otto, petri, media, kellopeli ja psyyke!

No se miten mä näen ja koen elämän, siinä nimenomaan korostuu tietoisuus siitä että ihminen tuntee ja kokee itsensä terveenä. Ei mitenkään fasistisen ideologian mukaan, vaan niin että henkilö pystyy sanomaan: "kyllä, ajatuksiani ei tällä hetkellä haittaa mikään sairaus tai muu syy, voin itse arvioida kaikki tämän hetkiset tekoni, ja kyllä: minut voidaan niistä tarvittaessa tuomita". Tiedostaa historiansa ja ymmärtää paikkansa siinä.

Esim. minä itse tällä hetkellä: tunnen olevani erittäin terve. Vatsa toimii, mihinkään ei koske, mikään ei ole hajalla, ajatus on tasapainossa. En voisi, enkä haluaisi valehdella olevani sairas, koska en ole.

Voihan ihmisellä olla vaikka jalka poikki ja paketissa, hän on väliaikaisesti vammainen okei, mutta tuskin kukaan jolla on jalka poikki luopuu vastuustaan ja oikeuksistaan ajatella omilla aivoillaan? Minusta ei pidä tehdä mitään eroa ns. pinnakkaisten psyykkisten oireiden (traumojen) tai fyysisten vammojen välillä.

Ei nuorten surmaajien mielentilatutkimuksissa taatusti löydetäkään mitään muuta kuin ehkä tavallista korkeampaa tylsistyneisyyttä ja lapsellisia arvoja, minä kuitenkin määrittelen heidät terveiksi! Syytä noihin tekoihin kannattaa varmasti hakea yhteiskunnasta, lamasta yms. joka aikaansaa laiminlyöntiä lapsien ja nuorten kasvatuksessa.

Alkoholin käyttö Suomessa, **huoh!**, mitäpä siihen voi sanoa? Mun puolesta kaiken poosen voisi käyttää viemäreitten putsaukseen, mutta arvatenkin suurin osa suomalaisista hyppää heti kimppuun jos mainitseekin sanat "säännöstely" tai "kohtuus" tässä asiassa.
Mielestäni tässä valtio voisi tulla ehkä vastaan sillä tavalla että se katsoisi kunkin ihmisen "oikeuden", tai kyvyn käyttää alkoholia. Tuollainen puuttuminen rikkoisi kaikkia tunnettuja vapaus- ja yksilöllisyysperiaatteita vastaan, tiedän, mutta suomalaisten kohdalla se on varmasti ainoa keino tehdä mitään muutosta. Pakolla siis toisinsanoen. Kuuluuko alkoholin juominen ihmisoikeuksiin? Kyllä, jos katsotaan että ihmisillä on oikeus myrkyttää itseänsä, mutta se on sitten itseaiheutettu myrkytystila, ja VASTUU kasvaa samassa suhteessa.
EHKÄ suomalaiset ovat oppivat litkimään viiniä sovistikoituneesti viidenkymmenen vuoden päästä, mutta nyt sama meno jatkuu kun kieltolainkin aikaan.

No se miten mä näen ja koen elämän, siinä nimenomaan korostuu tietoisuus siitä että ihminen tuntee ja kokee itsensä terveenä. Ei mitenkään fasistisen ideologian mukaan, vaan niin että henkilö pystyy sanomaan: "kyllä, ajatuksiani ei tällä hetkellä haittaa mikään sairaus tai muu syy, voin itse arvioida kaikki tämän hetkiset tekoni, ja kyllä: minut voidaan niistä tarvittaessa tuomita". Tiedostaa historiansa ja ymmärtää paikkansa siinä.

Se ongelma tässä määritelmässä on, että todella psyykkisesti sairaat ihmiset eivät tiedosta olevansa sairaita, koska kun sairaus on vallannut maailmankuvan, se ei jätä tilaa todellisuudelle. Siksi esim skitsofreenikko voi mielestään toimia täysin oikein ja johdonmukaisesti tappaessaan viattoman ihmisen, joka onkin oikeasti KGBn maailmanvalloitusta tavoitteleva agentti - siitä huolimatta että kaikki mahdolliset ihmiset vakuuttaisivat hänelle tämän olleen viaton.

Jatkoa varten: Syytän yhteiskuntaa ja geenejäni kaikesta. En ota vastuuta!

Mutta yksi, missä pääsee tekemään oman valtion. Johtakaa sitä miten tykkäätte ja näette mitä tapahtuu.

...Jos musta tulisi yksinvaltias...

"Saavutuksiani" omassa valtiossani mm.:

• Viivakoodi niskaan kontrollin vuoksi
• Pakollinen elimenluovutus
• Tiukka katolilainen valtionuskonto
• Puolustusvoimien budjetti vedetty äärimmilleen
• Eutanasia sallittua
• Ei sääntöjä karjan hyvinvoinnista
• Elinkauppa laillista
• Ei minimi palkkarajotuksia
• Uhmapelit sallittuja alaikäisillekin
• Joitain kansalaisoikeuksia on
• Poliittiset oikeudet ovat harvassa

Mietin, että haluanko valtion, jossa haluaisin elää, vai valtion jossa minä olen yksinvaltias. Valitsin jälkimmäisen. Tuollaisesta maasta muuttaisin pois ennen kuin ulkomaille muutto on laitonta. Huumausaineet ovat valitettavasti laillisia, sillä niitä lakeja ei ole vielä ollut mahdollista muuttaa. Mutta tiukan kontrollin alle nekin joutaa heti kun mahdollisuus iskee.

Addiktoiva peli. Kertoo ehkä enemmän minusta, kuin yhteiskunnasta.

Ei kukaan oikeasti ymmärrä yksityisen ihmisen sielunelämää, jotain tulkintoja ja näkyvimpien oireiden tulkintaa ja hoitamista voi olla.

Eräs skitsofreenikko aikoja sitten meinasi "parantua". Eli hän psykiatrin diagnoosin mukaan ymmärsi, että hänellä on skitsofrenia, ja sitä kautta voitiin aloittaa potilaan hoito tehokkaammin kohti sitä maaila, että skitsofreenikko kykenisi erottelemaan toden ja fantasian.

Vaan sittenpä kävi niin, että eräs (tuntemani) psykiatri havaitsi tämän istuvan käytävällä keskustelemassa kahden uuden tuttavuuden kanssa. (Siis yksin istui: Kuvitteli ne kaksi muuta. Yleensä skitsofreenikoilla on ne omat tutut, joiden kanssa keskustelee. Harvoin tulee uusia ihan noin vain ja vielä harvemmin kaksi uutta.) Hän istui penkillä ja oli siis tulkkina kahdelle. Toinen oli psykiatri ja toinen oli potilas, jolla ylläripylläri oli täsmälleen sama taudinkuva, kuin potilaalla itsellään. Potilas ja psykiatri puhuivat eri kieltä, joten tämä "oikea" potilas oli siis tulkki siinä välillä. Potilaana oleva siis kertoi vaivansa, ja ne olivat kuin suoraan tämän oikean potilaan sairaskertomuksesta. Psykiatri taas antoi neuvoja. Neuvot olivat niin hyviä ja paikkaansapitäviä, että moni oikea psykiatrikaan ei keksisi sellaisia neuvoja. Kun paikalle kutsuttiin potilaan oma psykiatri, niin tultiin siihen tulokseen, että kaikki apu ja neuvo mitä hänelle oli vuosien aikana tuupattu oli lokeroitunut aivoihin kyllä. Hän vaan muistaa tekstin, mutta ei ymmärrä tarkoitusta. Osaa siis yhdistää neuvon ja vaivan, mutta ei ymmärrä neuvoa. Jos tämmöinen tekee rikoksen, niin kannattaako kansan kostohimon takia tuhlata minun verovaroja tämän henkilön vankilassa istuttamiseen?

joka tapauksessa tapetaan jos jää kiinni, kiinnijäämistä välttelee henkensä uhallakin,

Juu-u. Siinä tapauksessa kun on tiedossa, että kuolema koittaa jos kiinni jää. Ja jos meinaa käteistä saada. No eipä duunia oikeen saa jos koko valtio on perässä. Pankkiryöstö voisi olla yksi vaihtoehto. Jos on inhimillinen ja jättää kaikki henkiin siellä, saa silti kuolemantuomion jos jää kiinni. Jos tappaa kaikki pankissa ja mahdollisesti vielä muutaman ohikulkijan, on pienemmät todennäköisyydet siihen, että todistaja kertoo tuntomerkkejä ja opastaa poliisin oikeaan pakosuuntaan. Ja kiinnijäämisestä silti kuolemantuomio. Eli on jopa edullisempaa tappaa kaikki siinä tapauksessa.

"kuitenkin aioit kohta lyödä"

...Minority report...

Se ei ole pelkästään itsepäisyyttä. [/b][...] huolenpitoa, tottakai.

Nyt kyllä kävi niin, että tämä koko teksti on lähes 1:1 minun mielipiteeni myös.

On ainoastaan vähemmän terveitä ja enemmän sairaita.

Kumpaa itse olet? Enemmän sairas vai vähemmän terve? Itse pyrin olemaan vähemmän sairas tai enemmän terve. Miten vain.

Mikä sinun mielestäsi määrittelee esim. alkoholismin?

Itse määrittelisin asian tarpeeseen. Onko sinun pakko saada alkoholia?

Voihan ihmisellä olla vaikka jalka poikki ja paketissa, hän on väliaikaisesti vammainen okei, mutta tuskin kukaan jolla on jalka poikki luopuu vastuustaan ja oikeuksistaan ajatella omilla aivoillaan?

Mutsilla oli sarkoidoosi joku viitisentoista vuotta sitten. Kun hän oli paranemaan päin ja istui rullatuolissa, niin hänen normaali toiminta oli hankalaa ihmisten vuoksi. Esmes ravintolassa kun oltiin, niin hovimestari kysyi faijalta että mitäs mun mutsi haluaa tilata. Koska hän oli rullatuolissa ja liikkeet hitaita, niin silloinhan myös aivot ovat pilalla, eikö? Ihmismieli kuvittelee ilmeisemmin näin.

tuomitsemisen tulisikin perustua syyllisyydentunteeseen eikä synteihin.

Laki ei tunnusta uskontoa, jolloin synnin perusteella tuomitseminen on mahdotonta. Syyllisyyden tunteeseen? Hm. Minä voisin laittaa vankilaan paatuneen rikollisen, joka ei tunne syyllisyyttä rikoksestaan. Jos hän on vielä "terveen" papereilla. Toivon mukaan vankila on hälle sen jälkeen pelote, joka estää häntä tekemästä rikoksia. Jos uusii, niin kovempaa peliin.

Vankiloihin tosin tulisi saada tehokkaampi ja vaikkapa verovaroilla maksettu sopeuttamisohjelma. Jolla saadaan ihminen yhteiskuntakelpoiseksi. Uskon, että moni rikollinen saataisiin yhteiskuntakelpoiseksi siten, että heidän ei tarvitse ymmärtää miksi jokin asia on kiellettyä, mutta he hyväksyvät sen faktan, että se on kiellettyä. Ja toisinpäin myös. Eli saadaan osa myös ymmärtämään miksi jokin on kiellettyä.

Tästä aiheesta meillä on saksalaisen kämppiksen kanssa monasti ollut kiistaa. Kun molempien egot tarvitsee oman huoneen, niin monia asioita meillä on niin, että yhteiset säännöt on molempien mielipiteiden kanssa ristiriidassa, mutta olemme hyväksyneet ne kompromissina. Monia asioita on myös niin, että toinen ymmärtää asian ja haluaa asian olevan niin ja toinen vain hyväksyy, muttei ymmärrä. Hyväksyy sen takia, että elämä olisi helpompaa. (Mähän puhun tästä ku avioliitosta... :001: ...)

Se ongelma tässä määritelmässä on, että todella psyykkisesti sairaat ihmiset eivät tiedosta olevansa sairaita... esim skitsofreenikko...

Tätä olen nimenomaan yrittänyt selittää parin viimeisen postauksen ajan :002:

Vakavasti psyykkisesti sairaat ja esim. osittaisesta aivojen halvautumisesta kärsivät ihmiset ovat niitä jotka oikeasti tarvitsevat apua. Tietysti tässä tulee tehtyä erottelua sairaiden ja "terveiden" luokkiin, mutta mielestäni se on ainoa järkevä tapa. Esim. Mixan esittämä "kukin enemmän tai vähemmän sairaita"-määritelmä loukkaa mielestäni vakavista psyykkisistä sairauksista kärsiviä, se ikäänkuin tekee kaikki "henkiset ongelmat" samanarvoisiksi, mitä ne eivät todellakaan ole.

Eron todella sairaiden ja jonkinlaisia oireita potevien kesken voisi määritellä esim. siten, että skitsofreniasta tai psykoosista kärsivät elävät aivan toisessa maailmassa josta eivät pääse pois, kun taas vaikka traumoista kärsivät sen sijaan voivat valita haluavatko velloa menneissä vai pyrkiä selittämään rationaalisesti tapahtumia ja parantumaan. Tätä minä tarkoitin, tästä on loppupeleissä kyse, omasta tahdosta päättää ajatuksistaan.
Kukaan ei halua joutua psyykoosiin (paitsi minä -seksuaaliseen- & ekstaasin psykoosiin, jos sellainen on olemassa, that's when I'm cumming 24/7 :D), jossa oma päätösvalta omiin ajatuksiinsa ja toimintaan on kadotettu.
Mielestäni kuitenkin jokaisen, joka on kokenut jotain todella traumaattista pitäisi hakeutua hoitoon ja terapiaan, että ei sitten tarvitse mennä ja posauttaa itseään ja muita siinä sivussa.

...Jos musta tulisi yksinvaltias...
Tiukka katolilainen valtionuskonto

I'm down with that! Thumbs up for Pope :)

tuomitsemisen tulisikin perustua syyllisyydentunteeseen eikä synteihin.

Psykopaateilla ole syyllisyydentunnetta, mutta silti heidätkin pitää heittää vankilaan jos (ja kun) tekevät tuhmia asioita.
Kuka tuntee syyllisyyttä mistäkin? Itse tunnen syyllisyyttä mitättömän tuntuisista asioista: ajatuksista, sanoista ja vittuilusta, jotka varmasti eivät asianomaisia tosiasiassa heilauta sinänsä pätkääkään, mutta olen itse analysoinut itseni ja tiedän mistä nuo ajatukset juontavat ja miksi. En pidä siitä puolesta itsestäni, halveksin noita ajatuksiani ja pyrin niistä eroon. Tunnen (luultavasti) huonoa omaatuntoa siksi, että OIKEASTI haluan hyvää asianomaisille henkilöille enkä koko ajan vittuilla, but the Devil made me do it!!! :D

Syyllisyydentunne on tärkeä, mutta koska se on niin epämääräinen eikä mitenkään todistettavasti näkyvä, pitää rangaistuksen perustua konkreettiseen faktaan, lakiin. Käsite "synti" on vain glorifioitua (onks toi suomea?) lainrikkomista.

Psykopaateilta puuttuu joko fyysisesti jotain aivojen etulohkosta tai muualta "moraalisen ajattelun" alueelta, tai sitten heidän psykoutensa juontaa lapsuuteen ja siitä aiheutuneeseen kasvavaan paatuneisuuteen. Joka tapauksessa: kyllä he silti ovat lain edessä yhtä velvollisia kuin muutkin.

Uh oh, laki ei voi olla jokaiselle ajattelemaan kykenevälle ihmiselle erilainen!

Ei voi soveltaa lakia vaikkapa tappavaan psykopaattiin eri tavalla kuin tyttärensä joulunäytelmästä kyyneliin herkistyvään tavan tallaajaan, joka tappaa vaikka lapsia ahdistelleen pedofiilin, koska haluaa poistaa pahan maailmasta. Kummatkin ovat yhtä syyllisiä sen säännön rikkomiseen, että yhteiskunnassa EI tapeta kanssaihmisiä MILLÄÄN tekosyyllä, oli se sitten sairaus tai paremman huomisen rakentaminen.
Jos lakia sovelletaan jokaiseen sen mukaan kuinka "sairas" tämä on, syntyy eripuraa, kaunaa ja vihaa, koska oma mahdollinen rangaistus on tietenkin sitten aina väärä, tai rikoksen uhri ei ymmärrä miten hänet piessyt ihminen pääsee niin vähällä.
Eikä yhteiskunta yksinkertaisesti voi lähteä siitä olettamuksesta että kaikki kansalaiset ovat sairaita, ja siten potentiaalisia rikollisia. Kuka enää välittäisi mistään säännöistä kun näkisi että naapurin setä lahtasi perheensä, mutta selvisi parilla vuodella kakkua? Tai että HYVIN masentunut valtion virkamies kavalsi budjetista 40 miljoona euroa ja lähti hoitamaan masennustaan Karibian rannoille, sai rangaistukseksi vain terapiaa?

Laki ja sen toimiminen perustuu nimenomaan siihen, että se on kaikille sama. Historiasta voi katsoa mitä tapahtuu kun säännöt ovat jollekin erilaiset kuin toiselle, syntyy yleisen moraalin rappeutumista kun kaikki lakkaavat välittämästä mistään. Kaikki tekeytyvät psykopaateiksi tai luonnevikaisiksi.
Ymmärrän kyllä ajatuksesi "oikeudenmukaisesta" laista, jossa joku jumalan kaltainen katse näkee kunkin ihmisen sieluun ja historiaan, armahtaa ja rankaisee sen mukaan mikä on oikeudenmukaista. Se on ikäänkuin yksilöllistä one-to-one tuomitsemista. Mutta kun ihmisten ja yhteiskunnan laissa ei ole kyse oikeudenmukaisuudesta tai oikeasta tuomiosta, vaan yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta, jotka juontavat historiansa niihin päiviin jolloin meidän esi-isämme apinoina pieksivät jonkun laumasta sen takia että oli erehtynyt toimimaan lauman tai sen johtajan kokonaisetua vastaan.

Peruskysymys on: kuinka paljon ymmärrystä löytyy rikoksen tehnyttä ihmistä kohtaan? Pakonomaisesta kleptomaniasta ja sen seurauksena useita kertoja myymälävarkauksista kiinni jäänyt tyyppi herättää lähinnä sääliä, mutta entäs kun on kyse vakavemmista rikoksista jossa menetetään jotain korvaamatonta? Laki on tasapainoilua kivityksen ja armahtamisen välillä, kumpikin on edustaa pahaa äärimmäisyyttä joiden väliltä olisi löydettävä edes jonkinlainen keskitie.

Mielestäni länsimainen laki on melko hyvä saavutus, suht koht täsmällinen ja rakenteeltaan jaettu niin, ettei pahimpia vallan väärinkäytöksiä synny. En vihaa mitään niin paljon kuin huutavia ja verenhimoisia massoja, jotka ovat valmiita lynkkaukseen heti kun vain saavat pienenkin epäilyksen jonkun syyllisyydestä.

On paljon ihmisiä, jotka kärsivät psyykkisistä sairauksista olematta mielisairaita(erottelu on ainoastaan länsimaista vastakkaisasettelua).

Masentuneisuus, Suomen yleisin psyykkinen sairaus/oire esimerkkinä. Voisi melkein todeta että masentuneisuus KUULUU suomalaiseen luontoon, eikä siten ole täällä sairaudeksi luokiteltava, hah, hah. Vasta kun suomalainen on liian masentunut juomaan viinaa, on hän vaarallisen masentunut :)

..Sinä samanarvoistat asioita ja et näe eroa yksilön psyykekäyttäytymisessä.

Jälleen pitää miettiä miten pitkälle voi yksilön psyykettä luodata, miten akkuraattia se tieto on, ja minkälainen käyttäytyminen on hyväksyttävissä, mikä ei.

Käytin sanaa moraalittomuus tässä tarkoittamaan samaa kuin käsitteet vastuuttomuus & välinpitämättömyys yhteiskuntatasolla, mutta se merkitsee myös kokonaisvaltaista moraalin rappeutumista, ajattelua että "ei sillä ole loppupeleissä mitään väliä".
Lain soveltaminen eri ihmisiin eri tavalla on nimenomaan eriarvoisen yhteiskunnan oireen kuva. Tuloerot ovat eri asia, nekin lisäävät kyllä kaunaa ja mahdollista impulsiivisen rikollisuuden mahdollisuutta.

[quote="Ryvon DJ [/i]
[psykopaateista puhuttaessa] kyllä he silti ovat lain edessä yhtä velvollisia kuin muutkin. [/quote]Siis koston vuoksi vankilaan? Ei edes yritetä hoitoon ohjata?

Asia, miten itse osittain ymmärrän esmes psykopaatin tilaa on se, että mitäs jos otetaan skenaarioita.

1. Olet huoneessa. Siellä on näppäin (jatkossa nappi). Sinun käsketään painaa sitä nappia. Sinua riivaa kolme ihmistä erittäin agressiivisesti, kunnes painat sitä nappia. Sinulle ei edes kerrota mitä nappi tekee, etkä pääse huoneesta ennen kuin painat sitä nappia. Montako päivää menee, ennen kuin painat sitä nappia, jotta ne kolme riivaajaa lopettavat? Esmes skitsofreenikko, joka ei elä ihan samassa maailmassa kuin sinä, voi olla samantapaisen tilanteen edessä. Kuka tietää mitä se nappi tekee. Ja onko se edes nappi?

2. Olet rauhallisesti kävelemässä kadulla. Yhtäkkiä neljä aseistautunutta miestä hyökkää kimppuusi varoittamatta. Sinulla sattuu olemaan sateenvarjo mukanasi. Puolustaisitko itseäsi? Entä jos sairastat tietämättäsi skitsofreniaa, etkä kykene erottamaan harhoja todesta? Tapatkin sillä sateenvarjolla vahingossa jonkun sivullisen ohikulkijan, kun häntä luulet vieraan vallan agentiksi.

Eli molemmat tapaukset vankilaan? Seko sinun kantasi? Hehän ovat niitä "psykopaatteja".

Originally posted by Mixa"]
Vastuu kannattaa kantaa, koska siitä saa hyvän mielen.

Ai senkö takia se kannattaakin kantaa?

Viikonloppuisin minun on PAKKO saada alkoholia. Se johtuu sosiaalisesta tarpeesta.

Sosiaalinen tarve saa sinut voimaan niin pahoin ilman viinaa, että sinä et kestä oloasi ilman? Jos kykenet vapaasta tahdostasi olemaan sen viikonlopun ilman, niin en katso, että sinulla alkoholistin ongelmia on. Sosiaalisiin ongelmiin en ota kantaa. <edit> Siis juu. Tämä on IMHO. </edit>

Ah, oletin että kaikille on selvä psykopaatin määritelmä.

Psykopaattihan EI ole skitsofreenikko tai paranoidisista kuvitelmista kärsivä ihminen. Psykopatia on kykenemättömyyttä tunteisiin ja empatiaan kanssaihmisiä kohtaan. Psykopaatti ei murhaa siksi että vihaa (koska ei tunne syvää vihaa), vaan siksi että uhri on este joka on poistettava tieltä. Psykopaatti ei toimi tunteiden sanelemana.
Kenenkään käyttäytymisestä ei voi suoraan päätellä onko hän psykopaatti, useimmat saattavat olla jopa korostetun kohteliaita ja "hyvän ihmisen" perikuvia, mutta kaikki nuo tunteet ovat opittua käyttäytymistä, teeskentelyä. Psykopaatti on yleensä keskivertoa älykkäämpi, osaa menestyksekkäästi hyödyntää toisten heikkouksia ja tunteita, osaa manipuloida ihmisiä ilmeenkään värähtämättä. Amerikan psykon päähenkilö käy malliesimerkkinä psykopaattisesta ihmisestä.
Käsittääkseni psykopaatteja EI voi juurikaan parantaa, he eivät opi koskaan tuntemaan myötätuntoa tai rakkautta mitään kohtaan. Se on tosiasia joka yhteiskunnan on hyväksyttävä.

Yhteiskunnan rankaisutoiminta psykopaatin tapauksessa ei ole kostoa, vaan lähinnä pakkotoimenpide jolla saadaan vaarallinen yksilö pois toimimasta. Parannusta ei tietenkään vankilassa tule, sama meno jatkuu varmuudella senkin jälkeen, mutta muuta keinoa ei toistaiseksi ole. Kuolemantuomion puolestapuhujien argumentit perustuvatkin juuri tähän, että tällaiset ihmiset ovat läpeensä pahoja, ja koska he ovat loppupeleissä aina vain haitaksi yhteiskunnalle, on heidät tuhottava.
Minun mielestäni kuitenkin psykopaatit olisi osattava tunnistaa jo varhain, ja "sopeuttaa" heidät toimimaan yhteiskunnassa niin että he eivät vahingoita toimillaan muita. Kuvitelkaa jos tällaisten ihmisten koko kapasiteetti saataisiin hyötykäyttöön! Heillä on ominaisuuksia joita tavallisilta ihmisillä ei yleensä ole.

Psykopaattihan EI ole

Sorge. Oletin, että tarkotit psykopaatilla "toi o iha hullu - se on psykopaatti" tapaa.

edit: No juu. Nyt kun mietitään. Olin väärällä asteella tuossa keskustelussa, sillä en tiennyt tarkoittavasi ihan oikeasti psykopaattia. Itse tekstissäsi mainitsitkin tuosta sopeuttamisesta. Juuri. Eli se on myös minun kanta, että henkilö - esmes psykopaatti - saataisiin ymmärtämään, että asia on väärin. Mikäli hoidolla ei saada sitä tulosta, riittäisi minulle myös se, että hänen ei tarvitse ymmärtää, vaan ihan hyväksyä hänelle asetetut velvoitteet. On monia asioita, joita minäkin teen ja jätän tekemättä, ei siksi että katsoisin asian olevan väärin, vaan siksi, että asia on yleisesti ottaen väärin ja minun poikkiteloin astuminen aiheuttaisi minulle ylimääräistä harmia.

En sitten tiedä olisinko sopiva psykopaatin kuvaan, mutta pidän ihmiselämää arvokkaana - yhtä arvokkaana, kuin lähes kaikkea elämää. Vaan jos minulla olisi tilanne, että olisi helpompi (ja edullisempi) tappaa ihminen (omalta kannalta) kuin jättää henkiin, niin minulle ei tulisi siitä minkään näköisiä omantunnon tuskia. Lait vaan on siinä esteenä, että sen edemmäs ei tarvitse edes asiaa spekuloida. Ja sitä, että tekisinkö oikeassa tilanteessa niin. Uskoisin että vähintään 50% ihmisistä tappaisi, mikäli se olisi helpompaa, kuin henkiin jättäminen.

Psykopaattihan EI ole skitsofreenikko tai paranoidisista kuvitelmista kärsivä ihminen. Psykopatia on kykenemättömyyttä tunteisiin ja empatiaan kanssaihmisiä kohtaan. Psykopaatti ei murhaa siksi että vihaa (koska ei tunne syvää vihaa), vaan siksi että uhri on este joka on poistettava tieltä. Psykopaatti ei toimi tunteiden sanelemana.

Ryvon DJ? WTF?

Nyt ollaan niin lähellä länsimaisen sivistyksen ja lakiperustaisten yhteiskuntien ongelmaa ku vaan voidaan olla. Ristiriita rikollisen ja sairaan käsitteiden välillä on niin häilyvä et mua pikkasen pelottaa. Sairaat on hoidettava, ja rikollisia rangaistava - mut kuka on kuka? Jos ihminen ei ole fysiologisesti kykenevä toimimaan sekundääristen emootioiden ohjaamana, niin miten sä voit pitää sellasta ihmistä rikollisena? Primääriset (pelko, itsesuojeluvaistot yms) emootiothan muodostaa perustan sekundäärisille (opituille, tunteiden ja havaintojen luokkien järjestelmiin perustuville) emootioille, mut kaikkien aivoissa ei vaan oo edellytyksiä muodostaa näitä - tai vanhemmat (ja muu yhteiskunta) on epäonnistuneet tehtävässään edesauttaa sekundääristen emootioden syntymistä.

Miten tää eroaa AIDSista? Miksei tappavaa tartuntatautia levittäviä suljeta pois muiden keskuudesta, rangaista vapaudenriistolla - ovathan hekin uhka muille ihmisille?

Se on ikäänkuin yksilöllistä one-to-one tuomitsemista. Mutta kun ihmisten ja yhteiskunnan laissa ei ole kyse oikeudenmukaisuudesta tai oikeasta tuomiosta, vaan yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta, jotka juontavat historiansa niihin päiviin jolloin meidän esi-isämme apinoina pieksivät jonkun laumasta sen takia että oli erehtynyt toimimaan lauman tai sen johtajan kokonaisetua vastaan.

Yhteiset peli-vitun-säännöt? Miten sä oot vaikuttanu näihin sääntöihin? Kerrohan mulle, millä tavalla rikkoo lauman kokonaisetua (Tai Lipposen Paavoa vastaan) se, että asunnoton murtautuu 14 miljoonaa euroa vuodessa tienaavan autotalliin 32 asteen pakkasessa?

Miten sä selität sen, että ihmiset jaetaan eritasoisiin vastuuryhmiin sen perusteella, kuinka monta kierrosta valtava kivipallo on pyörähtänyt avaruudessa sen jälkeen kun yksilö irrotettiin napanuorasta?

Mikä on vahingonaiheuttamista muille? Jos mä näpistelen kleptomaniani takia terveysiteitä lähikaupasta, niin olenko enemmän vahingoksi yhteiskunnalle kuin sokeana syntynyt, jolle yhteiskunta kustantaa erikoiskoulun ja opaskoiran?

IMHO laki kusee, pissii ja vuotaa niin pahasti joka nurkasta et todellisuus paistaa koloista läpi - lain ainut tarkoitus on varmistaa yhteiskunnan toimivuus sellaisena kuin lain laatijat haluavat sen pysyvän. Tällä ei oo mitään tekemistä tasa-arvon tai oikeudenmukasuuden käsitteiden kanssa. Ainoastaan materiaaliseen hyvinvointiin ja näennäisdemokratiaan nojaavien arvojen kanssa, ja mun puolesta nykyset arvot voi jokainen tunkee syvälle pakoputkeensa, vaikka harjanvarrella mut niin syvälle et toi oikeistolainen paska ei pääse enää valumaan ulos.

Uhhuh. Nyt on taas tuli ja jää sekottumassa...

Yhteiset peli-vitun-säännöt? Miten sä oot vaikuttanu näihin sääntöihin? Kerrohan mulle, millä tavalla rikkoo lauman kokonaisetua (Tai Lipposen Paavoa vastaan) se, että asunnoton murtautuu 14 miljoonaa euroa vuodessa tienaavan autotalliin 32 asteen pakkasessa?

[...]

Mikä on vahingonaiheuttamista muille? Jos mä näpistelen kleptomaniani takia terveysiteitä lähikaupasta, niin olenko enemmän vahingoksi yhteiskunnalle kuin sokeana syntynyt, jolle yhteiskunta kustantaa erikoiskoulun ja opaskoiran?

Äh. En ainakaan itse noin kärjistäisi. Tuossahan on niin, että yhteiset pelisäännöt esmes on minulle sellaiset, että yhteisten pelisääntöjen, kuten laki ja yleinen moraali, mukaan kun pelaa, niin hommat sujuu. (Eli itselläni joissain asioissa laki toimii oman moraalin proteesina. - Varmasti kaikille joissain asioissa.) Lauman kokonaisetua rikkoo kyllä jo pelkästään se koditon olemassaolollaan. Kylmältä saattaa kuulostaa, mutta tuottamaton henkilö, joka ainoastaan kuluttaa ei ole lauman edun mukaista. Varsinkin kun Suomessa sosiaalihuolto syytää ko. henkilöön jatkuvasti rahaa.

Ja kun se koditon murtautuu 32 asteen pakkasessa 14 miljoonaa tienaavan autotalliin, niin saako koditon murtautua myös 15 asteen pakkasessa vain 6 miljoonaa tienaavan autotalliin? Entä 5 asteen pakkasessa 20k tienaavan eteiseen? Entä +20 asteessa työttömän autoon? Missä raja? 32 astetta - saa murtautua. 27 astetta - rikollista!

Ja kleptomania on sairaus, jonka _oireisiin_ kuuluu näpistely. Sokean koulu ja opaskoira ei ole oireita. Kun sitä kleptomaania koitetaan saada irti maniastaan, niin minä hyväksyn verovarat siihen. Mutta jos laskettaisiin kleptomaniasta koituva hävikki kaupoille ja se korvattaisiin verovaroin ja vaikka se olisi rahallisesti halvempaa, niin minä en haluaisi maksaa niitä veroja.

Tästäpä tulee mieleeni esimerkki siitä, kuinka idioottimaisesti Suomikin toimii. USA haluaa kävellä Irakin talon läpi takapihalle varastamaan omenoita. Irak ei tykkää. USA kysyy Euroopalta: "Jos emme pääse Irakin talon läpi kulkemaan esteettä varastamaan heidän omenoita, niin olemme pakotettuja kivittämään Irakin ikkunat. Voitteko auttaa Irakia korjaamaan ne ikkunat sitten seuraavana päivänä?" Siinäkin on se sama, kuin jos valtio maksaisi kleptomaniasta koituvat kulut. Minä olen ehdottomasti kumpaakin asiaa vastaan.

mun puolesta nykyset arvot voi jokainen tunkee syvälle pakoputkeensa, vaikka harjanvarrella mut niin syvälle et toi oikeistolainen paska ei pääse enää valumaan ulos.

Ja noi sun vasemmistolaiset... No joo... Imho. Mikäli oikesitoa ei olisi, vasemmisto heilahtaisi ääriasentoon. Samoin oikeisto tekisi, jos vasemmistoa ei olisi. Tarvitsemme kumpaakin.

Itse ainakin saan hyvistä teoista tasapainon elämääni,

Entä jos se ei anna minulle mitään? Voinko siis jättää toteuttamatta, jos ainoa kriteeri on oma mielihyvä?

alkoholi on tapa rentouttaa nuppia....eli jos esim. ajattelee paljon, on kiva ottaa vähän punkkua välillä ja rentouttaa mieltä. Tai vakavamielisyyteni saattaa olla myös syy juomiseeni. Alkoholin vaikutuksen alaisena on hauskaa ja itse kun olen aika arka sosiaalisesti, niin se on tapa minulle voittaa estot.

Tuo ei vaikuta siltä, että sinulla olisi nimenomaan alkoholin kanssa mitään ongelmaa. Jos jotain ongelmaa pitäisi miettiä, niin enemmän sosiaalisiin puoliin kääntyisin tällä kuvauksella. No en ole psykologi enkä tämän tekstin perusteella tunne riittävän hyvin tapausta, jotta voisin sanoa mitään.