Tästähän hyvin pitkälle asiassa on kyse, ilman Pohjois-Korean joukkotuhoaseita tuskiin ketään kiinnostaisi heidän pitkälti itseaiheutetut ongelmansa. Se että joku olisi suunnittelemassa DPRK:n miehittämistä on pelkkää illuusiota, minkä ylläpito sopii ilmeisen hyvin siellä valtaapitävien suunnitelmiin. Kohta 10 vuotta jatkunut nälänhätä olisi pyyhkäissyt koko kansan pois maailmankartalta ilman USAn, Etelä-Korean, Japanin ja länsimaitten ruoka-apua. Avustusten anto on hieman kaksipiippuinen asia; kaikkien hanojen kiinnilaitto aiheuttaisi nykyhistorian suurimman inhimillisen katastrofin. Jos taas ruokatoimituksia jatketaan, on vain ajan kysymys milloin Pohjois-Korea on taas kiristämässä lisää avustuksia entistä suuremmalla ydinpelotteella uhaten.
Jatkossa ongelma ei ainakaan helpota. Suuren Johtajan viimeisin keksintöhän on "armeijakeskeinen" politiikka, mitä se sitten tarkoittaakaan. Jo ennen uutta suuntaustakin DPRK:n puolustusbudjetti oli CIA:n mukaan rahassa mitattuna 3 kertaa Suomen Armeijan määrärahoja suurempi. Pohjois-Korean kustannustasolla mitattuna reaalinen ero on oikeasti varmaan monikymmen- ellei satakertainen. Tämä jos mikään osoittaa sen että maan johto v***t välittää miten tavallinen ihminen pärjää menossa mukana. Tällaista itsemäärämisoikeuttako pitäisi sitten kunnioittaa? Yleisesti tunnettu tosiasia kuitenkin on, että jos ruoka ei riitä ihmisille tai lämmitys ei toimi, ongelmia pitäisi ratkoa muulla tavoin kuin armeijan toimintakykyä parantamalla. Meidän on varmasti hankala hahmottaa pohjois-korealaisten ongelmia, mitkä eivät rajoitu täkäläiseen tyyliin kadulla lojuviin koirankakkakasoihin tai koululuokkien kokoon.
Ja kun väitetään että pakotteet ovat DPRK:n ongelmien takana, väitän että ne ovat enemmän seuraus kuin syy. Eristäytyminen ja erinäisten yleisesti hyväksyttyjen kansainvälisten sopimuksien noudattamattomuus on ollut hyvin pitkälle heidän oma valintansa ja johdon tapa varmistaa itselleen vallankahvassa pysyminen.
Olen pitkälti samaa mieltä. Armeijakeskeinen politiikka on muodissa kuitenkin joka puolella näinä päivinä. Kaikkialla maailmassa "tankataan" koneita tai ainakin suunnitellaan sellaista. Tämä koskee yhtäpaljon jenkkejä, venäjää, lähi-idän maita sekä myös aasian maita.
Mitä tulee yksinvaltian metodeihin kansaa kohtaan, on vaikea arvioida. Tuskinpa tarkoitus kuitenkaan on kiduttaa ihmisiä. Tässä tullaan vaan helposti siihen tilanteeseen, että alamme jälleen väittelemään valtiomuotojen paremmuudesta, johon en halua puuttua tässä threadissa. Mihin vapaa kauppa johtaa, on täysin toinen asia. Luultavasti seurauksena on 3. maailmansota. Tuskinpa sekään on kovin järkevää politiikkaa.
Totta on, että P-Korea uhkailee ja kiristää länsimaita. Siellä vain tavallinen kansa ei kuulu politiikan piiriin, kuten demokraattisissa yhteiskunnissa. Tietysti diktatuuriin kuuluu vallassa pysyminen. Sitä nyt on edes turha mainita.
Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Sota ei johda kaivattuun lopputulokseen. Sota on AINA väärin ja pakotteet ovat vapauden riistoa. Mielestäni länsimaiden oikeudet ovat: antaa sitä apua tai olla antamatta. Jos P-Korea ryhtyy sotilaallisiin toimiin huomion herättämiseksi tai avun saamiseksi, se oikeuttaa sotatoimet tai pakotteet P-Koreaa vastaan.
Aseteollisuus on yksi maailman suurimmista teollisista tuotannoista. Ilman P-Koreankin aseteollisuutta jenkit olisivat lähempänä maailman valloitusta ja hallintaa. P-Korean ulkopolitiikka onkin pitkälti aineellisen ja moraalisen tuen antamista poliittisille vapautusliikkeille.
Kommunismista sanottiin, että tarkoitus on saada kaikki ihmiset ajattelemaan samalla tavalla. Demokratia ei eroa siinä yhtään. Bush haluaa koko maailman olevan USA:n hallinnassa. Tietysti on helppo tehdä kuilu demokratian ja diktatuurin välille. Itse en kuitenkaan usko hyvään ja pahaan niinkuin eräät.
Niinkuin Jokke totesi; yleisesti länsimaissa tunnettu tosiasia on, että jos ruokaa tai lämmitystä ei ole, niin on turha kasvattaa puolustusmenoja. Heille tärkeämpää on kuitenkin valtion olemassaolo ja vallankäyttö. (ei tässäkään mitään uutta)
Mitä tulee taas kansainvälisiin sopimuksiin ja yleisesti hyväksyttyjen arvojen ratifioimisiin, USA on jättänyt eniten koko maailmassa allekirjoittamatta niitä.