Mitä tulee budolajeihin ja väkivaltaan, ni mulle ne ainakin opetti, että kun oikein lyödään niin sattuu. Eli ei ole tehnyt mieli tapella dojon ulkopuolella. Tulkintani mukaan pieni päihinotto hallituissa olosuhteissa antaa vaan perspektiiviä ja sitä kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Toki miinuksena mainittakoon, että rytinässä voi lähtä jotain hampaista henkeen.
Kasvatuksellisesti esim. Shotokan on just hyvä laji sellaseen kuntourheiluun ja henkiseen kasvuun. Mulla ei teininä ollut juuri mitään rajoja, joten olen kiitollinen, että salilla opetettiin kuria. Inttikin meni helpommin ku ei vituttanut ku joku käski tehdä jotain "mistä ei pitänyt". Sitähän se Karate oli ollut, itsensä kiusaamista.
Olis jossain vaiheessa kiva kokeilla jotain lajia, mutta mitä olen tätä Turun lajikenttää seurannut, niin en ole ainakaan vielä nähnyt mitään itselleni sopivaa. Kriteereinä on, että lajissa ei kilpailla, eikä siinä saa olla kontaktia. Ei vaan jaksa enää rehata ja repiä.
http://movie.motionmanage.com/movie/Community/Chiba/nodasi/nodasi_3.wmv
*reps*