Masterointipalvelu.

hyviä ideoita toteutettuna jyrki kataisen näkemyksellä ja sauli niinistön henkevyydellä ;)

Kuulostaapa hyvältä, paljoko tommonen palvelu maksais?

Finnvoxissa ja Jipsussa on erona se, että finnvox masteroi päin vittua ja Jipsu hyvin. Ruottissa masterointitilanne on paljon parempi.

En tiedä on Finnvoxissa vielä uusia (nuorempia) naamoja masteroimassa, vai elääkö 70/80-luvun perinne siellä vielä? Pitkäänhän täällä tosiaan oli se rock-soundiasenne masteroinnissa, ja vielä kun lopullinen media oli tiukkaan prässätty vinyyli jonka piti kuulua edes jotenkin, tuli soundista väkisinkin ohkanen.
Klubisoundin estetiikka on oikeastaan vasta 90-luvulta tullut selviöksi ainakin nuoremmille. On eri asia ja asenne masteroida radiohittejä, kuin klubilla hyvältä soundaavia ralleja.

Paljonhan näissä asioissa on koulukunta-, estetiikka- ja teknisiä väittelyitä. Mantereiden välilläkin on eroja. Puhumattakaan siitä, masteroidaanko vinyyliä vai digitaalia varten.

Esim. käsittääkseni jenkkien ja eurooppalaisten RIAA-speksitkin eroavat hiukan toisistaan, jenkkien soundin ollessa lämpimämpi ja tasapainoisempi (toistokäyrä). Eurooppalaisessa RIAA-käyrässä on taas pieni nosto yläpäässä. Siitä syystä eurolevyt kuulostavat "kirkkaammilta" ja jenkit "lämpimiltä" jne. Eli silläkin on merkitystä masteroiko jenkeissä vai Exchangella.

Nykytekno / konelevyt on vaan sen verran muutenkin ylikliinisiä ja liian puhtaita soundeiltaan että yläpäästä, että ainakin eurolevyt raastavat yleensä korvia kun niihin on vielä "lisätty" keskinkertainen EU-alueen RIAA-masterointi. Hardwax-jätkien levyt on varmaan asia erikseen, tiedä sitten mitä speksejä heillä on kaivertimessa.
Tämä on oma arvioni, korjatkoon joku heti jos on valistuneempaa tietoa.

Mutta uskon kyllä euro- ja jenkkien estetiikan eroihin masteroinnissa. Jenkkien raskaammat rock/metal -levytkin soundaa saatanan massiivilta ja tukevilta, niissä on ns. "lihaa" kitaravalleissa, täyteläisyyttä. Ovat jotenkin harmonisempia korvallekin, vaikkei metelimusiikista uskoisi:)