Yhteiset peli-vitun-säännöt? Miten sä oot vaikuttanu näihin sääntöihin?
Mä olen ainakin vaikuttanut äänestämällä, plus vähän agitoimalla. Esimerkiksi tänne plattarille kirjoittelu on yksi tapa vaikuttaa. Vähän, mutta jos yksikin ihminen muuttaa näkemystään sen vuoksi että on oivaltanut jotain mun sekavien kirjoitusten vuoksi, maailma on (mun vinkkelistä) taas snadisti parempi.
Suomi on demokratia. Kyllä on. Ihan oikeasti. Ei täydellinen, missään nimessä. Kyllä, epäoikeudenmukaisia lakeja, epäsuhtaisia valta-asemia jne. on. Mutta silti jos pistetään riviin maailmanhistorian eri yhteiskuntia Jerikon perustamisesta tähän päivään, niin kyllä nyky-Suomi kuuluu sinne kärkikastiin. Ei ehkä ykköseksi, mutta varmasti parhaan 5% joukkoon. Mun mielestä pitää olla realisti: asiat voisivat olla todella, todella, todella paljon huonommin. (Mikä ei missään nimessä tarkoita etteikö saisi ja pitäisikin yrittää vielä parempaan. Mutta täydellistä yhteiskuntaa tuskin tullaan ikinä saavuttamaan.)
Mä sanoisin, että Suomen laki edustaa kohtuullisen hyvin täällä tallustelevien keskimääräistä näkemystä. Sinä ja minä ollaan pienessä vähemmistössä (tai varmaan osittain ainakin eri vähemmistöissä?), joten se että asiat eivät ole niin kuin sinä tai minä toivoisin, ei tarkoita että demokratia ei toteudu. Joo, blossi esimerkiksi vois mun puolesta olla laillista, mutta toistaiseksi enemmistö lienee sitä mieltä että ei kiitos. Ja siihen on demokratiassa tyytyminen. (Tietysti saa, ja ehdottomasti pitää, yrittää taistella sen puolesta että asiat muuttuvat. Mutta demokraattisen systeemin ehdoilla, ei oman käden oikeudella.) Täältä saa aina myös muuttaa pois, jos tykkää että jossain muualla on parempi systeemi.
Kyllä, media käyttää valtaa, juu, talouselämä käyttää valtaa, on olemassa poliittinen eliitti jolla on enemmän valtaa kuin keskivertojampalla jne. Mutta toistaiseksi ei historia tunne yhteiskuntaa, jossa valta olisi absoluuttisen tasaisesti jakautunut. Uskaltaudun postuloimaan, että se ei ole mahdollistakaan: valta kasautuu, väistämättä. Taloudellisten toimijoiden valtaa voi esimerkiksi yrittää karsia kansallistamalla kaikki pääomat, mutta siinäpä käy niin, että se valta vain siirtyy sitten jonnekin fkin kansantalousministeriöön ja toisaalta luultavasti syntyy myös epävirallinen talousjärjestelmä, joka toimii lakien ulottumattomissa, ja siten valta kasautuu vielä pahemmin kuin avoimessa markkinataloudessa.
Koska valta (IMO) väistämättä kasaantuu, olennaista olisi kehittää systeemi, joka olisi mahdollisimman hyvä rikkomaan noita kasoja sitä mukaa kun niitä syntyy - kuitenkin niin (here's the catch), että myös ihmisten muut tarpeet tulevat mahdollisimman hyvin huomioonotetuiksi. Esimerkiksi taloudellisen vallan kasautumista voisi estää niin, että rahat jaettaisiin kerran kuussa tasan kaikkien kesken. Eipä valta tosiaankaan keskittyisi - paitsi että raha menettäisi aika äkkiä merkityksensä insentiivinä, koska aina tietää saavansa saman verran rahaa kuun lopussa, teki töitä tai ei. Jolloin kokonaistuotanto romahtaa. Mikä ei ole ainoastaan pörssidiilerin painajainen, vaan hyvin konkreettinen asia meidän jokaisen elämässä.
Mun mielestä nykyinen systeemi on kohtuullisen hyvä rikkomaan noita valtakeskittymiä, jos nyt verrataan ainakin toistaiseksi testattuihin systeemeihin. Täydellinen se ei tosiaankaan ole, kuten on jo moneen kertaan tullut sanottua. Markkinatalous on siitä ongelmallinen, että se väistämättä johtaa taloudellisen vallan keskittymiseen. Tätä ongelmaa on yritetty ratkaista eri tavoin (Suomessa esim. verotuksen ja tulonsiirtojen kautta), ja tietysti kaikki eivät sitä näe ongelmana (erit. ne joilla sitä pätäkkää on niin ettei paskalle taivu). Mun mielestä kuitenkin markkinatalouden tuomat hyödyt, siis ennen kaikkea tuotannon tehokkuus (ei tietenkään aina ja poikkeuksetta, mutta keskimäärin siis markkinataloudessa tuotanto on tehokkaampaa kuin nyt esim. suunnitelmataloudessa tai vaikka orjataloudessa), painaa vaakakupissa enemmän
silloin kun on kyse suomalaismallisesta ratkaisusta, jossa ongelmia ainakin jotenkin pyritään suitsimaan. Jostain vinkuintialaisen sweatshop-duunarin vinkkelistä globaali kapitalismi näyttää tietysti kovasti erilaiselta, mutta IMO vika ei ole markkinataloudessa itsessään vaan (mm.) siinä että se ei aidosti toteudu - monestakin syystä - vaan syntyy orjatalousmallia muistuttava systeemi sillä erotuksella, että koska työntekijät eivät ole omistajansa omaisuutta vaan "liisattuja", jolloin pääomariski pienenee olennaisesti. Mulla ei tähän ole patenttiratkaisua, mutta väitän että tämäkin ongelma on ratkaistavissa humaanilla tavalla, kaikkien (tai no joo, valtavan enemmistön) eduksi.
Kerrohan mulle, millä tavalla rikkoo lauman kokonaisetua (Tai Lipposen Paavoa vastaan) se, että asunnoton murtautuu 14 miljoonaa euroa vuodessa tienaavan autotalliin 32 asteen pakkasessa?
Siksi, että:
1) Yksittäiselle ihmiselle ei voida antaa oikeutusta valita, noudattaako lakia vai ei. Totuus valitettavasti on, että suurin osa ihmisistä ei ole niin moraalisia kuin sinä tai minä. Siksi lakeja on noudatettava, riippumatta ovatko ne omasta mielestä mielekkäitä vai eivät, ja niiden rikkomisesta on rankaistava. Tämä estää ajautumisen tilanteeseen, jossa vallitsee pelkästään vahvimman oikeus. Sitä tuskin kukaan toivoo?
Eli en ole siis klassinen utilitaristi (viitateen aiempaan utilitaristiäppään), joka arvioisi joka ikistä tekoa erikseen, vaan sääntöutilitaristi, eli mielestäni moraalin on rakennuttava sellaisten
sääntöjen varaan, jotka tuottavat mahdollisimman paljon utilitaristista hyötyä (siis maksimaalisesti mielihyvää ja minimaalisesti mielipahaa kaikille yhteensä). Mielestäni yksi tällainen sääntö on: "(legitiimiä) lakia ei saa rikkoa". (Legitiimillä tarkoitan tässä sitä, että (to cut a long story short) jos jotain lakia rikotaan niin yleisesti, että se on de facto menettänyt merkityksensä, sitä ei voi pitää legitiiminä ja siten sitä mielestäni saa rikkoa. Esimerkiksi punaisia päin käveleminen liikennevaloissa.) Tämä pätee ainakin demokraattisissa valtioissa, diktatuurin osalta olen vähän kahden vaiheilla vielä. Toinen mistä olen vähän kahden vaiheilla, on, että miten tulisi suhtautua lakeihin joissa rikoksen uhri on tekijä itse (esim. huumausaineiden käyttö). Mutta silloin kun uhri ja tekijä ovat selvästi eri, tämä ei ole ongelma, kuten on siis kyse murtotapauksessa.
2) Omaisuuden suoja on markkinatalouden toimivuuden ehto. Tietysti jos ei tunnusta markkinatalouden legitimiteettiä niin tämä ei päde. Mutta yleisesti ottaen pidän (kohtuullista) omaisuuden suojaa myös utilitaristisesti ottaen hyvänä. (Ts. ei minusta olisi mukavaa jos kuka tahansa saisi tulla viemään esim. levyni jos niin huvittaa. Sanokaa sitten lahtarisiaksi mutta en siis aivan varauksetta yhdy Proudhonin heittoon "omaisuus on yhtä kuin varkaus", vaan näen myös oikeuden omistaa - ainakin kohtuullisesti - aineellista omaisuutta jonkin sorttisena ihmisoikeutena.) (Demokraattiselle) valtiolle soisin oikeuden loukata omaisuuden suojaa
selkein, ennalta määrätyin periaattein. Esimerkiksi verotus on mielestäni tällainen juttu. Verot ovat OK, kun ne on selkeästi ja ennalta määritelty ("vero asiasta x on n prosenttia per y mikäli x:n arvo ylittää summan a"). Sellainen, että verottaja saisi mielivaltaisesti päättää, että mitä ja paljonko ottaa keneltäkin koska vain, ei sensijaan ole OK. Tietysti toinen kysymys on, mikä on pragmaattista - esimerkiksi työn liian kova verotus ei välttämättä ole järkevää, vaikka se olisi moraalista. Yksityishenkilölle en missään nimessä antaisi avointa valtakirjaa loukata omaisuuden suojaa. Tietysti rangaistavuudessa tulee ottaa huomioon rikoksen vakavuus: nakkipaketin vieminen kaupasta ei ole sama asia kuin miljoonakavallus, saati sitten törkeä pahoinpitely tai henkirikos.
3) Ei ihmisestä tee pahaa tai huonoa se, että hänellä on paljon rahaa. Eikä mielestäni voida ajatella, että teko X olisi rangaistava jos kohteena on henkilö, jonka omaisuus on alle n euroa, mutta ei-rangaistava jos henkilön omaisuus on tämän yli. Toki rangaistusta mitattaessa, voidaan tiettyä liikkumavaraa sallia sen suhteen, kuinka paljon kärsimystä rikos on aiheuttanut uhrille. Sadan euron vieminen köyhältä mummolta on pahempi kuin 14 miljoonaa vuodessa tienaavalta, mutta ei se silti voi olla täysin ei-rangaistavaa jälkimmäisessäkään tapauksessa.