Imo:a...
lyöminen väärin? Karkuun juoksu oikea vaihtoehto?
Kyllä. Lyöminen on
aina väärin. (Tapauksesta riippuen joskus vähemmän tuomittavaa, muttei koskaan hyväksyttävää.) Ja karkuun juoksu on monissa tapauksissa ihan hyvä ja oikea vaihtoehto. En Mixan tapausta tiedä, että miten sen auton kanssa ja muuten, että millaiset pakomahdollisuudet oli. Lisäksi kun en ollut paikalla, niin en tiedä millaista keskustelua käytiin. Olisiko siinä ollut mahdollista esmes huumorilla ja itseironialla päästä tappelusta.
Ja Elwiran tapauksessa se lumihangessa pyörittely olisi ollut opiksi ko. henkilöille. (Siis suurimpana siinä olisi ollut säikäyttäminen, ei väkivalta.) Ja annetuilla tiedoilla minusta näyttää ylireagoinnilta.
Mä kuvittelin, että mä olen nähnyt jos jonkinlaista. Ehkä mä vaan haldaan tilanteet jotenkin niin hienosti, etten itekkään tajua. Tai sit mulla käy säkä, eikä mulle tuu ne daiju pimeenä kulkevat naputtelemaan. Mä olen jopa stevenä selvinnyt lähes kaikesta puhumalla. Harmitti silloin kun joutu jonkun kansallissosialistin kanssa pariksi, kun tiesi, että tänään tapellaan. Yksin oli mukavampaa, kun se asemalla dokaava nuorisolauma jotenkin vain minun läheisyydessä oli vähemmän agressiivinen. Ehkä mä olen kasvanut vaan pumpulissa.
Mua kyllä kypsyttää toi asenne, että jos joku vähän tönäsee johonkin suuntaan, niin se on oikeutus pistellä turpaan. Vaikka mä puhun paljon siitä karkuunjuoksemisesta, niin ei se nyt ole se ensimmäinen, mitä tulee tehdä. Se on siinä tilanteessa, kun ei enää puhella pärjää. Ja siitä ensimmäisestä huitasustakin riittää aikaa yleensä siihen toiseen niin paljon, että kerkee tekemään vaikka mitä muuta kuin lyödä.
Itsellä on ollut joitain tilanteita, jossa olisin voinut pistää turpaanlyöntikilpailun pystyyn, mutta toimin muutoin. Yhtään offensiivista liikettä en ole tehnyt, vaan olen tehnyt itsestäni sellaisen, että toisen ei tee mieli lyödä uudestaan. Ihan vaan sillä, että esmes lyönnin jälkeen ei näytä mitään kivun elettäkään, vaan alkaa hysteerisesti kikattamaan ja tuijottaa toista mielipuolisen näköisenä. Mutisten, että "hihii... nyt se no**ee... *** ... sen oli aikakin... alkaa alkaa..." (*** merkkaa tunnistamattomia mutinoita, ei kirosanoja.) Ei siinä kukaan itsesuojeluvaistolla varustettu enää halua lyödä. Karkuun on juossut.
Mietippä itse. Menet sivullisen ohikulkijan kanssa rähinöimään, josta et edes elein voi kuvitella millainen on. Ja kun se sitten huitasun jälkeen näyttää siltä, että lyönti ei edes sattunut ja käyttäytyy melko häiriintyneen näköisenä, niin onko sinulla pokkaa kokeilla onko hän oikeasti pihalla, vai pelleileekö?
Ja yksi mitä en ymmärrä. Onko kädet vain aseet? Nekö ei toimi kellään suojana? Jos joku nyt haluaa välttämättä lyödä, niin pari iskua käteen turhauttaa, eikä siitä jaksa jatkaa.
Stevenä olen joutunut turvautumaan väkivaltaan, silloin kun oli pari. Ja yhden ainoan kerran yksin ollessani, kun jouduin Ruoholahdessa polvella painamaan erään pummin olkapäätä rullaportaan kulmaa vasten, kun kaiffari oli minua reilusti päätä pidempi, enkä uskaltanut päästää kaveria pystyyn, kun mentiin portaita ylös ja hänet pihalle viskasin. Siinä se hetken uhosi, mutta itse en näyttänyt offensiiviselta siinä pihalla, vaan rauhoittelin, jolloin hän lähti kävelemään olkapäätänsä pidellen. Ehkä mulle sattuu vähemmän agressivisemmat pummitkin.