Yhteisöllisyys ja yksilöllisyys

Kai siinä jotain sellasta on että samanhenkinen porukka menee
kuuntelee tykkäämänsä musaa bileisii ja moikkailee tuttui. Eroo
mulla ainakin tossa asiassa normaalista baarireissusta ;)

Jonkin tasoisesta yhteisyydestä täytyy olla kyse kaikessa, jossa ihmiset varta vasten kokoontuvat joukolla tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan - ja nauttivat siitä.

1. Onko kyse samanlaisesta joukkokokemuksesta kuin lätkämatsissa?

2. Ja miten teknobileet tai house-klubi eroaa sosiaalisesti laidasta laitaan musiikkia soittavasta tanssiklubista?

3. Miksei vain ole kotona ja joraile yksinään?

1. Paha mennä sanomaan kun en juuri ole käynyt lätkämatsissa,
laji jossa pitää kilpailla ja vielä massalla ei kiinnosta. Mutta
jos nyt spekuloidaan sitä menoa, mitä olen kuullut, niin
omasta näkemyksestäni sanoisin että lätkämatsissa on
enemmän yhteenkuuluvuutta, ainakaan en ole nähnyt
teknobileissä ihmisiä itkemässä (siis kunnolla) kun dj ei
soittanutkaan lempparibiisiä.

2. laidasta laitaan soittava tanssiklubi? mikä se semmonen on.
Jos yrität vihajata sellaisiin paikkoihin jossain soitetaan
kaikienlaista elektronista musiikkia vain taustamusiikkina
verrattuna suornaiseen "teknohtavaan" klubiin? Niin
sanoisin, että porukka on hieman erillaista. Ehkä ei edes
niin pinnallista kuin perus teknoklubikulttuurissa, ihmiset
menevät tapaamaan tuttujaan kun musiikkípuolikaan
ei ole niin oleellinen asia. Ihmiset tulevat sellaisiin paikkoihin
arkisesti pukeutuneena (ns. normaaleina) ;)

3. Näin wanhanapartana tuohon se yleensä meneekin,
"ennen maitokin maistui paremmalta". Ainakaan nykyinen
bilekulttuuri ei anna minulle musiikillisesti juurikaan, jos
haluaa kuulla hyvää musaa pitää se tehdä kotona, vain
tiettyjä harvoja settejä voi mennä kuuntelemaan. Ehkä
asia on mennyt myös niin että ei enää kehtaa jorata suomessa
sillätavalla kuin joskus nuorempana. Ulkomailla kun menee
bileisiin on huomattavasti parempi fiilis, rennompikin. Ihmiset
menevät pitäämään hauskaakin. Tällähetkellä klubi
meininki on lähinnä pousailua ja ajantappamista. Tietty
poikkeusiltoja on.

Ehkä on olemassa jonkinalainen eri yhteisö tekno/klubipiireissä,
ns. "Ei-amis-ruutupaita". Ehkä ihmiset hakeutuvat
mielummin sellaisiin bileisiin missä on enemmän kaltaisiaan
(vaikka se olisikin muoti-ilmiö, kuten klubbaaminen nyt).
On helpompi uppotua porukkaan kun on "samanlainen".

Yritätkö määritellä linjaan: "miksi kristitty
viihtyy paremmin kirkossa kuin pakana". ?

-- xybo

Oletetaan, että klubikulttuurissa ei enää ainakaan ole vahvaa yhteisöllisyyttä. Mutta voitteko analysoida, mitä bileet ovat kokemuksena verrattuna muihin nykyajan vapaa-ajan joukkotapahtumiin. Jonkin tasoisesta yhteisyydestä täytyy olla kyse kaikessa, jossa ihmiset varta vasten kokoontuvat joukolla tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan - ja nauttivat siitä.

Mielenkiintoisia kysymyksiä, tässä joitakin pikaisia omakohtaisia pohdintoja aiheesta.

Oma näkemykseni on muodostunut pitkälti sellaiseksi kuin se on siitä syystä, että naperosta saakka olen ollut innostunut sekä hevi- että teknomusiikista. Näiden tyylien fanaattisimpien kannattajien välillä lienee aina ollut jännitteitä ja eripuraa, tiukkaa 'me ja ne' -ajattelua omine erilaisine pukeutumis- ja bilettämistyyleineen jne., joita jotkut yksilöt ovat toteuttaneet aina varsinaiseksi elämäntyyliksi asti. Tällainen jaottelu ei tietenkään päde ainoastaan em. alakulttuureihin, vaan näyttää olevan osa mitä tahansa ihmisen toimintaa, jossa muodostetaan itselle ja ryhmälle selkeä ja voimakas sosiaalinen identiteetti. Esimerkiksi lähes rituaalinomaisesti bileiden kautta, kuten Pauliina jo totesi.

Jossakin vaiheessa, kuunneltuani ihmisten ihmetteleviä ja joskus halveksuviakin kommentteja ryhdyin miettimään, mikä todellakin erottaa ja yhdistää ihmisryhmiä. Mistä syntyy ehjä ja yhteinen kokemus kaikille tai melkein kaikille osapuolille? Koska tässä pitkän analyysin esittäminen ei ole mielekästä - ja nukkuakin pitää :) - totean vain voimakkaan yhteisöllisen kokemuksen syntyvän ehkäpä juuri siitä erikoislaatuisuuden tunteesta ja vastakohtaisuudesta, joka erottaa osallistujat hetkeksi kaikesta ulkopuolisesta.

Omalla kohdallani varsinainen yhteenkuuluvuuden tunne suhteessa muihin bilettäjiin on melko harvinainen, mieleeni tulevat näin äkkiseltään vain muutamat bileet. Tällainen kokemus ei kuitenkaan rajoitu pelkästään bileisiin, se voi ilmetä missä tahansa, esimerkiksi harrastuksen parissa. Mielestäni teknobileiden tunnelma on huomattavasti edellä tavallisesta baari- ja tanssilavameiningistä, yleensä teknobileissä vallitsee pahimmillaankin (riiteleviä ihmisiä, liikaa nautintoaineita ja sen sellaista) varsin neutraali ilmapiiri. Useimmiten jopa varovaisen ystävällinen, mitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa useimmista baareista.

1. Onko kyse samanlaisesta joukkokokemuksesta kuin lätkämatsissa?

Jos tarkoitit erityisesti lätkämatsin katselijoita, niin kokemus on käsittääkseni olennaisilta piirteiltään samankaltainen. Matsissa on kuitenkin usein mukana urheilulle tyypillinen voittajat-häviäjät-elementti, jota ei teknobileistä oman kokemukseni mukaan löydy. En kuitenkaan tiedä kuinka tärkeä seikka tämä loppujen lopuksi on, ääritapauksissahan se voi johtaa esimerkiksi ei-niin-harvinaisiin väkivaltaisiin kahnauksiin kahden eri fanijoukon välillä.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni teknobileisiin ja lätkämatsiin osallistuja haluaa tietoisesti kokea kuuluvansa joukkoon. Ja muutenkin; esimerkiksi kokemukset sairaudesta tai onnettomuudesta tuntuvat yhdistävän ihmisiä äärettömän voimakkaasti. Ehkä yhteenkuuluvuus on suorassa suhteessa sen tuottaneen kokemuksen voimakkuuteen ja/tai harvinaislaatuisuuteen. Tämä voisi osaltaan selittää sen hulinan, joka syntyi taannoin Suomen voitettua jääkiekon maailmanmestaruuden. Jopa ihmiset, jotka eivät olleet ennen pätkän vertaa kiinnostuneita lätkästä, juhlivat mestaruuden jälkeen menestyksestä - tai muiden ilosta - juopuneina.

2. Ja miten teknobileet tai house-klubi eroaa sosiaalisesti laidasta laitaan musiikkia soittavasta tanssiklubista?

Itse näkisin eron erityisesti siinä, millaista väkeä kuhunkin tapahtumaan osallistuu. Johonkin spesifiseen musiikin alalajiin keskittyvä bileilta tuntuisi keräävän kyseisen tyylin 'vakavia' harrastajia, kun taas laidasta laitaan-tanssiklubilta löytää bilettäjiä, jotka ovat pikemminkin kiinnostuneita juhlimisesta kuin musiikista. (Tämä siis vailla mitään negatiivisia merkityksiä. Voidaan kysyä, missä määrin juhliminen ja musiikki ovat eri tai sama asia, mutta se kuuluu jo toiseen topicciin.)

Voi myös olla, että vahvaa yhteisöllisyyttä etsivät yksilöt hakeutuvat herkimmin juuri sellaisten alakulttuurien piireihin, joilla on tarjota näitä haluttuja kokemuksia. Yhteisö tietenkin ruokkii itseään, mutta toisaalta liian voimakkaana (PLUR?) se voinee myös kääntyä itseään vastaan.

3. Miksei vain ole kotona ja joraile yksinään?

Vastaan nyt vain omasta puolestani, selkäsairauden takia olen ollut bileistä syrjässä jo ties kuinka kauan, varsin tyhjentävä vastaus seuraa:

Alkaa jo kotona kärvistely perkele ahistaa. :D

(Mutta kohta rullaa taas. Jes!)

Vastauksia on varmasti kolmanteen kysymykseesi yhtä useita kuin ihmisiäkin. Universaalia vastausta tuskin löytyy. Sanoisin, että itse bilettäisin kotona hyvinkin usein jos käytettävissäni olisi vaikkapa Niityn kalusto henkilökohtaisiin jamisessioihin. Voi myös kysyä, miksi käydä bileissä koko ajan. Vaihtelu virkistää. Toleranssi puuttuu joka tapauksessa peliin jossakin vaiheessa, ja tyyliä on pakko vaihtaa. :)

Klubeilla ja isoissa techno bileissä kaikkia turistin näköisiä ylenkatsotaan. Ihmiset ei tule tutustumaan ellei sitten ole sellainen hieman kauvemmin bileissä käyneemmän näköinen.

Laidasta laitaan soitavissa baareisa asia taitaa olla paikka kohtainen. Eräässä paikassa josta olen jo aikaisemmin maininnut ihmiset tulevat tutustumaan. Kun taas toisessa ei. Ihmisten pukeutumisessa on eroja paikasta riipuen.

--
Edelisissä jutuissani avaudun, ehkä turhaankin. Mutta minkäs voin kun oon niin vihoissani ks. porukkaa kohtaan. Olen päässyt siitä porukasta kuitenkin eroon jo ajat sitten.

Pikku pointti mitä moni ei tunnu tajuavan. Oon 31 vee ja asunut aina pääkaupunkiseudulla. Täytin 18 vuonna 1989, jonka jälkeen pyörin aktiivisesti yöelämässä muutaman vuoden. Joten harva täällä voi tietää mitä kokemuksia mulla on ja mitä ei. Ei kannata olettaa mitään suuntaan jos toiseen.

Oliko tuo olettamus??? Pikemminkin mielipide....epäilen suuresti kyllä olisko Freud historiankirjoissa ilman kokkelikokemuksia;)

Toi oli paha.

Paras tapa kuitenkin tutkia huumeita osana teknokulttuuria on kävellä bileisiin ja vetää v.tusti doussii...omat kokemukset auttavat selventämään muiden kokemuksia.;)

En siis quotannut tätä sinulle Pauliina. Tämä oli vain mielipiteeni kaikille, mikä auttaa mielestäni tutkimustyössä. Tutkimustyö taas kiinnostaa minua, vaikka en doussia harrastakaan. En siis olettanut mitään, sinä oletit kun quottasit minun postaukseni.;)

1.

En koe klubi-ilmapiiriä niinkään massatapahtumana. Verrannollisuutta voidaan tosin hakea sosiaalisen tarpeen riippuvuudella. Mielestäni lätkäottelussa pidetään kiinni omasta identiteetistään, vaikka omaa sellaista ei edes olisi. Tämä näkyy toisen joukkueen kannattamisena jne. Klubbailussa pidetään taas kiinni omasta statuksesta. Tosin lätkänseuraajat tuskin näkevät mitään statusta klubbailijoilla, ainoastaan huumeet. Oma kiinnostukseni klubia kohtaan ei niinkään ole kylläkään status. Olen paljon kiinnostuneempi keskeytymättömästä ilmapiiristä sekä klubin tuomista vaihtoehdoista. Itseasiassa viihdyn paljon paremmin etkoilla ja voin jättää koko bileet väliin, kunhan seura vain on miellyttävää. Tosin harrastamani individualismi on oman itsensä korostamista. Se ei välttämättä mielestäni edes kuulu millään lailla klubielämään. Kaikki siellä nykyään pukeutuvat samalla lailla ja kaikki näyttää samannäköisiltä klubien suosion perustuessa ainoastaan trendin mukaiseen tyyliin. Yksi lähtökohdista klubien leviämiselle on kuitenkin individualismi. Onhan se luonnollinen jatke rave-kulttuurin loppumiselle. Tuo oman itsensä korostaminen muuten näkyi rave-kulttuurissa pitkälti suvaitsevaisuutena. Eli vaikka henkilö saisi mielihyvää omasta maailmasta, muiden maailma ei kuitenkaan kärsisi tästä. Ihmisen erilaisuus oli hyväksyttävää ja ehkäpä asia vain muodostui niin absurdiksi, että se antoi juuri tilaa klubien kehittymiseen. Ennen kuitenkin lähtökohdat olivat suvaitsevammat. Jopa hiphop- heimolaiset kävivät samoissa kemuissa, ennenkuin alakulttuurit hajoisvat pienempiin osiin. Nykyään jopa suvaitsevaisuus on suvaitsematonta. Se näkyy hyvin tälläkin foorumilla dissauksen muodossa.

2. Ero on kuin yöllä ja päivällä....ja juuri kirjaimellisesti. Itse käyn pitkältí ilmapiirin takia. On loistavaa, että tunnetilojen vaihtuminen illan aikana minimoidaan. Eli käytännössä sama haluamani biitti soi tasaisesti ja tunnelma ei koe suuria vivahde-eroja. Se vähentää pettymysten ja odotusten määrää ja sitä kautta pystyy keskittymään juuri olennaiseen eli sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tosin täytyy todeta, että pyrin klubilla myös olemaan oma itseni. En käyttäydy yhtään paremmin kuin normaalisti. Normaalisti käyttäydyn mielestäni ihan ookoo. Normaalissa diskomestassa jo edes hieman samansuuntaisia ajatuksia omaavan ihmisen löytäminen on huomattavasti vaikeampaa ja vaarallisempaa. Muutenkin poppiskulttuurin ainoa löytämäni hyvä puoli on sen harmittomuus.

3. Kokeilemisen arvoinen idea, joka vaatii käytännön toteutuksen. Mut eks toi yksin joraaminen (=dokaaminen) oo vähän huolestuttavaa? ...tosin hyvä seura on aina parasta terapiaa....eli kuka lähtee pe vetää punkkuu himapileisiin???

;)

3. Kokeilemisen arvoinen idea, joka vaatii käytännön toteutuksen. Mut eks toi yksin joraaminen (=dokaaminen) oo vähän huolestuttavaa? ...tosin hyvä seura on aina parasta terapiaa....eli kuka lähtee pe vetää punkkuu himapileisiin???

;)

Heh, eihän sillä voi tietenkään bileitä korvata mutta jos musa on liian hyvää niin eihän sitä aina malta perse kiinni penkissä kuunnella. Kyllä sitä täytyy joskus vähän himassakin "harjoitella". Tiedän etten ole ainoa hörhö joka tekee niin. :D

Ettäs kehtaatkin laittaa yhtäläisyysmerkin joraamisen ja dokaamisen väliin. :005:

Ettäs kehtaatkin laittaa yhtäläisyysmerkin joraamisen ja dokaamisen väliin. :005:

Ups...

;)

1. Sen verran olen sekä urheilu- että klubitapahtumissa käynyt etten itse ainakaan vetäisi ihan suoria linjoja tapahtumien kokemisen välille. Urheilutapahtumissa nautitaan enemmän muiden ihmisten aikaansaannoksista. Onnen tunteen saavuttaa siitä kun se oma joukkuee pelaa hyvin tai kun urheilu on huomattavan esteettistä (en ole esmes Etelä-Amerikan kannattaja mutta nautin silti heidän tavastaan pelata jalkapalloa, vaikka se tarkoittaisikin sitä että se oma joukkue on ottavana osapuolena.). Muiden kannattajien läsnäolo parantaa tätä hyvän olon tuntua, tuntee olevansa osa jotakin suurempaa kuin mitä yksin pystyisi aikaansaamaan. Klubitilanteissa, ainakin minulle, onnen tunne on paljon henkilökohtaisempi. En tunne niinkään olevani osa jotain joukkoa vaan enemminkin tunnen olevani enemmän oma itseni. Toki muut ihmiset vaikuttavat jonkin verran (lähinnä niin että heitä on paikalla ja he eivät käyttäydy huonosti) mutta eivät läheskään niin jyrkästi kuin urheilutapahtumissa.

2. Olettaen että tarkoitat laidasta laitaan soittavilla klubeilla ns. tavallisilla yöklubeilla (CTRL, Premier Nights jne) sanoisin että tuollaisissa paikoissa sosiaalisuus on nimenomaan se tärkein asia. Etsitään elämänkumppania, yhdenillansuhteita, mennään kavereiden kanssa juomaan viinaa jne. Musiikki ja muu viihdyke on vain pienessä sivuosassa. Tekno- ja muissa vastaavissa bileissä sosiaalisuus on toki tärkeää mutta musiikki ja tanssiminen vie pääosan huomiosta. Itse en ainakaan ole tutustunut klubeilla kovinkaan moneen ihmiseen (johon tietysti vaikuttaa suhteellisen antisosiaalinen luonteeni), mielestäni klubeilla ihmisten lähestyminen on paljon vaikeampaa kuin perinteisillä yöklubeilla. Aika harvoin (lue: yhden käden sormilla laskettava määrä viimeisen seitsemän vuoden aikana) minullekaan on kukaan tullut juttelemaan. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että työväenluokkaisena ihmisenä minun on vaikeampi lähestyä normaalia klubiväestöä, korkeasti koulutettuja ja sivistynyttä ylempää keskiluokkaa. Toisaalta, tavallisissa yökerhoissakaan en enää juuri viihdy koska ihmisten huono käyttäytyminen ja liika alkoholinkäyttö ärsyttää. Musiikin ollessa tärkein asia elämässäni voin aina vetäytyä itseeni tanssimalla ja kuuntelemalla musiikkia, joten luokka- ja kulttuurierot ovat paljon pienempi haitta ns. vakavimmilla klubeilla.

3. Kotona ei voi kuunnella musiikkia kovin lujaa, kotona ei ole kovin paljon levyjä, kotona ei ole hyvää selektiotaitoa omaavaa dj:tä, kotona ahdistuu kun siellä viettää muutenkin liikaa aikaa. Koti on liian tuttu paikka jotta siellä voisi mietiskellä asioita. Kotona helposti turtuu ja tuhlaa elämänsä tv:n katseluun tai tietokonepeleihin. Bileet tuovat vaihtelua elämään.

Itse en ainakaan ole tutustunut klubeilla kovinkaan moneen ihmiseen... Aika harvoin (lue: yhden käden sormilla laskettava määrä viimeisen seitsemän vuoden aikana) minullekaan on kukaan tullut juttelemaan.

Mäkin olen normaalisti murhaajan näköinen, ja kumma kyllä ne harvat kerrat kun missään ylipäätään käyn, minulle tuntemattomat ihmetyypit tulevat joskus juttelemaan kuin kaverilleen. Parina kertana on ollut todella ihmeissään kun ovat jopa tienneet nimeni (?!?), vaikka kaiken järjen mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista.

Ehkä asiaan vaikuttaa se, että työväenluokkaisena ihmisenä minun on vaikeampi lähestyä normaalia klubiväestöä, korkeasti koulutettuja ja sivistynyttä ylempää keskiluokkaa.

Umm... mä en viitsisi heitää ihan suoraa analogiaa "sivistyneen" ja klubiyleisön välillä, melkeinpä päinvastoin ;) Joitakin korkeastikoulutettuja klubbareissa varmasti on, mutta suurin osa taitaa olla retkuja ja tavan duunareita. Itseasiassa en edes usko että Suomessa on sivistynyttä ylempää keskiluokkaa, mutta se on jo toisen topikin aihe...
Ideaali klubiyleisöhän olisi sellainen jossa ulkoisilla statuksilla tai virkatitteleillä ei ole mitään merkitystä, vain musiikilla on...

...joten luokka- ja kulttuurierot ovat paljon pienempi haitta ns. vakavimmilla klubeilla.

Exactly. Nokka pystyssä kävelevät ja pellet stara-mahtailijat valitettavasti löytävät ennen pitkää tiensä hyviinkin klubeihin ja yrittävät heittää sielläkin VIP-bullshittiään loukaten klubin uskollisia jäseniä, joiden ansioista koko juttu on tapahtunut. Musasta nämä "VIP"-henkilöt eivät yleensä tajua mitään.

Kotona ei voi kuunnella musiikkia kovin lujaa, kotona ei ole kovin paljon levyjä, kotona ei ole hyvää selektiotaitoa omaavaa dj:tä, kotona ahdistuu kun siellä viettää muutenkin liikaa aikaa. Koti on liian tuttu paikka jotta siellä voisi mietiskellä asioita.

Kumma kyllä edellämainitut seikat ovat meikälle täysin vieraita. Koti ei ahdista, on riittävästi levyjä, volyymiä ja erittäin hyvän musamaun omaava "DJ", joka tosin ei osaa miksata pätkääkään ;) Ja itse arvostan kotia juuri sen takia, että siellä VOI mietiskellä rauhassa elämän syviä tosiasioita, vaikka kova kolinamusiikki pauhaisi täysillä, tai ehkä juuri sen takia...
Klubeilla on yleensä liikaa toissijaisia asioita kuin musiikki: paska äänentoisto, liikaa känniläisiä, paska ilma, paskaa musaa, kyllästyttävä tai huono DJ... mitähän muuta? Onhan niitä hyviäkin puolia aina silloin tällöin.
Paras tilanne on se, kun ihmiset unohtavat tulleensa poseeraamaan ja iskemään, rupeavat joraamaan hulluna hiestä märkänä, ja heittävät arjen vähäksi aikaa pois mielestään.

Okei! sori että oletin että sä oletit...

Tää on just tä netin ongelma....turhat olettamukset. Vittu ja taas mä tein olettamuksen, prkl!

Pystytkö Pauliina sanoo, et paljonko oot saanu privana tältä foorumilta vastauksia....aattelin vaa ku suoraan threadiin jengii ei tunnu kiinnostavan...

Mä pistin mielipiteeni ihan privana just siksi, että en halua vaikuttaa omalla jutullani muiden kirjottamiseen. Yritin myös olla lukematta jo kirjoitettuja vastauksia ihan oman vastauksen autenttisuuden vuoksi :) Kait näiden mielipiteiden, kokemusten, yms. lopputulos näkee joskus päivänvalon. Onnea sille!

...

Ja tämä seuraava ei sitten liity edelliseen muuten kuin lukusymboliikan osalta...

Postaus nro. 303! Jo toistamiseen! Eka oli Anonymen kuuden loistavan demon loistava kommentointi. On näköjään jo henkisesti perjantai päällä!