Mitä kirosanoja suosit?

Nyt pyörii mielessä vain SPSS (saatana perkele saatana saatana). :excellent:

Systeri manas kerran italiaanoja suohon: "oli kerran onnimanni, onnimannista matikka, matikasta maitopyörä..."

Raukoilla housut tutis jalassa. :panic:

Systeri manas kerran italiaanoja suohon: "oli kerran onnimanni, onnimannista matikka, matikasta maitopyörä..."

Loistavaa! :hearts: Tuo pitää muistaa.

italiaanoja

Muutaman kerran nuo kuuman maan karvarinnat on tullu multakin kyselee duunissa lanteenkeikuttelun lomassa, että mitä on "look at the sea" suomeksi? Ja onko totta, että "cazzo* puta" on suomea? No kyllähän samallailla lausuttuna katso puuta on suomea...

* (en oo varma miten toi kirjoitetaan italiaksi)

* (en oo varma miten toi kirjoitetaan italiaksi)

Ihan oikein sen kirjoitit.

Bob Flemingin* kaverilta (nimeä en muista) aikoinaan opin "ARSE!":n, ja sitä on sittemmin käytelty. Luonnostaan tahtoo kyllä usein suusta tulla varsinkin yllättävän epäonnen sattuessa "vittu!". Sanon myös välillä "bärse", mutta en tiedä miksi. Hävettää tuo.

* = googleta "bbc fast show"

arse todellakin !

jeesuksen kristuksen perkele

Kiroilu on vähän vähentynyt opiskeluelämän vaihduttua hiljakseen konttorin muodollisiin sanavalintoihin, mutta kanssa-autoilijoille keskustelen itsekseni kovinkin mielelläni:

*Voi vitun runkku, menes nyt siitä!

*Saatanan idiootti, paina nyt sitä vitun kaasua!

*Kuka helvetin idiootti käski sun tunkea siihen väliin?

*Voi vittu!

*Vitun vittu!

Kyydissäolijoilla on yleensä aika hauskaa. Temperamenttisuus ei kuulemma sovi liikenteeseen, mutta mun mielestä liikenne on ihanteellinen tahtojen kilparata. ;)

kerran pääs helmi ku mäki tykkään ratissa kirota kanssa-autoilijoita
tuulilasin takaa turvasta:

"Saatanan helmaperse bemarihuora, tukehdu omaan kyrpääs perkele!"

Onneks ei ollu muita kyydissä :(

Kirosanoissa tosiaan on tärkeintä _miten_ ne sanoo, ei _mitä_ sanoo. Tärkeätä on lausua painokkaasti, konsonantteja korostaen ja pitämällä vokaalit lyhyinä ja iskevinä. Myös intonaatio on tärkeää: painotus pitää osua sanan iskevimpään kohtaan. Äänen sävyn olisi hyvä olla matala ja kuuluva: korkealta vinkuminen on lähinnä koomista.

Suosikkejani ovat näissä suhteissa "jumalauta" ja "perkele". Ensimmäinen lausutaan niin että kaksi ensimmäistä tavua ovat nopeita, keräävät voimaa kolmannelle tavulle, joka pamahtaa terävästi. Toinen vaihtoehtoinen tapa on painottaa sekä ensimmäistä että kolmatta tavua. "Perkele" taas on siinä mielessä loistava klassikko, että siinä sorahtava ärrä ja paukahtava pee luovat hyvän parin, jota koo peesaa mukavasti. Yleensä lausun sanan painottaen ensimmäistä tavua ja pidentäen ärrää, mutta joskus painoa voi ladata myös viimeiselle tavulle.

Kolmannen klassikon "vittu" kanssa en ole oikein hyvissä väleissä. Kyllähän sitä välillä tulee lipsauteltua mukaan, mutta se toimii enimmäkseen genetiivimuodossa ("vitun") ja nopeana välikkeenä. Siinä ei IMHO ole samaa jumalallista pauhua kuin noissa kahdesa ensimmäisessä, joten sitä en oikein osaa käyttää yksinään.

Bubbling under: saatana, kyrpä

Mutta yleensä pyrin kyllä säästämään kirosanat vain siihen tilanteeseen kuin niillä oikeasti on tarvetta. Parempi käyttää säästellen ja sitten sanoa oikein pahoilla sanoilla kuin kirota jatkuvasti.

perkele

saatana

kusihuora

konipillu

vittu

äpärä

runkkari

nämä pyörivät herkässä ilmaisussani joka päivä.

Tärkeätä on lausua painokkaasti, konsonantteja korostaen ja pitämällä vokaalit lyhyinä ja iskevinä.

Aivan. Ja tästä mielestäni parhaana esimerkkinä sana "perkele", jonka voi lausua myös vokaalit kokonaan pois jättäen muodossa "prkl". On muuten ensimmäinen suomenkielinen sana, jonka kämppis oppi. Suututti mut kerran oikee tosissaan.

Suosikkejani ovat näissä suhteissa "jumalauta" ja "perkele".

Ethän liikakäytä sanaa "jumalauta"? Jumalauta tuo minulla ainakin pelonsekaisen tunteen jos kuulen sen sanottavan. Ja paras kuvailu tuosta sanasta (kun kansainvälisessä porukassa vaihtaa kirosanoja, niiden merkityksiä ja sitä, missä tilanteessa niitä käyttää, on tämä tullut esiin. En vain kuolemaksenikaan muista kuka sen on sanonut.) on: "Kun kuulet sanan 'jumalauta' on jo liian myöhäistä juosta." Tämän sanan käyttäminen normaaleissä elämän vastoinkäymisissä kuluttaa tätä voimallista sanaa ja sitten kun sitä täytyy käyttää oikeasti painottamaan suurta vihaa, sen painoarvo on laskenut huomattavasti ja haluttu efekti jäädään saavuttamatta.

Vaihtoehtosanoja johdettu tästä sanasta, joita voi käyttää sitten normaalitilanteissa:
Juma
Jukopliuta
Jumalavita
Jumantsuigula (oma suosikki)

Meni jo.

Mä oon koittanut vähentää noita alatyylin ilmaisuja, mutta silloin tällöin niitä on tapana lipsautella.

Mulla ne toimii lähinnä kielen jatkeena ja tehosteena (vrt. "ulkona on tosi kylmä" vs. "ulkona on ihan vitun kylmä"). Suosikkeja ovat vittu, perkele, helvetti... Autoillessa toisia kuskeja tulee kutsuttua runkkareiksi.

Autoillessa toisia kuskeja tulee kutsuttua runkkareiksi.[/quote]

kaikki muut autoilijat on runkkareita, eikä kukaan muu osaa ajaa autoa kuin minä. perkele.

kaikki muut autoilijat on runkkareita, eikä kukaan muu osaa ajaa autoa kuin minä. perkele.

Eivät kaikki, mutta monet. :D

VOI VITUKANLEHTI!

hirveemmältä kuulostaa kyllä, "voi vitun runkkari!!", samaten "saatanan mulkkuhomo!".


---siinä teille kiroilua runkkarit!

:mad:

---siinä teille kiroilua runkkarit!

:mad:

Oleppas Vitun Vääräkinttuinen Takapenkin Vahinkolaukaus hiljempaa... :happyroll:

Toi oli sit ihan vaan vitsi.

Mä kiroon niin vitusti koko ajan, et kyl joutais suu saatana saippual pestäväks :D

Mun mielestä kiroilu on kivaa :eek:

Helvetti.

Tuota tulee käytettyä varsin usein, kun manaan bugista softaa jonnekin /dev/nullin rajamaille.

Josta tulikin mieleeni, että empiiristen kokeiden perusteella olen huomannut, että se mitä useat kutsuvat Helvetiksi taitaa olla siellä, minne roskat viedään. Jos sulla on kädessäsi esim. rikkinäinen muistikampa, jonka manaat Helvettiin ja heität roskiin, saat luultavasti jonkinlaisen uskonnollisen hurmion sen seurauksena. Eli, Helvetti on oletettavasti Ämmänsuon tietämillä. MOT