Yhteisöllisyys ja yksilöllisyys

Aww FUCK!
Etkai sä tosissas luule että kukaan antaa mitään feedbackkia jos jo etukäteen varoittelet että BTW: tulen leimaamaan teknoa tiettyyn suuntaan?!!! Helvetti kun on härskiä.
Just tollasten galluppien ja "tutkimusten" takia ei pahemmin huvita mainostaa musiikkiharrastustaan sanalla "tekno", koska saa heti iltapäivälehtiä lukevat idiootit keskivertoihmiset kimppuunsa laukomaan typeriä kommentteja tyyliin: "miks sä käytät huumeita?" jne. :mad: Siinä saa monta kertaa vittuuntuneena vastata että "saatana mä oon raittiimpi kun sä ikinä! Mä VIHAAN huumeita!"

Narkomaaneilta mä en kysyisi koskaan mitään ja odottaisi puolueetonta vastausta, koska vastaukset on aina sitä mitä sä haluat, tai sun oletetaan haluavan. Ne nyt sanoo mitä vaan että sais seuraavan fiksin tai että niitä ymmärrettäis. Homma vaan on niin, että ei huumeidenkäyttäjät tajua konemusasta / bilekulttuurista mitään, ne vaan nuokkuu tapahtumien nurkissa ja saa narkit aina ratsaamaan paikan, täten aiheuttaen kaikkien muiden bilettäjien kokemuksen pilaantumisen. :014:

Älä nyt ota ittees, sun tarkoitukset ja motiivit on varmaan hyvät, mutta mulla aina palaa käämit tästä aiheesta, ja en oo varmaan ainoo Plattarilla joka reagoi näin.

*klips klips* :002:

LOL! Kissa pöydälle =D Vihdoinkin! Isot propsit siitä että joku
kehtaa sanoa ja suorastaan tutkia, minkä helvetin takia
konemusapiireissä nappi maistuu ja puuterit kulkee nenänvartta
pitkin aivolohkoon ennenkuin jumputus viehättää. Bigup =)

Aika tekopyhää imho väittää, ettei "meidän" piireissä kuosata.
Vähän sama kuin rastat väittäisivät, ettei kukka maistu.

Sain tarpeekseni yhteisöllisyydestä opiskelessani erässää pikku kaupungissa. Kutsuisinko sitä nimellä perus-suomalainen-täys-paska-juntti-yhteisö. Niillähän on arvomailmakin ihan ristiriitainen ja tietämys maailman asioista miten sitten ikinä onkaan. Inhanteetkin tyyliin koppakalja ilassa ja n. 10-15 kaljan jälkeen luonollisesti alkaa tyhjennys ja silti pitää juoda lisää. Sitten vedetään ravintolan pokee turpaan (me ei tykätä tälläsistä diskopaikoista) ja muutamaa ohikulkija kylmäksi. Joku vielä viitti väittää, että tollaset hulttioit ei ole junteja. Tyypitkun mene mielummin kaljabaariin kun panostaa koulunkäyntiin. On se vittu kun ei voi edes 90 mk laskinta osta. Eikun tänään on kymppi ilta kaken montussa.

Tollaset pellet tullee leimaan ihmisiä huumeveikoiksi pelkän musiikki maun perusteella. Vain sen takia, että media kirjoittaa mitä kirjoittaa. Vielä se, että yhteisössä on johtajat joita yhteisö uskoo. Yhteisön johtajan paras kaveri on tietenkin joku rikospoliisi joka on kertonut hyviä juttuja ja sen kaverin kumminkaima on käynyt kattomassa mitä touhu on. Ehkäpä tosta yhteisön johtajajien toiminnasta paistaa läpi pienehkö tahallinen manipulaatio. Mitä tollaset paskajuntit uskoo.

Muistaa artikkelit: Poliisi vahvistaa! Huumet on yhtäkuin reiv!

Luin Pauliinan jutun pari vuotta sitten. En muista tarkalleen millä otsikolla juttu oli, mut mun mielestä se peilasi hyvin konekulttuuria ja siihen liittyviä lieveilmiöitä. Tosin erottelu substanssien välillä olisi voinut olla tarkoituksenmukaisempaa. Lisäksi keskustelua hämää rave- ja klubikulttuurin erilaisuus. Mielestäni klubeissa puhuttaessa ei voida puhua yhteisöllisyydestä. Sosiaalinen kenttä kovine länsimaalaisine arvoineen tuskin on kovin yhteisöllistä tai niihin arvoihin perustuvaa.

Käsitteet ovat muuttuneet samassa suhteessa kun musiikillinen tarjonta. Itse olen käynyt bileissä aktiivisesti vuodesta -95, ja sen aikana juttu on levinnyt ja sen mukana tietty menettänyt osan siihen kuuluvasta arvomaailmasta. Kun alakulttuuri leviää pienemmille piireille, sen tarkoitus katoaa ja se luo tyhjiön, joka vaaditaan kulttuurin kuolemiseen. Myös osittain tästä syystä koko rave-kulttuuri on pikemminkin kuolemassa kuin nousemassa. Tosin on erittäin vaikea todeta, kuinka paljon yhteiskunnan erittäin negatiivinen propaganda on vaikuttanut ihmisten mielikuviin ja sitä kautta käyttäytymiseen.

Haluan vielä painottaa eri ilmiöiden erilaisuutta. Klubien toiminta perustuu täysin erilaisiin lähtökohtiin, mitä menneiden aikojen ravet. Suosittelen asioiden erottamista, jotta voidaan puhua asioista asioina. Itse en koe bileissä mitään yhteisöllisyyttä. Vuonna -95 Planet of Lovessa kuitenkin oli selkeästi havaittavissa "We Are One"- mentaliteetti. Robert Milesin muistaakseni soittaessa kaikki tanssilattialla olleet ottivat toisiaan kädestä ja sillä hetkellä koin todellisen PLUR- tunteen. Koska tapahtumien luonne oli mielestäni ainakin jollain tasolla poliittinen (kapinointi, voimakkaita tuntemuksia ajaava alakulttuuri), yhteiskunta koki kulttuurin kasvamisen ongelmaksi. Niinpä se rajoitti "rave"- bileiden järjestämistä, ja se omalta osaltaan osoitti klubien tarpeellisuuden ja toimivuuden. Koska klubit taas joutuvat toimimaan tiettyjen lähtökohtien mukaisesti, klubikulttuurin kehittyminen taas vesitti vanhemman aatteen ja loi tilalle aatteettoman ja erittäin pinnallisen pousaamiskulttuurin.

Itse kannatan yksilön erittäin laajaa itsemääräämisoikeutta, yksilön vapaan tahdon puuttumista, Suomen oikeusjärjestelmän muuttamista, opetuskäytännön läheistämistä yksilön tarpeisiin, vankiloiden kehittämistä hoitolaitoksiksi yms yms....ovatko nämä yleistettävissä olevia asioita? Tuskinpa vaan, ja taidan olla ainoa, joka ajattelee edes tämänsuuntaisesti. Mun mielestä yksi rave- kulttuurin tärkeimpiä arvoja on kuitenkin idealismi. Siinä mielessä kuulun vanhempaan koulukuntaan. Nykypvän uusilla pilettäjillä ei ole muita tarkoitusperiä kulttuuria kohtaan kuin sosiaalinen arvostus. Itse en koe yhteisöllisyyttä tärkeimpänä arvona. En ole koskaan koulumaailmassa edes kokenut juurikaan yhteisöllisiä tuntemuksia. Juuri siitä syystä aloin käymään vaihtoehtoisen alakulttuurin tarjoamissa tapahtumissa. Ne vastasivat silloista tarkoitusperää, joka juuri saattoi olla yhteisöllisyyden tavoitteleminen. Nykyinen bileissä käymiseni on puhdas elämäntapa.

Sain tarpeekseni yhteisöllisyydestä opiskelessani erässää pikku kaupungissa. Kutsuisinko sitä nimellä perus-suomalainen-täys-paska-juntti-yhteisö. Niillähän on arvomailmakin ihan ristiriitainen ja tietämys maailman asioista miten sitten ikinä onkaan. Inhanteetkin tyyliin koppakalja ilassa ja n. 10-15 kaljan jälkeen luonollisesti alkaa tyhjennys ja silti pitää juoda lisää. Sitten vedetään ravintolan pokee turpaan (me ei tykätä tälläsistä diskopaikoista) ja muutamaa ohikulkija kylmäksi. Joku vielä viitti väittää, että tollaset hulttioit ei ole junteja. Tyypitkun mene mielummin kaljabaariin kun panostaa koulunkäyntiin. On se vittu kun ei voi edes 90 mk laskinta osta. Eikun tänään on kymppi ilta kaken montussa.

Jos puhumme samasta asiasta, niin olen täysin samaa mieltä. Syy miksi hain suuremmista kaupungeista itselleni ohjelmaa, juontui juuri perusväen käsittämättömän tyhmään käyttäytymiseen. Lisäksi yhteiskunta vielä omalla kulttuurillaan suosii tällaista käytöstä. Hyvä kun uskalsi olla paikallisessa kapakassa, kun jengi tönii, kävelee päin ja tekee kaikkea muuta idioottimaista temppuilua. Yhteiskunnan hyväksynnällä tarkoitan juuri suuren massan normeja, johon nimenomaisesti kuuluu etova mielenlaatu=juntti

"P.S. Sori jos olen joskus joidenkin mielestä tullut leimanneeksi teknoa huumekulttuuriksi - jos näin on käynyt, se on ollut tahatonta ja vaikea välttää kun oma tutkimuskohde oli juuri se huume+tekno-yhdistelmä."

Siis etsitkö kenties tutkimuksiis jotain kokemuksii essojen
vetämisestä bileis vai mitä vittuu :D

"P.S. Sori jos olen joskus joidenkin mielestä tullut leimanneeksi teknoa huumekulttuuriksi - jos näin on käynyt, se on ollut tahatonta ja vaikea välttää kun oma tutkimuskohde oli juuri se huume+tekno-yhdistelmä."

Siis etsitkö kenties tutkimuksiis jotain kokemuksii essojen
vetämisestä bileis vai mitä vittuu :D

Mun mielestä se aihe oli jotain niinku:"Huumeet osana teknokulttuuria"

Ei toi aihe mun mielestä oo paha. Tällaisena se olis mun mielest paha:" Huumeet on teknokulttuuri"

Siis puhun ed. artikkelista. Pari v. sitten.

Paras tapa kuitenkin tutkia huumeita osana teknokulttuuria on kävellä bileisiin ja vetää v.tusti doussii...omat kokemukset auttavat selventämään muiden kokemuksia.;)

Mikset tee julkista tutkimusta rock-piireistä?
Joka helvetin huumetutkimus viittaa aina teknopiireihin ja
mielestäni kansalla on se käsitys että muualla kuin teknobileissä ei vedetä
kamoja. Kiitos siitä ettei julkisesti tutkita muuta kuin teknobileiden
huumeiden käyttöä.

Olen kirjoittamassa (tieteelistä) artikkelia tekno-bile-rave-klubi-ilmiön yhteisöllisyydestä ja yksilöllisyydestä.

Olisi hyvä saada aiheesta tuoreita näkemyksiä. Koetteko bileissä vahvaa yhteenkuuluvaisuudentunnetta? Jatkuuko tunne bileitä pidemälle, onko bilekulttuuri jollain tasolla yhteisö? Millä tavalla yksilöllisyyden arvostaminen sopii tähän yhteisöllisyyteen?

Jos joku on ollut mukana pidemmän aikaa, olisi kiva myös saada mielipiteitä siitä, miten yhteisöllisyys/yksilöllisyys-ulottuvuus on muuttunut vuosien varrella.

En koe vahvaa yhteenkuuluvaisutta, enkä edes sellaista
haluakkaan. Jos lähden bileisiin, klubeille. Menen sinne
yleensä kahdesta syystä. a) Moikkaamaan tuttuja b) Musiikki.

Nyky tekno/klubi kulttuuri on siirtynyt jo niin mainstreamiksi,
että bileissä ei enää käy vain teknodiggarit. Paikalle tulee
kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisista piireistä. Mainostus
puree radiossa ja intterrnneetissä. Mielestäni ei voi enää
puhua mistään yhteisöstä. Porukkaa on joka junaan.

Osa on porukkaa jotka ovat fanaattisia levynkerääjiä ja
käyvät harvoissa bileissä, osaa ei kiinnosta koko tekno
ollenkaan, mutta viihtyvät ilmapiirissä. Jotkut käyvät
klubeilla koska kaverit on siellä (vaikka paskat välittäisi musiikista),
Osa tulee vetämään kännit (screen), osa vain kääntymään,
että voi mennä toiselle klubille pari tuntia myöhemmin etc..

Muttuminen on tapahtunut hitaasti mutta varmasti kun
monet sukupolvet ovat vaihtuneet ja klubbaaminen
ei enää pyörikkään niin musiikin ympärillä.

Laittomissa varastobileissä, yheisön fiilistä sai sillä, että
piirit oli huomattavasti pienemmät. Lähes kaikki sen
ajan bileittäjät tunsi kasvoiltaan ("toi käy aina kaikkialla").
Flaikutkin saatiin sillä perusteella oliko "moi tuttu" vai ei.
Nykyään flaikut tulee sähköposteilla tai foorumeilla
(laittomiinkin bileisiin). Ehkä sillon aikoinaan
ihmiset olivat enemmän ylpeitä siitä eliittisestä porukastaan
jonne oli päässyt ja pitivät sitä jopa yhteisönä. Bilepaikatkin
vaihtelivat useammin (parantaa fiilistä kun ei oo aina sitä
samaa). Nyky bileet on lähes aina samoissa paikoissa.

Osa näistä bileissä silloin aikoinaan käviöistä henggaa
edelleen samalla tyylillä, tietyissä klubeissa, heillä ehkä
on vielä jotain pientä "yhteisö" fiilistä. Osa ei.

Mutta noin suurimmalta osalta sanoisin että
mitään yhteisöä tai peruskaavaa bilettäjistä/klubbaajista
ei enää saa.

-- xybo

Täytyy kyllä sanoa, että topic lähti heti aluksi vähintäänkin erikoiseen suuntaan. Kerrankin ammattitaitoinen ihminen näkisi vaivaa ja kirjoittaisi tästä kulttuurista jotain hieman syvempää kuin "PLUR!" ja täällä ollaan heti huutamassa "helvetti, mitä ihmeen nappijuttua sä olet taas kirjoittamassa" *huoh*

Toivottavasti löydät sopivia ihmisiä haastateltavaski. Ainkin itse odotan tuloksia mielenkiinnolla.

ps itse aiheesta jossain välissä, kunhan vaan ehdin :)

Jos Pauliina olisi jättänyt kokonaan ton PS.-osan pois, olisi vastauksia saattanut tulla huomattavasti enemmän, koska 99% Plattarin lukijoista ei ole koskaan kuullutkaan tai lukenu noita varhaisia tutkimuksia. On tyyppejä, jotka heti kun kuulevatkin sanan "huume" samassa lauseessa "tekno"-sanan kanssa, tokaisevat kyllästyneesti: "joo, forget it...", ja lopettavat koko aiheesta puhumisen. Ei se mikään vaiettu tabu ole, kyllästyttää vaan opettaa tosiasioita jo liian monetta kertaa ja puolustaa omaa harrastustaan koko ajan ihmisiä vastaan, joilla selvästi on joku agenda takana. En väitä että Pauliinalla sellainen on.

Propsit täytyy kyllä antaa kysyjän rehelisyydestä.

Teknokulttuuri on sillä asteella, että ei siitä mitään järkevää saa kirjoitettua, kuten ei muustakaan nuorisokulttuurista. Ei näissä musiikkitapahtumissa mitään syvällistä ole, tuskin on koskaan ollutkaan. Hyvää musiikkia se vaan on, jos on ollakseen. Jotkut tajuavat, jotkut ei.

Jos puhumme samasta asiasta, niin olen täysin samaa mieltä. Syy miksi hain suuremmista kaupungeista itselleni ohjelmaa, juontui juuri perusväen käsittämättömän tyhmään käyttäytymiseen. Lisäksi yhteiskunta vielä omalla kulttuurillaan suosii tällaista käytöstä. Hyvä kun uskalsi olla paikallisessa kapakassa, kun jengi tönii, kävelee päin ja tekee kaikkea muuta idioottimaista temppuilua. Yhteiskunnan hyväksynnällä tarkoitan juuri suuren massan normeja, johon nimenomaisesti kuuluu etova mielenlaatu=juntti

Puhumme suurin piirtein samasta asiasta. Eli, eli siis yhteiskunta suosii kultuurillaan tietynlaisia tapoja, ihanteita jne. Enemmänkin voisimme puhua perussuomalisiseta massa nuorisosta.

Tämä yhteisö jossa minä olin peräti kaksi vuotta. Vaikutti aivan omalta yhteisöltä joka tomi jopa koulua vastaan. Eniten ottaa päähän se, että ks. yhteisö painosti minua omaksumaan heidän arvomaailman, ihanteet jne. Myöskin hekantoivat huolen mun asioista. Ehkä eniten siitä onko mulla naista vai ei. Itseasiassa kaikinkeinoin yritetään painostaa tai saada huijatuksi kertomaan. Minkä jälkeen luonolisesti asiasta aletaan alentamaan. Toinen asia oli huolenpito siitä missä paikoissa käyn viikonloppuisin, kun meikäläistä ei paljon Tampereella näy. Niille tuntuu olevan liian vaikeaa kertoa, että ei minua varmaan näy Tampereella sen takia kun ajan autolla keskustaan n. 23:00 ja meen suoraan baariin, kuten Partyhouse Kiwan tai _Tanssiravintola_ ("HUOM! TANSSIRAVINTOLA! EIKÄ TEKHNO KLUBI HUUME MESTA") Pulseen. Tietyille ihmisille ei edes kannata kertoa jos käy edesmenneen Pulsen huume maineen omaavassa baarissa ja Party House Kiva on taas muuten halveksuttu meno mesta kyseisessä massassa. Techno bileistä ei kannata paljon puhua. Sitten kun olen vastaamatta kyselyihin, koska en voi vastata. Toisesssa tapauksessa voin yrittä jotenkin kiertää kysymyksiä, mutta se on vaikeaa. Tämän takia aletaan arvostella siitä kun en vastaa kysymyksiin kun minulle esitetään kysymyksiä. En myöskään voi paljon puhua ks. ihmisten kanssa koska ne käyttävät sanomisiani hyväkseen ja juoruavat sanomisiani pikkusen känettynä ja väristeltynä. Ihmisten kanssa pitäisi osalistua keskusteluihin ettei juodu ns. luonne rasismin kohteeksi. Mutta, minua ei vähempää voisi kiinostaa kuunnella ks. yhteison typeriä juttuja. Tai edes osalistua kesusteluihin. Joten leimaannun ujoksi, hiljaiseksi ja/tai välinpitämätömäksi muita ihmisiä kohtaan.

Kyseisien ihmisten kanssa kannataa pitää matala profiili DJ-jutuista (vaikka tiskijukkia pidetäänkin yleensä jotenkin ylempiarvoisena jopa vastaavien massanuorten keskuudessa). Ensinnäkin ne ei usko, että minusta koskaan tulisi mitään eivätkä edes halua uskoa. Asiasta alkaa tulla aliarviointia, kunnianloukkauksia ja muuta vituilua. Toinen asia olisi jos olisin yhtä nimekäs kuin esim. Elliot Ness jonka lähes kaikki tuntee.

On se kumma kun jotkut opetajatkaan ei tajunneet, että luokan johto puhuu paskaa toisesta opettajasta vaan oman edun nimissä. Kun eivät saaneet vapautusta opettajan opettamasta aineesta. Koska niillä ei ollut riitävää aikaisempaa opetusta ks. aineesta. Se miten tämä liittyy minuun on se, että tämä toinen opettaja tuli arvostelemaan minua siitä kun olen niin itsevarma siitä, että saan vapautuksen kyseisestä aineesta joka on automaatiotekniikka. Koska minulla oli jo asentajan paperit. Tämä toinen opettaja uskoi tämän yhteisön juhtoasemassa olevien oppilaiden puheita. Että, se ks. aineen opettaja on muka niin tiukkapipoinen ja kusipää, että se ei anna mitään vapautusta. Koska luonnollisesti ei viitsitä myöntää, että eipä heidän papereilla saada vapautusta. Kun heissä on itsessä vika. Vikahan on tietenkin aina opettajassa.

Sitä en ymmärrä minkä takia luokka toveri katsoo kuin ei tuntiskaan minua jos meen paikallisessa baarissa jammaileen tanssi lattialle. En ymmärrä mitä se sitä haittaa jos niiden luokalla on yksi vähän erilainen. Ja minkä ihmeen takia ne yrittää pakottaa minut omaksumaan heidän kultuurinsa. Sitä kun on vaikea käsitää mitä hyötyä siitä heille on. Vai luuleeko ne jotenkin suojelevansa minua? Totta kai pääsisin helpommalla jos vetäisin tavalliset kuteet niskaan ja omaksuisin niiden kultuurin joo!!.

Mutta, kuiteskin asiat muuttuu kummasti kun pääsen erääseen tehtaaseen töihin joka on lähempänä Tamperetta. Missä itse asiassa on kokoliuta hieman trendikkäästi pukeutuvia nuoria n. 25-30 vuotiata miehiä joita ei kiinosta miten esim. pukeudun. Vanhempia työntekijöitä huolettaa enemmän mun kännykkä lasku kuin se, että paljonko mulla on kavereita tai naisia. Kun taas koulussa ihmiset kiinitää huomiota siihen kuinka usein kännykkä piippaa, minkä perustella päätellään kavereiden määrä. Juoruamista kyllä ks. tehtaalla oli. Mutta se oli enemmänkin huonojen työntekijöiden arvostelemista erinäisistä arvostelemisen arvoisista asioista. Kuten tapa tehdä töitä ja sotkea asioita. Eikä niinkään perikateellista pahanpuhumista ihmisistä joilla on varaa käydä esim. Hesburgerissa hieman useammin. Unohtaen täysin, että itse laitettiin laskin rahat tiistain kymppi-iltaan tai, että itse ei paljon koulussa viihdytty ja laitettiin luokkikset olematta käräytämättä poissa olleeksi ja siten vaan kopioitiin tehtävät muilla. Vaikka siinä ovatkin oikeassa, että voisi nekin rahat säästää käymällä kolun ruokalassa vaikka vähän pahaa ruokaa onkin. Mutta, kunne puheet on tyylin toi vitun laiska pullamössö poika ei ole käynyt varmaan koskaan koulun ruokalassa. Aina se menee Heseen. Joillakin kun vaan on varakkaammat vanhemmat jotka antaa rahaa lapsilleen.

Työ asioista puheen ollen tuolaisessa yhteisössä ei pahemmin kannata puhua (painostuksesta ja ovelasta käsittelystä huolimatta) etukäteen mistään työ asioista tai työ paikan saamisista koska ns. suomalainenkateus on sitä, että kun jollakin menee hyvin pyritään kaikinkeinoin tuhoamaan tämän alkava menestys. Pyritään kaikin keinoin toimimaan niin, että menettäisin työpaikkani. Sama koskee myös naisasioita.

huoh.. nyt ei jaksa.. ??

Eniten ottaa päähän se, että ks. yhteisö painosti minua omaksumaan heidän arvomaailman, ihanteet jne. Myöskin hekantoivat huolen mun asioista.

Tällaisille liian uteliaille ihmisille pitää sanoa tiukasti saksalaiseen tyyliin että "mitä se teille kuuluu?" ja "se on mun oma asia". Ja sanoo tiukan EI!:n kaikille pelleille, jotka yrittää järjestellä sun elämää, aivan sama onko ne omat vanhemmat, sukulaiset vai ns."kaverit".
Sama se on duunipaikallakin, vittuako se niille kuuluu mitä tekee yksityiselämässään, jos työt tekee kunnolla. Ainoastaan Suomessa & Amerikassa on tämä idioottikulttuuri, jossa jo työpaikkahaastattelussa kysytään harrastuksia, vaimon nimeä ja lapsien lukumäärää. Sori vaan, mutta ne ovat ihmisten yksityisiä asioita, eikä työnantaja niillä tiedoilla mitään tee. Niillä ei ole mitään oikeuksia edes kysellä privaattiasioita.
Sivistymaissa yksityiselämä ja työelämä erotellaan tiukasti toisistaan, niitä ei sekoiteta keskenään, koska siitä seuraa yleensä vain ja ainoastaan sotkua.

En myöskään voi paljon puhua ks. ihmisten kanssa koska ne käyttävät sanomisiani hyväkseen ja juoruavat sanomisiani pikkusen känettynä ja väristeltynä.

Monelle ihmiselle voisi olla yllätys ja järkytys huomata kuinka paljon paskaa heistäkin itseasiassa puhutaan mitä vieraimpienkin ihmisten kesken, saati sitten tuttujen & puolituttujen. Tiedän että meikäläisestäkin ajatellaan niin paljon kaikkea vähemmän imartelevaa ja shaissea, että pitäisi melkein tuntea ylpeyttä jos on kerta näille juoruakoille niin tärkeä ihminen :)
Ei niitä asioita kannata ajatella sekuntiakaan mitä itsestä selän takana puhutaan, tulkoot sanomaan päin naamaa jos on asiaa. Kun suhtautuu kaikkiin tasaveroisesti ja samalla tasolla, kyllä ihmiset ennen pitkää huomaavat todellisen luonteen, eivätkä sen jälkeen usko ja puhu niin paljon jööttiä mitä heille kerrotaan.

Vanhempia työntekijöitä huolettaa enemmän mun kännykkä lasku kuin se, että paljonko mulla on kavereita tai naisia.

Vanhemmat gubbet duunipaikalla on jo yleensä sen verran rentoja ja järkeviä, kaikenlaista nähneitä, että ei heitä kiinnosta. Kunhan saldo pysyy kurissa, niin kaikki hyvin. Sellaista pitäisi ihmisten suhtautumisen toisiinsa ylipäätänsä ollakin.

...tuolaisessa yhteisössä ei pahemmin kannata puhua (painostuksesta ja ovelasta käsittelystä huolimatta) etukäteen mistään työ asioista tai työ paikan saamisista...

Sama pätee privaattielämäänkin. Kannattaa aina tutkailla minkälaisia tyyppejä työkavereina on, ja "avautua" sitten sen mukaan. Itse en juuri koskaan puhu levy- tai musaharrastuksestani vanhemmille ihmisille mitään, koska yritä nyt selittää miksi sulla on kaapit täynnä ihmeellisiä levyjä, ja aina vaan pitäis saada lisää! Enhänmä itekkään tiedä syytä siihen :D
Vanhat ihmiset on yleensä jämähtäny sille tietylle aikakaudelle, kun mennään jo nuoremman polven kokemuspiiriin, niin turha siinä on enää yrittää selittää mistään mitään, ei ne kumminkaan tajua.