Omituiset tempaukset

- Laitoin koulun lainalaskimet näyttämään vain kokonaislukuja ennen trigonometrian koetta yläasteella. Luokasta varmaan ainakin puolet sai kutosen, kun laskut oli oikein mutta tulokset väärin.

Pienet kepposet ja jekut ovat mielestäni piristäviä ja OK. Mutta tämä on jo kyllä tosi rankkaa vittuilua.

Kaverin kanssa ala-asteen aikoihin päätettiin tehdä seuraavanlaisesti: haettiin bensaa kanisteriin, mentiin aamulla pyörätien varteen, kaadettiin bensaa pyörätien poikki melko vana, odotettiin postimiestä joka aina aamuisin siitä polki pyörällään. Odotettiin piilossa ojassa, ja juuri ennen kuin hän tuli kohdalle, sytytettiin me bensa palamaan. Siitä se sitten karautti läpi kiljahdusten säestyksellä... Se pelästy aika pahasti, ja meillä oli hauskaa.

Pienet kepposet ja jekut ovat mielestäni piristäviä ja OK. Mutta tämä on jo kyllä tosi rankkaa vittuilua.

Täytyy todeta, että oli kyllä helvetin typerä temppu minulta. Opettaja huomasi kyllä kokeen jälkeen että laskimia oli räplätty, mutta syytti onnekseni tapahtuneesta koulumme tarkkailuluokkaa. En muista saiko kokeissa epäonnistuneet jotain hyvitystä.

Pari päivää sitten nähtii kotimatkalla Dublinin keskustassa tyttö, jolla oli itsensä kokoinen auringonkukka olkalaukun lävestä pujotettuna ja tyttö käveli halaten kukkaa. Valoissa huikkasin kämppikselle, että ota kamera esiin ja säntäsin pihalle.

Pysäytin tytön kirkon edessä (O'Connol Streetiltä Parnellin yli pohjoseen.) ja kysyin voiko hänestä ottaa valokuvan. Tyttö ihmetteli vähän, mutta hymy levisi ansaitusta huomiosta yli korvien. Eipä monella ole niin aurinkoista hymyä. Otettiin siinä kirkon edessä kuvia ja tyttö kertoi olevansa Ruotsista ja asuneensa 1.5 vuotta Dublinissa. Hän kertoi, että kukka oli anteeksipyyntö hänen kaveriltaan, joka oli vahingossa sotkenut tytön kämpän.

Lupasimme hänellekkin kopiot valokuvista.

Hehee... Uudet työntekijät ei osaa viel varoo mua!

Olin ruokalassa aamiaisella syömässä muroja ja köyhän ritarin. Istuin pöydässä ja juteltiin duunikavereiden kans niitä näitä. Mun köyhä ritari oli siinä vasemmalla puolella pöydällä ja pari sakemannia tuli siihen pöydän ääreen. Uusia työntekijöitä. Toinen kysy, et onko tää paikka vapaa? Vastasin: "Nope, Frank is sitting there. ...naw, just kidding." No se jannu katto mua ja sit sitä penkkiä epäluulosesti. Istu yhden pykälän vasemmalle jättäen sen välittömästi minusta vasemmalle olevan penkin vapaaksi "Frankille". No minähän huomasin, että ton tarvii hakee sanakirja ja kattoo mitä tarkoittaa "just kidding" ja rupesin heittämään lisää vettä myllyyn. Käännyin katsomaan vasemmalla istuvaa "Frankia" ja rupesin puhumaan TAXI -elokuvasta. Tää sakemanni käänty ja kysy sanoinko jotain? Vastasin, että ei kun puhuin Frankin kanssa. Jatkoin juttelua ja pahoittelin Frankilta, että hän oli joutunut herättämään mut aamulla, mut mun herätyskello oli vähä jumissa ja sit puhuttii ens viikonlopusta ja ku olin lähdössä ni mä vielä Frankkia moitin et se ei laittanu penkkiä pöydän alle.

Sit ku vein ruokailuvälineet pois ja olin suuntaamassa tupakkihuoneeseen, näin erään toisen kaverin, Ingon, joka on samassa tiimissä ku se sakemanni. Kerroin tarinan Ingolle pikaisesti ja sit sanoin, että ku se menee siihen pöytään ni moikkaa kans "Frankkia".

Jäin sinne vähän pidemmälle kattomaan tilannetta. Oisitte nähny sen uuden tulokkaan ilmeen ku Ingo moikkas "Frankkia". :017:

...Mitäs ei osaa englantia se tyyppi... Mä sanoin sille heti alussa et mä vaa pelleilen.

Hehee... Uudet työntekijät ei osaa viel varoo mua!

ahahahaha :D saksan tiimin kauhu =)

Hehee... Uudet työntekijät ei osaa viel varoo mua!

*reps* Taas!

aamulla pippaloiden jälkeen mentiin talon katolle juomaan vikat bisset ja katsomaan auringon nousua. saatiin sitten siinä (kello about sen 5) idea että vedetään housut kinttuun ja vedetään sitä "sutsi satsi tsatsaa" siinä katon reunalla. no postinjakaja sattuu juuri siihen laatikolle. ukko säikähti PAHASTI. kaatui pyöränsä kanssa ja jatkoi matkaa kiroillen.

jessus että meillä oli hauskaa :D

aamulla pippaloiden jälkeen mentiin talon katolle juomaan vikat bisset ja katsomaan auringon nousua. saatiin sitten siinä (kello about sen 5) idea että vedetään housut kinttuun ja vedetään sitä "sutsi satsi tsatsaa" siinä katon reunalla. no postinjakaja sattuu juuri siihen laatikolle. ukko säikähti PAHASTI. kaatui pyöränsä kanssa ja jatkoi matkaa kiroillen.

jessus että meillä oli hauskaa :D

No, jos se on se sama jakaja kuin mulla, en ihmettele... :p

Oltiin kaverin kanssa Puuterissa ja silloin oli itse Tony Halme baarimikkona.. No, mun kaveri aatteli mennä hakee vettä ja tietty päätyi sinne Halmeen baaritiskille. Kun se pyys vettä, niin Halme karjas, et "v*ttu, tääl tarjotaan viinaa vain!"..

En tiä mistä ihmeestä se sai päähänsä mennä kysyy vettä Tonylta.. :confused:

Eilen kämppis puhu vissiin mutsinsa (tai jonku muun, en oo varma) kanssa puhelimessa, ni sitä ilmeisemmin harmitti hieman, että mä 10 minuuttia nakutin sen päälakea kynällä.

Oltii menossa kotiin ja odotettiin duunissa hissiä, niin ilmeisesti siitä nakuttelusta kimpaantuneena hän rupesi vääntää kättä siinä ja painiksi meni. No ku se hyppää sellases ihme kyykky asennossa, ni muutaman kerran oon tönässy sen aika lennokkaasti samoilla vauhdeilla ilmaan ja tietty taas kävi näin, mutta ovet aukes hissistä. Tää tapahtu jo toisen kerran, että just ku kämppis on metrin ilmassa, lentämässä seinää päin, ovet aukee ja hississä seisovat näkee kämppiksen mätkähtävän seinään. Oli aika monta leukaa loksahtaneena... Tirskuen ku pikkutytöt sit mentii hissiin.

No kotiin ku päästiin, ni mä rupesin duunaa safkaa ja kämppis avasi oluen. Hän nakkaili sitten mua sillä korkilla niskaan jatkuvalla syötöllä.

Heitin valkosipulilla.

Tulos loppujen lopuksi oli melko mielenkiintoinen kastike ja keittiön suursiivous. Mutta hauskaa oli. Naurettiin kippurassa.

Olin aivan kaameassa darrassa ja päätin jättää luennot väliin sinä päivänä. Kuitenkin USA oli hyökännyt juuri Irakiin ja oli pakko päästä pätemään yliopistolle.
Kampuksella näytin fakkia jokaiselle ylilentävälle hävittäjälle joita riitti. RAFfin tukikohta nimittäin sijaitsi 15km päässä.

Luennolla, sen kestettyä 20min nousin pystyyn ja ilmoitin käveleväni ulos USAn hyökkyksestä johtuen. Kukaan muu ei 50-päisestä poppoosta seurannut. Sen jälkeen menin nukkumaan tunniksi ja toisitin saman toisella luennolla.

Kyllä porukka katsoi, että mikäköhän tuohon on mennyt. Tervehdykset vaihdoin TÄYSIN peace-merkkiin, myös opettajille.

Lincoln on ns. RAF-kaupunki, eli suuri osa väestöstä on ollut valtion firmassa palveluksessa. Tukikohta tuo paljon rahaa kaupungille. Luonnollisesti lähes kaikki olivat julkisesti sodan puolella.

Kehuja tuli tosin luennoitsijoilta jotka kiittelivät kansalaisaktivismista jota ei ole näkynyt sitten 70-luvun.

Toinen, ehkä parempi tempaus ajoittui v.98 jolloin anniskeluravintoloiden musiikkipolitiikka ei oikein natsannut. Useammassa k-18-mestassa kaivoin Rolandin TR-505sen ulos ja laitoin luurit päähän. Siinä sitten kemutin "monotrakkia" kun kaverit jammasivat Kai Hyttistä.

Ainakin Broadway Boulevard ja Arkadia saivat osakseensa.

sitten päivän kevennys tosielämästä:

meikäläisen aamu alkoi sikamahtavasti. lähdin töihin jo valmiiksi myöhässä. näin ollen päätin oikaista polkupyöräreitissä pikkasen ja ajaa pienen matkan off road -meiningillä läheisen jättömaan läpi. kuinka ollakaan, maa oli 'hieman' mutainen koska oli satanut. no, pelimiehenä päätin kuitenkin että maailman parasta maastofillaristia (maastopyöränä vm 1969 vaihteeton naisten tunturi) ei pikkkuiset mudat haittaa. eli posotin mutaan täysillä. kuinka ollakaan, fillari upposi n 20 cm, jäi kiinni, kaatui ja itse tipahdin satulasta perseelleni mutaan ja sotkin samalla oikean kylkeni. eipä auttanut offroad-keisarin muuta kuin painella häntä koipien välissä kotiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet sekä polkupyörän.

suosittelen off road -pyöräilyä lämpimästi kaikille!

Eilen työpäivän jälkeen mentii kauppaan hakee syömistä. Kämppiksellä on ikävä tapa nauttia toisten ihmisten hämmentämisestä. Ja vielä ikävämmäksi sen tekee, että minäkään en varsinaisesti sitä vihaa. Menimme Tescoon ostamaan safkaa. Kämppis pitää banaaneita jääkaapissa, minä taas tykkään et ne on huoneenlämmössä. Kun siinä tutkittiin hetelmiä ja vihanneksia ja juureksia (tehtii sellasta kasvisvuokaa broccolista himas sit. *slurp*) niin mainitsin hälle kun hän laittoi banskui koriin, et puolet saat laittaa jääkaappiin, mut mä en kyl haluu kylmii banaaneja. Siinä oli joku täti laittamassa lisää vihanneksia tiskiin ja kuullessan sanomani, hän hymyili. Kämppis tietenkin kovaan ääneen: "No, no, no, It's not what you think!" Jolloin se toinen tietenkin ajattelee mitä ei pitäisi ajatella. Ja sit siinä naureskeltii ja se täti ei oikee tienny mitä sen ois pitäny ajatella ja sit siitä poistuessa vaa tokasin, että no ehkä se jääkaappi on hyvä paikkaa - onhan meillä mikroaaltouuni. Sit se tätiki repes täysii...

Mentii sit Tescon yhteydessä olevaan off-licencensiin (Suomessa vastaava on Alko), eikä siellä ketään ollut myymässä. No minä reippaana poikana oletin itsepalveluksi ja loikkasin tiskin yli hakemaan Smirreä. Joku espanjalainen turistityttöryhmä tuli sinne kans. He miettivät ja sit kyseli multa että mitä tää pullo maksaa ja mikä on hyvää ja niin päin pois. Mä sit kerroin mitä osasin kertoa ja antelin pulloja. Hinnat näky siinä kätsysti pullojen alla. Joku aika mä niitten viinimiettimisiä ja baileysin ja muiden irish-cream juomien vertailuita kuuntelin mut sit sanoin, että ny pitää mennä - tarvii kotio päästä ja ne kysy "suljetaanko tää?" - Ja tietty vastasin, etten tiedä ku en oo töissä täällä. Vähä niillä loksahti suu auki. Eivätpähän kysyneet aikasemmin. Mä oon vaa asiakas.

No sit kotona jostain syystä kämppis heitti mua sipulilla, joten heitin takasin. Siksipä en oo ihan varma montako sipulia käytettiin meidän broccoli-vuokaan. Mut hyvää se oli. Samalla siemailtiin Smirreä ja sit varmuuden vuoksi sammuin sänkyyni vaatteet päällä Neron palaessa taustalla. Aamulla sitten tutkin, mitä olin kirjoitellut Mandrake CDitten päälle ja totesin, että saa varmaan se duunikaveri jolle koppasin sen, kirjoittaa uusiks ne tekstit mitä mä olin koittanu kirjoittaa... Data CD:t oli ok, mut sit ku mentii sorsaan saakka, ni alko olee mielenkiintosta käsialaa. Miksi en odottanut aamuun ja kirjoittanu vasta sitten?

No autossa sit kämppis oli ajovuorossa ja minä torkuin pelkääjän puolella. Aika usein kuunnellaan Radio Novaa, jossa on joku hullu House-DJ soittamassa livesettiä aina kello 6-8, tms. Huutaa vaa sinne väliin hirveellä möykällä niitä "yeah, everybody! 'Ere we go!" -läppiään. Häiritsee. Mut yksi piisi siinä oli soimassa ja rupesin unen läpi kuuntelemaan. Sit siihen rupes tulee päälle magee bassokuvio ja tunnistin sen yhdeksi kämppikseltäkin löytyväksi levyksi. Avasin silmät ja sanoin kämppikselle, että helkkarin hyvä piisi tulossa tuolta kohta - et oo muuten soittanu tota pitkään aikaan. Kämppis katto monttu auki, et mitä mä sekoilen. Sit vasta huomasin, että soiva piisi on puolivälissä, eikä siellä sitä mun kuulemaa piisiä edes tullu. Olin siis unen läpi kuullu musaa ja nähnyt unta siitä toisesta piisistä. Tuli hölmö olo.

Sunnuntai-iltapäivänä vielä väsyneenä lauantain bilettämisestä tein meille spaghetti bolognesea, ja kun ne spagetin perkuleet eivät haluneet taipua sinne kiehuvaan veteen, työnsin niitä ihan sormin. Nyt tiedän miltä kiehuva vesi tuntuu... tai ainakin sormenpäät tietävät.

Lyötiin kaverin kanssa vetoa siitä voidaanko jutella jonkun IHAN helmennäköisen tytön kanssa niin ettei ala sössöttämään tai änkyttämään... Noh.. entäs miten mennä juttelemaan?

Oli perjantai ilta.. oltiin keskellä kaupunkia ja (tietenkin) pikku jurrissa... Näin erään tosi hyvännäköisen tytön istumassa penkillä. Menin ihan pokkana juttelemaan.


-Gerry Universal musicista hyvää iltaa (kättäpäivää).

-(epävarma)moih...

-Me etsitään kaverin kanssa uutta POP laulajaa.... Sussa näytti olevan ainesta siihen, joten ajattelin kysyä et kiinnostaako?

-ööö... joo kai se kiinostaa

-no hyvä... Onko sulla kenties jo laulukokemusta?

-Jo, on mulla hiukan, olen laulanut mm. koulussa...

-Voisitko vetää koelaulun..? Saat hörpyn mun karhusta...

-En mä taida... en juo kaljaa...

-Nö höh... Mut tuota saisinko numerosi niin voitaisi palataa asiaan vaikka ensi viikolla?

-Oletko nyt ihan tosissaan...?

-Joo, Joo ihan oikeesti, millä nimellä sen tallennan....?

-Okei, numeroni on *** *******

-Kiitos paljon, palaillaan:)

-Joo...

*kättely taas*


grrr.... Jos ei laulajaa niin ainakin bikiinimallin siitä saisi:002: Jälkikäten hiukan nolotti sillä hän tais olla ihan selvinpäin... En oo ottanut yhteyttä enkä taida uskalltaakaan... Noh, olihan sekin kokemus:P

Hieman Gerryä mukaillen. Joskus 18-20 vuotiaana päätettiin kaverin kanssa päästä eroon turhasta kainostelusta ravintolasta. Keksittiin kiva leikki, jota sitten kokeiltiin n. 10 kertaa. Kumpikin sai osoittaa vuorotellen kenet tahansa ravintolan naisista ja toisen oli pakko mennä pokaamaan sitä ilman kummempia mietiskelyjä. Iskemistä ei saanut lopettaa heti, vaikka jäätä olisi tullut niskaan. Ei saanut myöskää olla juonut paria enempää.

Kun sitten ekan kerran kokeiltiin peliä ja kaveri näytti jossain pintaliitopaikassa itseäni 4-5 vuotta vanhempaa superkissaa ja sanoi, että siinä on sun kohde, oli itsevarmuus hieman jäissä. Polvet tutisi ja ääni värisi, kun siinä lähti kävelemään kaunokaisen luokse ja tiedustelemaan kuinka ilta sujuu. Toisaalta kaverin näyttäessä, jotain omasta mielestä täysin "?#=#? näköistä tyttöä, ei myöskään ollut helppoa mennä juttelemaan ja koittamaan pitää juttua yllä vaikka itseä ei kiinnostanut.

Mitä leikistä hyötyi? Arvostus itseä kohtaan kasvoi, kun uskalsi mennä juttelemaan kenelle tahansa varsinkin, kun huomasi, että ei sieltä niin usein jäätä niskaan satanutkaan - vaikkei nyt kissa kaatunutkaan. Myös kaveripiirin painostuksesta ei enää välittänyt niin paljoa, kun tajusi, että ei ne kilot vie ihmisen kaunista luonnetta - siinä vaan ymmärsi, kuinka dorkia kaverit oli, jotka nauroivat kun jutteli jollekin ei niin söpölle. Ja tietysti naisia oli sen jälkeen huomattavasti helpompaa lähestyä. Kun jutteli parille oikealle mallille, ei oman koulun tyttöjen kanssa jutteleminen ollutkaan enää niin vaikeaa.

Nyt mä oon vähän ymmälläni.

Yritetään duunikaverin kanssa saada nauha-aseman kanssa ongelmia. Ei saada.

Ekaks laitettiin palvelimeen RAID-korttiin ulkoinen DLT (LVD/SE) nauha-asema. (Ulkoiset nauha-asemat ei ole siinä RAID kortissa tuettuja. Ei pitäisi toimia.) No saatiin 2:1 kompressiolla 5.6MB/sek menemään. (Natiivi 3MB/sek, pakattuna 6MB/sek.) Ilman terminaattoria sama homma. Sitten laitettiin terminaattorin sijaan pelkkä piuha, jonka pitäisi sotkea koko terminoinnin. Ei sekoittanut, ja edelleen 5.6MB/sek dataa kulkee nauhalle. Ja restorekin toimii.

Sit lisättiin toinen LVD/SE asema siihen ja samat jutut kokeiltiin, nyt vaa kaksi asemaa daisy-chainilla kiinni.

Nyt meillä on siinä kolmas DLT asema, joka on SE asema, eli tiputtaa koko väylän narrowiksi siitä widestä. Ja sen SE aseman perässä on siis narrow terminaattori, joka siis terminoi vain SCSI väylän ekat 8 bittiä. Ja koska se on narrow, pitäisi maksimi pituuden väylällä olla 3m, mutta meillä on sitä piuhaa reilusti yli 4m.

Ainoo mitä saatiin, oli se, että POSTissa asemat tunnistuu SCSI ID 4, 5, 6, mutta TapeWare ohjelma tunnistaa sen SE aseman ID7. (7 on kontrollerin ID...) Mutta silti kaikki toimii ok, eikä mitään virheitä. Sille SE asemallekkin menee datat 2.8MB/sek, ja siis natiivi on 1.5MB/sek, mutta 2:1 kompressiolla teoreettinen nopeus on 3MB/sek. Mut ei paljo jäädä tästä.

Siis RAID kortti kiinni, liian pitkät piuhat, väärä terminointi ja SCSI ID:t pielessä ja silti toimii. Ei nyt ymmärrä... :confused:

edit: Aateltiin, että ongelmia saa kun laittaa tämmöseen kapee/levee kanavaan korkeita SCSI ID arvoja. Joten laitoimme sille kapeelle DLT asemalle ID1, ja koska sen bitit siis on 001, niin vältimme korkeaa ID:tä, jossa olisi lopussa 001 => 1001 = ID9. Eli ID:t 10 ja 11. Nyt ne tunnistuivat POSTissa 1, 10, 11, mutta käyttöjärjestelmä (W2k) näkee ne 5, 6, 7. Eli:
001 => 101
1010 => 110
1011 => 111
Jostain syystä se löi sen kolmannen bitin ykköseksi. Outoa. No ei se silti toimintaa haitannut.

Sunnuntai-iltapäivänä vielä väsyneenä lauantain bilettämisestä tein meille spaghetti bolognesea, ja kun ne spagetin perkuleet eivät haluneet taipua sinne kiehuvaan veteen, työnsin niitä ihan sormin. Nyt tiedän miltä kiehuva vesi tuntuu... tai ainakin sormenpäät tietävät.

Kaikkea sitä ihmiset tekevät ajattelemattomuuttaan.
Tästä tuli mieleen tuttavani, joka testasi kämmenellään
minkä levyn oli liedestä laittanut päälle. Löysi muuten
heti oikean, kokkailut vain jäi vähän vähemmälle.
Ruoanlaitto on vaarallista.