Niinno. Hyviin käytöstapoihin kuitenkin kuuluu että vanhemmille annetaan istumapaikka ilman että heidän erikseen tarvii sitä edes pyytää
Tai näin minut on ainakin kasvatettu.
Istun aina dösissä ikkunapuolella, jolloin se käytävänpuoleinen on vapaa. Jos tulee sekin täyteen, annan kyllä paikan pois. Ja näsäviisaana ihmisenä nuoremmilta kysyn, jos istuvat ja paikalla on vanhuksia seisomassa, että ovatko he (ne nuoret) vammaisia vai raskaana.
Ja jos olen omissa maailmoissani, enkä välttämättä huomaa, kun joku tarvitsee paikkaa, yleensä tarjoan huomattuani paikan ja tokaisen: "Pahoittelen, mutten aluksi huomannut, että olette jo iäkäs." - Varsinkin juuri mummoutuneet on otettuja aina, eivätkä jaksa marmattaa hitaudestani. Epäkohteliaasti vaatimalla saa aikaan sen, että istun, vaikka vanhus seisoo - tarjoan paikan jollekkin muulle mieluummin ja antaessani paikkaa katson epäkohteliasta vanhusta silmiin ja hymyilen. Kääntävät aina katseensa pois. Uskon vahvasti syyn ja seurauksen yhteiseloon. Miten se metsä vastas ku sinne huutaa?
Toisekseen jos heidän pitää päästä kaupan jonossa ohi, niin menköön. Minulle se on ainakin ihan ok, koska luulen että minulla on kuitenkin pidempi aika jäljellä täällä pallolla, joten päästetäköön heidät viettämään vähempää aikaansa nopeammin.
Ähäp! Jos iäkkäämpi henkilö tulee
kysymään minulta, että pääsisikö tästä etuilemaan, niin hyvin suurella todennäköisyydellä teen samoin, kun liikenteessä ajaessani jos ruuhkassa joku
kysyy pääseekö eteeni. Toki päästän. Mutta asia on täysin satakahdeksankymmentä astetta toiseen suuntaan, jos siitä vaan tullaan
vaatimaan tai
ei kysytä ollenkaan ja vain putkahdetaan eteen. Silloin pidän paikastani kynsin hampain kiinni ja ilmoitan, jos mahdollista, että ko. henkilö on nyt pilannut omalla käyttäytymisellään mahdollisuuden tulla eteeni.
Jos kiellän tai muuten tulee ryppyjä kanssaihmisten kanssa, ilmoitan syyn käyttäytymiseeni jos vain mahdollista. Muistan yleensä kyllä ilmoittaa, että vihaan sitä, että ko. henkilö
pakottaa minut käyttäytymään näin ikävällä tavalla. En pidä siitä, että minua pakotetaan.
Yleensäkään en ymmärrä että miten ihmiset voi olla noin takakireitä. Ei se oo niin vakavaa jos joku muutaman ylimääräisen hetken kaivaa niitä kolikoita siinä bussissa tai kassalla. Koitetaan mieluummin ymmärtää sitä niin ehkä meitäkin sitten ymmärretään kun ollaan vanhuksia ja höperöitä.
Silloin, kun mun ei pidä olla missään enää tänään, eikä väsytä yms. ei mua haittaa jos joku säätää jossain kassalla kauemmin. Vaan valitettavasti asun länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa kellolla on melkoinen osuus mun elämästä. Mä en tajua sitä itsekkyyttä jolla toi homma hoidetaan.
"
Minun ei tarvitse miettiä etukäteen paljonko joku maksaa ja tarkistaa onko sen verran rahaa.
Minun ei tarvitse välittää vaikka muut joutuvat odottamaan sen vuoksi, etten viitsi laskea rahojani itse.
Minun ei tarvitse välittää vaikka maksankin Hong Kongissa sen 500mk krääsän kolikoilla."
Pankit ottaa vastaan kolikoita! Ja lapsenlapset!
Vaikka mulla ei olisi yhtään kiire mihinkään, niin itsekin suoriudun ripeästi ostoksistani. Monasti mietin ennen kauppaan menoa mitä ostan ja arvioin paljonko rahaa menee. Kaupassa lasken päissäni paljonko loppusumma on ja maksan sen kassaneidille. (On muuten aika hauska ilme joskus kassaneideillä, kun laskee päissään summan, laittaa sen ennen kassalletuloa toiseen taskuun, loppurahat toiseen ja sitten kassalla kun täti ilmoittaa summan, niin ylimalkaisesti kaivaa "jotain" taskunpohjalta ja :o oho! Tasaraha!)
vanhempi rouva seisoskelee, niin kaavin siitä tietty hänelle tilaa - no, eipä kuitenkaan uskaltanu istua
Eivät ne ikinä. Aina hivuttaudun sivuun dösärillä, jos siinä joku toinen on (ikään ja sukupuoleen katsomatta) mutta harvemmin vanhemmat naiset siihen uskaltavat istua. (No mä en kyllä aina näytä kovin tasapainoiselta kaverilta...)
