Mitä viuhahduksiin tulee, niin joskus opiskeluaikoina muutaman bissen jälkeen tuli tehtyä ns. Idan laudatur. Tässä on ideana, että Pohjois-Haagassa Ida Aalbergin tiellä olevalta saunalta juostaan ilman kleduja kilometrin päässä olevalle Pohjois-Haagan asemalle ja takaisin. Matka meni muuten oikein hyvin, paitsi että puolivälissä tunsin, että jalan alla on jotain pehmeää ja kylmää joka pursuilee varpaiden välistä. Eli suomeksi sanottuna, astuin paskaan.
Eräänä uutenavuotena saatiin todella loistava (not) idea. Päätimme testata, mitä tapahtuu kun retkikeittimen kaasusäiliön heittää nuotioon. Mentiin sitten nuotiotarpeiden kanssa metsään, mutta kun ei me mitään partiolaisia oltu, niin eihän siitä mitään tullut. Sen sijaan laitoimme sellaisen tulta syöksevän uudenvuodenpaukun suihkuttamaan sen säiliön kylkeen. Eihän sitä saanut vielä sittenkään posahtamaan, totesimme vain, että on se kyllä aika pahasti pullistunut, pitää varmaan laittaa toinen tulite. Näin sitten tehtiin ja tällä kerralla pamahti, hieno viitisen metriä korkea sienenmuotoinen liekki ja kelpo tömähdys, sekä lämmin hönkäys joka hiveli hiuksia vielä muutaman kymmenen metrin päässä, missä olimme katselemassa. Näin jälkeenpäin ajatellen oli aika hyvä tuuri, että ei silmille tullut, kun sitä toista paukkua virittelimme.
Sitten olisi vielä pari fiksua vetoa niinkuin bassokaivo ja erinäisten tavaroiden vetäminen auton perässä, mutta olkoon tällä kertaa.