niin mikä on liikaa? jotenki musta tuntuu että vintageraudan kohdalla me nähdään vielä jotain aivan käsittämättömyyksiä noissa hinnoissa. johtuen pelkästään jo siitä että koko ajan ne vähenee ja vähenee ne myyjät jotka vapaaehtoisesti niistä "keräilysoittimista" luopuu.
joo, ne on toki koko ajan nousemassa ne hinnat, osin sen takia että vanhoissa laitteissa on mojoa ja rosoa, analogisaundi on lämmintä ja läskiä ja digitaali hyi hyi kylmää ennalta-arvattavaa ja ihan sikaohutta yhyy boohoo, osin sen takia että toimivat laitteet vähenee ja vanhenee ja kysyntä pysyy samana tai kasvaa... ja niin edelleen, syitähän löytyy vaikka muille jakaa.
tuli tossa just joku päivä pläräiltyä jotain 90-luvun puolenvälin ja lopun osto- ja myynti-ilmotuksia tolta osastolta ja todettua että kyllähän sitä sellasil hinnoil ois varaa ostaa enemmänkin kivoja laitteita nykyään... ja toisaalta, takuuvarmasti sit jos joskus tapahtuu niin et jää käteen enemmän rahaa ku nyt niin vanhojen laitteiden hinnat on taas nousseet toisen mokoman ja ne tuntuu edelleen yhtä hirveen hintasilta :P
onko 15.000$ liikaa siitä soundista? voiko sitä soundia saada jotenkin muuten? ..paljon oon funtsinu tuota asiaa.. ja osin myös tehnyt ihan konkreettista tutkimusta omin korvin, arvosteluihin ym. en enää luota, ja kyl kyl mulla on ihan selvä näkemys tästä asiasta, vaan enpä sitä ääneen sano tsihihii
joo siis tota just tavallaan tarkotan että jos kokee että kymmenen kiloeuroo on ihan sopiva hinta siitä mitä ostaa ja et just sitä ei saa mitenkään halvemmal niin sit ostaa jos on varaa, oma asiahan se on. ainoo mahdollinen mittari on kuitenkin se että haluuko ite maksaa sen verran syystä tai toisesta, lopputuloksen kuulijaa ei kuitenkaan käytännös kiinnosta suoraan (välillisesti ehkä jos joku laite / soitin inspiroi tai auttaa saamaan niitä tuloksia mitä on mielessä) eikä oo oikein olemassa mitään objektiivista kriteeriä että paljon jonkun vintagelaitteen "pitäis" maksaa.
mä en tässä tapauksessa maksais vaikka ois varaakin, tulis jotenkin kusetettu olo jos pistäis kybätonnin monsteripolysynaan jota on ihan saatanan nihkeä kuljettaa, virittää ja korjata, ja joka kuulostaa kyl hyvältä mutta joka ei kuitenkaan pelasta maailmaa. eritoten kun sillä hinnalla sais jo aika ison läjän muuta siistiä vintagekrääsää tai vaikka sit jotain vähän modernimpia juttujakin. tai toisin sanoen, tuntuu että tarjonnan vähyys ja kysynnän suuruus on hilanneet yhdessä tonkin soittimen hintaa niin ylös että ei oo mitään järkeä ostaa jollei oo ihan totaalisen friikahtanut just siihen saundiin tai aivan liikaa rahaa.
mut on mullakin toisaalta omat friikkailun kohteeni josta voisin kuvitella maksavani enemmän ku mitä koen niiden järkeväks hinnaks jos oisin joskus liian rikas... eikä siinä oo välttämättä mitään rationaalista "olen testannut että tää kuulostaa paremmalta kuin mikään muu"-pointtia vaan ihan vaan että tyyliin joku arp2600 nurkissa ois ihan helvetin kova juttu. sellasestakin sais täysin huollettuna maksaa "vaan" jotain luokkaa 6000-8000 taalaa.
(... ja sitäpaitsi jos tota saundia haluu niin herra on hyvä ja hankkii gx-1:n, prkl :D)