Jep, syntikoista saa paljon enemmän irti kun tietää miten ne toimivat. :) Mä tutkin uudesta synasta ensimmäisenä aina lohkokaavion, josta näkee heti suurinpiirtein millainen laite on kyseessä.
Mun musaharrastukseen on aina liittynyt läheisesti elektroniikan harrastamiseen ja omia synia on tullut suunniteltua ja rakenneltua. Yksinkertaisenkin synan rakentaminen opettaa aika hyvin noi perusteet... Nykyään tuon voi tehdä paljon helpommin jollain modulaarisella softasynalla, esim.
ilmaisella SynthEditillä.
Matematiikka (ja fysiikka) auttavat tosiaan hahmottamaan synan toimintaa. On aika oleellista ymmärtää miten aaltomuoto muodostuu harmonisista komponenteista
Fourierin teorian mukaan. Mulle ainakin on helpompaa ajatella noita asioita taajuustasossa kuin aikatasossa. Tietenkin teorian opetteluun saa lisää motivaatiota kokeilemalla asiat samalla käytännössä jollain synalla. Mäkin opettelin aikoinani 106:lla, joka on yksikertaisen arkkitehtuurin ansiosta hyvä tuohon tarkoitukseen.
Muitakin synteesimenetelmiä on tosiaan olemassa kuin subtraktiivinen synteesi. Monesti ihmiset sekoittavat keskenään analogisynteesin ja subtraktiivisen synteesin. Tuo on iskostunut niin tiukasti ihmisten mieliin että digitaalisia subtraktiivisia synia kutsutaan virtuaalianalogeiksi. ;)
Ne eivät kuitenkaan ole sama asia. Subtraktiivisen vastakohta, additiivinen synteesi (aka Fourier-synteesi), sekä taajuus- ja vaihemodulaatioon perustuvat synteesimenetelmät voidaan myös toteuttaa analogitekniikalla. Samoin digitaalitekniikalla voidaan tehdä kaikki se mitä analogisella (+ paljon muuta esim. wave sequencing).