Budo/Itsepuolustuslajit

Harrastin seitsämän vuotta Ju-jutsua, lopetin loukkantumiseen ja ajanpuutteeseen, harjoitukset olivat viisi kertaa viikossa loppuaikoina. Mukavaa oli ja kunto pysyi hyvänä. Siniseen vyöhön saakka pääsin, rusekan kokeet olisivat olleet parin kuukauden päästä siitä kun lopetin. Olen harkinnut aloittaa taas mutta aikaa ei vaan tunnu löytyvän. mutta kaikin puolin oli mukava laji, suosittelen.

GEDAN

Thai-nyrkkeilyä olen harrastanut jo jonkin aikaa. Nyt on ollut melkein 6kk pakollinen tauko polven hajottua.

Tarkoitus olisi pikku hiljaa aloittaa treenaaminen uudestaan. Tuntuu vaan olevan tuskallisen vaikeaa vääntäytyä taas ekaa kertaa salille piitkän ajan jälkeen... =/

Erityisen hieno laji! =)

monenmonta lajia tullut kokeiltua - thai boxing ja tai shin mun kungfu on osoittautunut kivoimmiksi. leikatut polvet ei oikein tota thai boxingia enää sallisi, mutta taidanpa usean vuoden tauon jälkeen tai shin munia taas aloitella, kun opinnot täällä lappeenrannassa loppuu ja pääsen muuttaamaan takasin helsinkiin.

Harrastin muutaman kuukauden ju-jutsua ja sitten wing tsun kung-fua, molemmat lopetin ajan ja rahan puutteen vuoksi. Tänä syksynä aloitin hsing-i (xingyi) kung-fun mutta pelkäänpä että se tapa jolla sitä harjoitellaan vaatii enemmän kärsivällisyyttä kuin mulla on.

Olen myös kokeillu kaikenlaista, mut taekwondoa harrastin eniten.. sitten tuli intti ja kiinnostus lopahti. Thainyrkkeily oli kans aika kiinnostavaa, hiukan hintavaa :right:

taekwondoa tuli harrastettua useampi vuosi futiksen ohella ja hoi jeon moo sool:ssa voitin alle 63 kiloisten SM:n joskus 17-vuotiaana. Sitten tuli intti, naiset ja musiikki liian tärkeiksi ja lopetin. Nykyään skulaan vain futista.

Ala-asteella judoa, yläasteella Tae Kwon Doa, lukiossa Hoi Jeon Moo Soolia ja korkeakoulussa jujutsua, brasilian jujutsua ja kick boxingia. Nyt on treenitaukoa tullut yli vuosi, kun jalat ovat olleet hajalla.

Menee aika trollailuksi, mutta MINÄ pidän korealaisia lajeja lähinnä urheiluna ja näitä muita voi kutsua myös itsepuolustus- ja kamppailulajeiksi. Kyllä, myös judoa. Yhdeksi perusteeksi esitän Tae Kwon Don jalkapainotteisuuden ja HJMS:in epäkäytännöllisen pyörimistekniikan. Lisäksi ottelutilanteet sekä kehässä, että kadulla ajautuvat hyvin usein ja nopeasti ihoasteelle, jolloin hyppykierretakakirvespotku on kohtalaisen vaikea suorittaa. Näistä on tuhat mielipidettä ja tämä oli MINUN :)

Hokutoryu Ju-Jutsua tuli aktiivisesti treenattua about 5v:tta,
Helsingissä ja Vantaalla. Laji oli varsin mukava ja monipuolinen,
harmi kyllä se oli myös erittäin suosittu ja koulutuksen taso kärsi
masiivisista ryhmistä, korkeemmilla vöillä taasen "isot pojat"
tykkäs paukuttaa turpaan oikein olan takaa, että ei aina kaikkiin
reeneihin päässyt. Polvi otti enemmän hittiä ja pidin taukoja,
inttikin tuli väliin ja yo-kirjotukset etc...

Jatkoin sitten Kokonodo Karatella kun ajattelin että otetaan vähän
rennommin, no se olikin sairaan rentoa vöitä tippu tekemättä
käytännössä mitään "ai tänään oli vyökoe" mentaliteetillä. Ju-Jutsua
aloin taas treenaamaan samaan aikaan.

Kummastakin kuitenkin hävisi mielenkiinto ja siirryin Aikidoon,
joka sekin alussa oli todella helppoa ja mukavaa (kiitos vuosien
ukemi harjotusten ja mutenkin ju-jutsussa on samat tekniikat osaksi).
Oman aikani lajissa vietettyä tuli taas aika siirtyä eteenpäin.

Kokeilin muutamia muita lajeja vain peruskurssin, ei napostellut.

Lopulta päädyin Wing Tsun Kungfu:n, "realistinen" sana häiristi
lajia aikas pahasti. Laji sijaitsi samassa paikassa missä Combat
Academy (jota tunnetusti pidetään skinien ja asennvammasten
tukikohtana kaikkinen kravmagoineen ja muine "opi hakkamaan
2:ssa päivässä kadulla" lajien kera), pelkästään sen paikan
asenne ajoi pois paikalta. Itse Wing Tsun tosin ei ollut niin pahasti
tuossa asenteessa mukana, lajissa käytännössä käytiin vaan
silmille nyrkit heiluen (tehokasta ja toimivaa, treenaus tavat tosin
olivat jälleen hieman liian moderneja, että ne toimisivat pitkän
harastuksen pohjana). Tämäkin about vuoden treenaamisen
jälkeen taakse (ajanpuutteen ja motivaation takia)

Seuraavaksi siirryin Tai Shin Mun Kungfuun, jota nyt olen treenannut
about muutaman vuoden (tosin peruskurssin kävin melkein kaksi
kertaa kun ekalla kerralla tuli todella kiirettä duunissa ja en
kerennyt treenaamaan mielestäni tarpeeksi, kiire meni ja aloitin
uudestaan)

Pikaisen yhteenvetona näistä.

Hokutoryu Ju-Jutsu
+ monipuolista
- liikaa kickboxingia
- liikaa harrastajia

Kokondo Karate
- pousaus karatea, suuria vahvoja liikkeitä, epäkätevää

Aikido
+ haastavaa, paljon opittavaa
- suurinoa alkuharrastajista ei koskaan tajunut harjoitusten ideoita
- ki:tä käsiteltiin liian pinnallisesti (myöhemmin sitä tuli lisää kylläkin)

Wing Tsun Kungu
+ sticky hands (on kyllä muissakin kungfuissa)
+ pelkkää käsitekniikkaa joka oli mielestäni kivaa
- sali paikkana / ympäristö
- hieman liian yksitoikkoinen laji, vaikkakin mukavan haastava
- "kovetusta" mutta ei hierontaa, paikat hajoo

Tai Shin Mun
+ monipuolista (useita melkein samoja tekniikoitakin kun ju-jutsussa)
+ hieronta (mustelmat ja muut ei enää ongelma)
+ laji on ns. hidas (kestää useita vuosia ennekuin pääsee edes matsaamaan, mikä on hyvä, kunnon pohjakoulutus
+ huomattavasti parempi koulutus kuin muualla (vähän harrastajia)
+ haastava
- vähän harrastajia (johtunee varmaan plussissta)

Kysymyksiä näistä lajeista voi toki antaa, lajien harrastaminen
on kuitenkin niin yksilöstä kiinni. Toiselle sopii toinen laji
ja toiselle ei.

Tärkeimmät asiat minulle (että viihtyy lajissa), ainakin jokunen
+ riittävän haastava
+ mukavaa porukkaa
+ viihtyy
+ hyvä opetuksen taso

joskus vaikka laji on loistava, mutta seura on "nihkeä" ei lajia
voi harrastaa, aikidossa olen muutamissa paikoissa nähnyt tätä
mikä on ikävää, muuten ehkä harrastaisin sitä taasen. Wing Tsun:iakin
voisi treenata jälleen jos se olisi muualla.

itse harrastan taekwondoa, potkupainotteiset lajit ovat ehkä enemmän mieleeni käytännön hyötyä siitä ei ole kadulla mutta en sen takia sitä kylläkään harrasta vaan sen kilpailumahdollisuuden takia...

Menee aika trollailuksi, mutta MINÄ pidän korealaisia lajeja lähinnä urheiluna ja näitä muita voi kutsua myös itsepuolustus- ja kamppailulajeiksi. Kyllä, myös judoa. Yhdeksi perusteeksi esitän Tae Kwon Don jalkapainotteisuuden ja HJMS:in epäkäytännöllisen pyörimistekniikan. Lisäksi ottelutilanteet sekä kehässä, että kadulla ajautuvat hyvin usein ja nopeasti ihoasteelle, jolloin hyppykierretakakirvespotku on kohtalaisen vaikea suorittaa. Näistä on tuhat mielipidettä ja tämä oli MINUN :)

No tartutaan trolliin ja lisätään listaan korealaisista lajeista sin moo hapkido, jota en ainakaan Tampereen Hapkidoseuran treenien perusteella pidä kovin urheilu- tai edes ottelupainotteisena. Perustekniikoiden (potkut, lyönnit, torjunnat, lukot, heitot jne) jauhamisen lisäksi treenit painottuvat melko paljon painimisen puolelle, etenkin mattoon. Suojat päällä sparrausta tulee yhdet treenit viikossa.

Tosin tuleehan tuolla treenattua aina välillä voltteja ym akrobatiaa, mutta se on ihan eri juttu... :)

Noiden alasvientien järkevyydestä todellisessa itsepuolustustilanteessa voi tietenkin olla montaa mieltä. Mahdollisuudet puolustautua esim. vastustajan kavereiden väliintuloa vastaan ovat melko heikot, kun olet kontallasi maassa. Tosin mun taktiikka puolustautumisessa on aina ollut nopea suu ja jalat, joten treenaan vaan omaksi ilokseni, en niinkään siksi, että koskaan joutuisin taitojani tositilanteessa kokeilemaan.

itse harrastan taekwondoa, potkupainotteiset lajit ovat ehkä enemmän mieleeni käytännön hyötyä siitä ei ole kadulla mutta en sen takia sitä kylläkään harrasta vaan sen kilpailumahdollisuuden takia...

Helvetin hyvä kunto TKD:ssa kyllä tuli ja on siitä jotain iloa kadullakin. Ainakin itse selvisin TKD:n avulla lukioaikoina Espalla, kun löysin itseni jengin piirittämänä... Oma ajatukseni on, että itsepuolustukseen ja otteluun/tappeluun löytyy huomattavasti tehokkaampiakin lajeja, jos sellaista hakee. Osaahan tämä puoli ei kiinnosta niin paljoa ja silloin TKD on ihan hyvä valinta.

nuorempana jotain judoa ym. viimeeks kick boxingia.. mutta en todellakaan minkään tappelemisen takia.Mutta kunto nousi ihan älyttömästi.

Sen verran pitää mainita, et joskus Tampereella tuli käytyä Aikidossa muutama vuosi. Sit Helsingissä kävin täs syksyllä tsekkaan Daito-Ruy Aiki Ju-jutsuu, joka kyllä kiinnostais pirusti mut siellä taas toi Xybonkin mainitsema ki ohitettiin ihan vitsinä :| Tai no olihan se nyt mukana, tottakai, mut sitä käsiteltiin vähän ihmeellisellä tasolla. Harmi vaan ei sit sen takia hirveesti toi Helsingin Daito-Ruy nyt napostele, eka kyl aattelin et pystyskö siellä käymään siitä huolimatta, mut kattoo ny jääkö näihin kertoihin... Tampereen vuosina tuli huomattua sen Ki:n tärkeys ja et kuinka se vaatii sen oman nöyryytensä, oli mm. älyttömän siistiä oikein 'nähdä' silmät kii se *nrg* kun sitä oppi hallitseen ja ohjaan raajasta toiseen tms :D

Täytyy kyl katsoo jos täältä löytyis sit tilalle joku hyvä Aikidokerho. Se on kyl erittäin mukavaa, täytyy myöntää. Tosin toi Xybon vastaus osoitti et sitä Ki:tä voidaan käydä löysästi myös Aikidossa. Riippuu siis ilmeisesti aika paljon vaan dojosta...

Vuosituhannen tuolla puolen Tampereella asuessani ITF Tae Kwon Doa n. 1-1,5 vuotta treenasin, korkeammalle keltaiselle asti. Sitten tuli kirjoitukset, ajokoulu, intti ja lähemmät treenikaveritkin passasivat, joten laji jäi.

Nyt Helsingissä olen kämppiksen innoittamana aloittanut WTF:n treenauksen Sörkassa sijaitsevalla salilla, ihan alkeiskurssista asti. Ja lajissa vetää ehkä lähes yksinomaan se ottelu.

-K

oon harrastanu tae kwon doa erilaisissa putkissa reilu 15 vuotta, pari vuotta ollu taukoa. viimeksi vedin treenejä lahden seurassa. mites helsingissä wtf:n seurat? monta toimii ja missä? alkaa parralle mahaa kertymään, olisi siis aika tehdä taas jotain..

12 vuotta Taidoa, 2.dan.
Olin -97 maajoukkueessakin, mutta parin polviremontin jälkeen päätin jättää kilpailemisen muille. Joskus satunnaisesti tulee käytyä jossain joukkue-SM- tai KV-ystävyyskisoissa ihan vaan tason tarkastuksen vuoks ja hupia pitämässä.
Lajia treenatessa ei oo vielä päässy ikävystyminen iskemään, ihan pelkkien tekniikoiden treenaaminen ja soveltaminen liikkuvaan otteluun on oma lukunsa, vielä jos ottaa matsia useampaa vastustajaa vastaan. Hengitystekniikka ja eri meridiaaneja aktivoivat liikesarjat tuo myös oman mielenkiintonsa harjoitteluun. Mausteena on tullut alettua myös murskaamaan. Kaikkinensa laji on ihan hilpeä, sillä jokainen pystyy muokkaamaan tapaansa toteuttaa lajia omien ominaisuuksiensa mukaan.
Muita lajeja on tullut lähinnä kokeiltua tai sivuttua, sillä ainakin täällä JKL:ssä päin lajien väliset suhteet on aika hyvät ja ainakin eri lajien opettajat pitää sillon tällön yhteistreenejä ja ekskursioita, jolloin muutkin lajit tulevat tutuksi.

Tai Shin Mun
+ monipuolista (useita melkein samoja tekniikoitakin kun ju-jutsussa)
+ hieronta (mustelmat ja muut ei enää ongelma)
+ laji on ns. hidas (kestää useita vuosia ennekuin pääsee edes matsaamaan, mikä on hyvä, kunnon pohjakoulutus
+ huomattavasti parempi koulutus kuin muualla (vähän harrastajia)
+ haastava
- vähän harrastajia (johtunee varmaan plussissta)

Nämä kaikki plussat allekirjoitan. Imho tuo vähän harrastajiakin on vain plussaa - tuo oman kiehtovuutensa lajiin. Vähän harrastajia johtuu varmasti myös siitä, että vain suurmestarit saavat perustaa koulun ja näitä maailmassa on alle 10:nen muistaakseni.

Fyysisesti myös haastavaa tekniikan lisäksi. Ja tekniikoita riittääpi paljon. Lisäksi Xybon mainitsemat hieronnat etc. ovat jees. Myös hengitysharjoitukset antavat potkua kaikkeen urheiluun.

Kunhan Lappeesta Helsinkiin muuttamaan taas pääsen, niin Tai Shin Mun olisi tarkoitus tosiaan uusiksi aloittaa. Taidan tehdä kuten Xybo ja käyn alkeiskurssin uusiksi - tässä on kiitettävästi ehtinyt kaiken unohtaa ja laji on erittäin vaativa.

Melkeinpä voisin suositella lajista kiinostuneille, että pieni yleiskuntopohja alkeiskursseille mentäessä kandee olla, koska muuten voipi tuntua liian rääkiltä ;)

Ja miinuksena pakko mainita hinta. Yksi kalleimmista lajeista harrastaa...

Hitto, oispas jo mahollisuus aloittaa uusiks =)

Aikido
+ haastavaa, paljon opittavaa
- suurinoa alkuharrastajista ei koskaan tajunut harjoitusten ideoita
- ki:tä käsiteltiin liian pinnallisesti (myöhemmin sitä tuli lisää kylläkin)

Itse kävin joskus muutaman kuukauden aikidon peruskurssia hieman ki-aikidoon suuntautuneessa seurassa. Hajoilin aika pahasti koko ki hommiin vaikka ihan mielenkiintoisilta kuullostivat. Koko ki juttu on musta sen verran syvällinen ja vaikea asia että sitä kannattaisi ehkä painottaa ennemmin juuri jatkokursseilla. Seurassa oli myös perinteinen ohjaaja näyttää -> kaikki yrittävät matkia meininkin. Onhan se totta että niitä liikkeitä on vaikea selittää kovin täsmällisesti ja kaikki tekee ne omalla tavallaan jne. Silti oli aika turhauttavaa kun mitään ei oikein selitetty mitenkään. Tietysti jos ne kaikki perustuu tavalla tai toisella tohon ki juttuun niin kyllähän niitä tavallaan selitettiin. Se että kaikki treenaa yhdessä "vyö"arvosta riippumatta oli toisaalta mukavaa, toisaalta erittäin sekavaa. Lajin harrastaminen lopahti häntäluun murruttua toistuvien epäonnistuneiden (takaperin) ukemien seurauksena. Laji oli myös kuolettavaa huonoille polvilleni. Kaikesta avautumisesta huolimatta haaveilen eräänä päivänä vielä aloittavani uudelleen. Filosofisesti ja muutenkin laji teki suuren vaikutuksen.

Itse suosin aikoinaan judoa ja karatea. Judossa saavutinkin vihreän vyön ja karate tyssäsi muutaman kk jälkeen. Judo oli tenavana mainio itsehillinnän ja tilannetaktiikan (kuten kaikki kamppailulajit) kehittäjä. Harmittaa edelleenkin, kun judosta pidin niin paljon, että muutimme Toijalasta takaisin Tampereelle ja täällä etäisyydet ja harrastajamäärät olivat liikaa (kuin myös hinta).

Sohvaperunana olen ollut pitkään ja vituttaa saatanasti, joten yleiskuntoilu ja jonkin kamppailulajin aloittaminen kuulostaa erittäin houkuttavalta. Mainitsemanne Tai Shin Mun kuulosti houkuttelevalta..