasti kuristamalla saa älyn mäelle!
165 posts, 9 pages, 30,434 views
Figure -> Koskas teillä on se näytös Tampereella?
Laji on et eka alle puol vuotta huidotaan ilmaa ja harjotellaan askellusta & perustekniikkaa, sit aletaan uusiks alusta kun noi kamat laitetaan päälle, jossain vaiheessa vuoden-parin päästä pääsee alkaa päästä jyvälle et mistä hommassa on kyse, ja sitten alkaakin olemaan todella hauskaa.
Miyamoto Musashi, The Book of Five Rings (Go Rin No Sho). Myös suomennettuna. Ei tarvitse kulkea Miekan tietä, kun tämä teos avautuu. Jos harjoittaa yhtään vakavasti lajia kuin lajia, tämä teos tulisi lukea ja sisäistää.
Miyamoto Musashi, The Book of Five Rings (Go Rin No Sho). Myös suomennettuna. Ei tarvitse kulkea Miekan tietä, kun tämä teos avautuu. Jos harjoittaa yhtään vakavasti lajia kuin lajia, tämä teos tulisi lukea ja sisäistää.
Sanotaan vielä, että ensimmäiset 4-5 vuotta kannattaa lajissa kuin lajissa keskittyä vain tekniikan opetteluun. Liiallinen filosofinen pohdinta vain vie turhaa aikaa perusteiden opettelusta ja heikentää sitä fyysistä pohjaa (tekniikat selkärangasta, oikeat liikeradat ym), jonka tarvitsee sitten myöhemmin sovellusten opetteluun ja syvällisempiin analyyseihin. Ei siis kannata pitää kiirettä tuon henkisen puolen "harjoittamisen" kanssa, koska se kehittyy ihan huomaamatta itsestään perusjuttujen hinkkauksen ohessa.
Henkisen puolen tuominen harjoitukseen alusta asti (koskee myös lapsia) ei tarkoita, että asioita täytyisi pohtia enemmän ja pyöritellä metafyysisiä kysymyksiä.
Jos harjoitat "ensimmäiset" 4-5 vuotta lajia kuin lajia ilman henkeä, olet jo eksynyt ja pahasti. Väittämäsi on jo absurdia; kuinka voit harjoittaa, jos et tiedä mitä harjoitat ja miksi?
Se, että tietää mitä harjoittelee ei kuitenkaan tarkoita, että syvällistä tietämystä pystyisi jotenkin hankkimaan enemmän tai harjoittelussa pystyisi jotenkin kiirehtimään korkeammalle tasolle ilman kunnon perustyötä.
Olen eri mieltä. Henkinen ja fyysinen kulkevat käsi kädessä, halusipa sitä tai ei. Ja jos haluaa harjoittaa bushidoa ilman alusta asti olevaa henkisyyttä, se on silloin vain tekniikkaa, ja siitä ei tule koskaan todellista. Tekniikan hallitseminen ilman syvällisempää oivallusta on vain pelkkää tekniikkaa. Se näyttää kauniilta, mutta siinä se. Siinä ei ole syvyyttä.
Ja jos haluaa harjoittaa bushidoa ilman alusta asti olevaa henkisyyttä, se on silloin vain tekniikkaa, ja siitä ei tule koskaan todellista.
Olen eri mieltä. Henkinen ja fyysinen kulkevat käsi kädessä, halusipa sitä tai ei. Ja jos haluaa harjoittaa bushidoa ilman alusta asti olevaa henkisyyttä, se on silloin vain tekniikkaa, ja siitä ei tule koskaan todellista. Tekniikan hallitseminen ilman syvällisempää oivallusta on vain pelkkää tekniikkaa. Se näyttää kauniilta, mutta siinä se. Siinä ei ole syvyyttä.
Henkisyyttä? Havainnollistaisitko miten henkisyys ilmenee harrastamassasi lajissa? Mitä harrastat?
Ja jos haluaa harjoittaa bushidoa ilman alusta asti olevaa henkisyyttä, se on silloin vain tekniikkaa, ja siitä ei tule koskaan todellista.
Tarkoititko nyt siis bushidoa vai pikemminkin budoa?
http://en.wikipedia.org/wiki/Bushido
Bushido ei pidä sisällään tekniikkaa.
Jos kamppailulajissa tehdään sellaisia harjoituksia kuin zen-meditaatio, qigong tai zhang zhuang, niin puheet henkisyydestä ovat perusteltuja. Muussa tapauksessa se on yhtä kehittävää henkisesti kuin mikä tahansa urheilulaji. Käsittämätön filosofointi ei mielestäni tee lajista henkistä.