kummittelu

mä näin viime yönä unta, että sain itse määrätä oman palkkani. alko pelottaa niin paljon et heräsin. huh huh, demonit tulee mun uniin :(

Kummituksia on vaikka millä mitalla. Useimmat ihmiset eivät vaan huomaa niitä. Vain pieni osa kummituksista häiriköi ihmisiä. :)
Entisen avomiehen äidin talossa oli yläkerrassa naishaamu joka vain käppäili edestakaisin, puhui hiljaa ruotsiksi hyvin leveää itä-uudenmaan murretta, ja joskus harvoin paiskoi ovia. Silloin tällöin hän tuli alakerrassakin käymään ja silloin saattoi tuntea sellaisen jääkylmän tuulahduksen niskassa. Hubaa! :D

Kummituksia on vaikka millä mitalla. Useimmat ihmiset eivät vaan huomaa niitä. Vain pieni osa kummituksista häiriköi ihmisiä. :)
Entisen avomiehen äidin talossa oli yläkerrassa naishaamu joka vain käppäili edestakaisin, puhui hiljaa ruotsiksi hyvin leveää itä-uudenmaan murretta, ja joskus harvoin paiskoi ovia. Silloin tällöin hän tuli alakerrassakin käymään ja silloin saattoi tuntea sellaisen jääkylmän tuulahduksen niskassa. Hubaa! :D

No okei, yritin olla vapaamieleinen ja openminded, mut tää nyt ei oikein vakuuttanu hei! :)

No okei, yritin olla vapaamieleinen ja openminded, mut tää nyt ei oikein vakuuttanu hei! :)

Do I care olenko vakuuttava vai en? Ei ne kummitukset nyt niiiiiin ihmeellisiä ole, että niistä pitäisi puhua kuiskaten ja HYVIN vakavalla naamalla. :p

Itse muistan sellaisen
mainion kirjan kuin "Noidan käsikirja"...

ooh, tuohan on KLASSIKKO!! :006:

monta kertaa on tullut luettua sekin läpi. muutenkin olin skidimpänä ihan hulluna tollasiin kirjoihin. esimerkiksi mystiikan maailma - kirjasarja oli aika kova sana.

meidän entisessä talossakin kummitteli. yläkerrasta kuului ääniä ja ovet joskus avautuivat itsellään. kummittelu kuulemma johtui siitä talo oli rakennettu vanhan riihen kivijalalle (tietämättömille tiedoksi: ennen wanhaan maaseudullla ruumiita säilytettiin hautajaisiin asti riihissä). sitten se talo paloikin vuosia muutomme jälkeen... nyt samalla kivijalalla on uusi talo... huhuu...

mä kyllä uskon kummituksiin. ne on ihan helvetin mageita. :D

mä en kyl usko kummituksiin sit niin ollenkaan.

mä en kyl usko kummituksiin sit niin ollenkaan.

Niin, et usko kummitusten olemassaoloon. Mutta voitko tietää, ettei niitä ole?

Jos tiedät, niin mielelläni todisteita näkisin.

Minäkään en usko.

Niin, et usko kummitusten olemassaoloon. Mutta voitko tietää, ettei niitä ole?

Uskon ylipäätään siihen, että ihmiset haluavat uskoa johonkin
tätä realiteettia suurempaan, ja painottavat tietoisesti tai epä-
tietoisesti sattumia joille voi takaperoisesti hakea jonkun
loogisen selityksen. Esim. jos tuuli paiskoo tämän tästä jotain
kattoluukkua, et kiinnitä siihen mitään erityistä huomiota. Mutta
kerran olit syvemmällä ajatuksissasi ja "klonks!" -> *pelästys*->
mitä jos täällä kummittelee -> onkohan joku joskus kuollut täällä
-> täällä varmasti kummittelee -> "klonks!" -> uuuuh:eek:

...ja näin se oli tieteellisesti todistettu:D Itse en ole vielä
kertaakaan kokenut mitään mitä ei voisi laittaa suoraan sattuman
piikkiin.

Sama ilmiö horoskoopeissa, vaikka 5/6 niistä menis täysin päin
honkia, monet uskovat niihin koska se joka kuudes on oikea. Ne
ohi menneet oli vain "huonosti tehtyjä":D

...ja näin se oli tieteellisesti todistettu

Hieno keskiajan tyyliin tehty todistus. Kääntäen tosin.

voiei... nyt tämä(kin) topic alkaa mennä aika filosofiseksi :eek:
jätetään liian suuret pohdinnat toisaalle ja pitäydytään vain niissä kummituksissa ;)

jätetään liian suuret pohdinnat toisaalle ja pitäydytään vain niissä kummituksissa ;)

sori:p toisaalta, kyllä minäkin olen kummituksiin uskonut: uskoin
pienenä vakaasti mörköjen olemassa oloon. En uskaltanut mennä
alakertaan yksin, ja mulle oli pakko vaihtaa rullaverho koska
möröt pystyivät livahtamaan normaali verhojen "välistä". Mulla oli
oikein mielikuvitusolentojen sarja jotka toistuivat unissa ja joita
pelkäsin hereillä - aina samat hahmot, aina mun perässä. Pahin
oli se nutturapäinen "pieni-talo-preerialla"-vaatteissa juokseva
täti, joka näytti kaksiulotteiselta piirroshahmolta (siltä puuttui
syvyys, oli se miten päin vain). Noh, jossain vaiheessa ymmärsin
vissiin että olen ainoa, joka pelkäs äijiä joita ei olemassa, ja
päätin yrittää lopettaa niihin uskomisen.

uskoin pienenä vakaasti mörköjen olemassa oloon

Mulla oli tarhassa aina sormet sillee V-asennossa, eli vähä niinku se "Victory" -merkki. Ja mä olin tarhatädeille selitelly et meillä on jäniksii ja hiirii himassa. Hiiret asu pöydän alla. Ja ne sormet mitä mä olin jonku aikaa pitäny, eikä kukaa oikee tajunnu, ni tuli ilmi et ne sormet oli ne jänikset. Melkee kaikissa kuvissaki mitä musta on jossain 4-5 -vuotiaana, ni mulla on sormet sillee. Ja ne hiiret mitä mä selittelin oli kans mun mielikuvitusta.

Ja ku mä leikin pikkuautoilla, ni mä juttelin niiden hiirien ja jänisten kanssa. Ne kuulemma vastailiki mulle.

Mä kyl en muista kovinkaa paljoa... No toisaalta ikävuodet 14-24 on melko utusta kans...

Niin, et usko kummitusten olemassaoloon. Mutta voitko tietää, ettei niitä ole?

Jos tiedät, niin mielelläni todisteita näkisin.

Minäkään en usko.

No, sanotaan näin että olen kummitusten suhteen ihan yhtä
agnostikko kuin ns. ikuisuuskysymyksen; onko jumalaa olemassa?

Vitustako minä tiedän, ts. olen jäävi vastaamaan kysymykseen.
Sen näkee sitten.

Mustakin tuntuu et vaiks olen muksuna pelänny kaikenlaista etenkin pimeässä. en silti usko kummituksiin ja muihin henkisiin olentoihin. Sama pätee myös tähän ukkoon joka on taivaassa..

Olen niitä ihmisiä jotka uskoo vasta kun näkee.. :016:

Ghosts on tape - 41 min:

http://video.google.com/videoplay?docid=-5406487197364769612&sourceid=docidfeed&hl=en