"Juoksetko" naisten/miesten perässä?

Tää on selkeesti Platinumin virallinen teinix-topiikki! :D

mulle tulee automaattisesti "ole passiivinen, kyllä se ottaa yhteyttä jos on kiinnostunut" vaihde päälle.

Jos kaikki tekis näin, niin jengi istuis vaan himassa ja venais puhelimen soimista. ;)

koska naisellahan tätä velvollisuutta ei ole.

Ei ehkä sinun suhteessasi, eikä myöskään minun suhteissa ole ollut. Vaan olen törmännyt suhteisiin tuttavapiirissäni, joissa on naisen rooli paljastunut hieman 40-luvun juutalaisen ja palveluskoiran välimaastoon.

Olen tietoinen esmes sellaisestakin ilmoitteluvelvollisuudesta, jossa lasketaan naisen soittamat ja vastaanottamat puhelut ja lähetettyjen tekstiviestien määrä ja kenen kanssa on puhunut.

En pidä tuommoisesta. IMHO elollista olentoa ei voi omistaa. (Lemmikit mukaanluettuina. - Varsinkaan kaupungeissa. En kannata moista raakuutta.) Ja jos ei omista jotain, ei voi myöskään vaatia ilmoitteluvelvollisuutta. Voi kysyä, mutta ei vaatia.

Olkaa oma itsenne, niin johan natsaa. Ei kandee fuulaa mimmejä että on jotain mitä ei ole - se paljastuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Play it cool, play it wise. Ei kukaan halua ruikuttavaa nörttiä.

mun mielestä nykyään ei vallitse mitään standardeja siitä minkälaisia kundien tai tytsyjen pitäis olla (ulkonäkö, jutut mitä puhuu etc.) että toinen osapuoli kiinnostuu paremmin niistä pokausyrityksistä. Kuten henkilö ennen mua juuri mainitsi (lainaus ei sanatarkka) : olkaa omia itsejänne niin homma skulaa.
Mä en kyllä itse oo ikinä ollu mikään "pokailija". Asioitten on hyvä tapahtua omalla painollaan. Suoraan pitää pystyä puhumaan että vältetään mielipahaa mahdollisissa "tilanteissa" mutta omalla painollaan, u know :008:

Kännykät on kyllä tosi pahoja laitteita ihmissuhteissa, tai sanotaanko epävarmoissa tilanteissa ihmissuhteissa kun joku oikeasti voi ahdistua siitä että toinen laittaa jonkun miljoona tekstaria päivässä vaik on vasta just tavattu. Henk koht itse kuulun kai tähän ryhmään. Ideana se että kun sä et tunne toista ihmistä vielä yhtään ja sitte se lähettelee jatkuvasti viestejä. vähemmästäkin tulee Stalker-fiiliksiä? :016:

ja toiseksikin, täällä on puhuttu tästä ilmoitusvelvollisuudesta.. se voi saada hurjia muotoja näinä kännykkä aikoina, jos on vähänkin epävarma yksilö se kännykkä kädessä ja tivaa viiden minuutin välein missä oot ja mitä teet!!!! HUH!
Toisaalta taas kun ei luoteta toiseen, urkitaan toisen kännykkää minne on soittanut, niin ja tietty viestit!!!
Voi helposti pilata (alkuvaiheissa olevan) suhteen? ehkä? no siinä silloin on yksi vaikuttavatekijä luottamuksen puutekin..
Kuitenkin kännykkä voi olla tosi kelpo väline vakiintuneessa ihmissuhteessa :003: mutta ei siitä sen enempää.

enivei, pokailu on tyhmää :D ja LÄPINÄKYVÄÄ vielä. Sen takia se saattaa ärsyttää joitain (nais)ihmisiä. Koska vaikka luulet keksinees kuinka originaalin pick-up-linen niin se luultavasti on jo testattu käytännössä ja paljastaa oikeat motiivit aikasen äkkiä.

No tässä vaan vähän pohdintoja tästä.

Olkaa oma itsenne, niin johan natsaa. Ei kandee fuulaa mimmejä että on jotain mitä ei ole - se paljastuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Ei kukaan halua ruikuttavaa nörttiä.

No jos joku on sellanen ruikuttava nörtti? Ihan sama juttu kuin joka paikassa on nämä "Sporttinen, elämäniloinen, raitis, huumorintajuinen, rikas, kohtelias ja silti oma itsensä"-vaatimukset. Jos kerran pitää olla oma itsensä, niin miksei sitten suvaita vikoja? Aikamoinen lose-lose tilanne..

Originally posted by Saskia

Mä en ole koskaan tajunnut, mikä ns. rentuissa viehättää?!? Miten kukaan nainen voi kestää sellaista miestä joka tulee käymään silloin kuin sattuu, jonka kanssa ei voi sopia mitään ja johon ei noin yleisesti voi luottaa?

Sellaiset naiset haluavat alitajuisesti hoivata renttuäijiä, ja siten tuntevat itsensä tärkeiksi ja tarpeellisiksi. Varmaan monella löytyy taustalta jo varhaislapsuudesta omaksuttu huolehtimisen ja perheen ylläpidon "moraali", joka jatkuu aikuisiässä.
Tuo yhdistettynä mahdolliseen huonoon itsetuntoon, niin äijän ei tarvitse kuin supista korvaan jotain hölyn pölyn paskaa ja olla "romanttinen", niin taas on löydetty uusi huolehtiva äiti.

Eiks toi klassinen vastaus ole tuohon renttusyndroomaan että naisilla herää äidinvaistot..

Ja siis en tarkoittanut että _ei_ saisi olla ruikuttava nörtti (toisaalta kelaa nyt haluatko itse sitä, se nyt on vaan säälittävää kuunnella valittavaa ihmistä) , vaan sitä että yritetään eka ihan vitusti pokata ja miettiä että miten homman hoitaa himaan, silloinhan se menee usein ylisuorittamisen puolelle - ja sitten ruikuttaa kun ei homma mennyt niin kuin halusi..(en nyt siis tarkoita ketään henk. koht.)

Ottaa ihan iisisti vaan eikä spennaa liikaa niin johan hyvä tulee..

Kohta joutuup juokseen miesten ja naisten perässä...

... 13 päivä se alkaa.. :D

Et kai sä ihan tosissas oikeesti kuvittele, että parhaat naiset jäis ilman miestä?

Et kai sä ihan tosissas oikeesti kuvittele, että parhaiden naisten on mahdotonta jäädä ilman miestä? Ilmeisesti sinun mielestäsi parhaiden naisten ominaisuuksiin kuuluu kaipuu parisuhteeseen - siis jos äiti Barbara on omistanut elämänsä katulapsien auttamiseen Kalkutassa ja 50-v huomaa että kas, eipäs ole miestä jonka kanssa vanheta, hän ei voi kuulua parhaiden joukkoon? Vai oletatko, että kyllä se parisuhde sieltä tippuu parhaimmille ilman panostusta ja vaivannäköäkin?

ehkäpä toi oli pieni yleistys, mutta on siinä jotain perää.

Se oli iso yleistys ja tarkoituksella kärkevästi esitetty, mutta kyllä siinä mielestäni jotain perää on. Se näkyy kuitenkin juuri siinä pokailuvaiheessa, kestävässä parisuhteessa, kuten Varvanakin sanoi, tasapaino on tärkeintä.

Naisilla saattaa olla keskimäärin parempi itsetunto ulkonäkönsä suhteen, mut eiköhän sekin juonna juurensa lapsuuteen, jolloin tyttöjä sanotaan huomattavasti poikia useammin söpöiksi/näteiksi/kauniiksi kuin poikia.

Luuletko tosiaan näin? Musta kun tuntuu että naiset on helpommin kriittisiä ulkonäkönsä suhteen nimenomaan sen takia, että siihen kiinnitetään huomiota pienestä pitäen. Helsinkiläiset trendimiehet on tietysti asia erikseen =)

tunteet ei aina seuraa järkeä. ikävä kyllä:rolleyes: mut totta on imo myös, ettei kukaan itseään kunnioittava kovin kauaa katsele tollasta.

Eipä niin, kyllähän sitä aika pitkään ottaa turpaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ennen kuin järki herää. Toisilla se ei enää herää - kuten käy näissä vuosikausia kestäneissä väkivallan värittämissä avioliitoissa.

Jos kerran pitää olla oma itsensä, niin miksei sitten suvaita vikoja? Aikamoinen lose-lose tilanne..

Olenpa joskus löytänyt itseni tilanteesta, jossa huomasin ihastuneeni enemmän erään ihmisen huonoihin kuin hyviin puoliin. Puolensa silläkin, hyvät puolet voi ottaa ikään kuin bonuksena =)

Felis:

"Et kai sä ihan tosissas oikeesti kuvittele, että parhaiden naisten on mahdotonta jäädä ilman miestä? Ilmeisesti sinun mielestäsi parhaiden naisten ominaisuuksiin kuuluu kaipuu parisuhteeseen - siis jos äiti Barbara on omistanut elämänsä katulapsien auttamiseen Kalkutassa ja 50-v huomaa että kas, eipäs ole miestä jonka kanssa vanheta, hän ei voi kuulua parhaiden joukkoon? Vai oletatko, että kyllä se parisuhde sieltä tippuu parhaimmille ilman panostusta ja vaivannäköäkin?"

Ömjoo, löytyhän se selitys. IMO miesten ja naisten primäärinen funktio on solmia parisuhde ja tehdä jälkeläisiä. Näin ainakin toistaseks.

Nainen/mies, joka ei halua parisuhdetta : epäkelpo tekemään jälkeläisiä.

Nainen/mies, joka ei halua parisuhdetta : epäkelpo tekemään jälkeläisiä.

:confused: Mä en tajuu, ku olin sinkku mul oli pari suhdetta (vähintään), mut emmä kyl jäkeläisiäkää suunnitellu...;)

Nykyää toi otsikon kysymys ratkeaa mukavasti, mun ei tarvii naisten perässä juosta; yhteiset mieltymykset yhdistää!!!:p

- menagehymiöatrois -

Nainen/mies, joka ei halua parisuhdetta : epäkelpo tekemään jälkeläisiä.

Sitten on myös paljon sellaisia kavereita (niinkuin minä), jotka haluavat aina auttaa naisia saamaan lapsia (ehdottavat intiimiä nesteidenluovutusta), mutta jotka ovat muuten täysin epäkelpoja parisuhteeseen.

Jos tämä mielipiteeni kuohauttaa veren, niin laskekaa kymmeneen ja jättäkää mielipiteeni omaan arvoonsa.

IMO miesten ja naisten primäärinen funktio on solmia parisuhde ja tehdä jälkeläisiä. Näin ainakin toistaseks.

Nainen/mies, joka ei halua parisuhdetta : epäkelpo tekemään jälkeläisiä.

IMO miesten ja naisten primäärinen funktio on luonnon puolelta solmia parisuhde ja tehdä jälkeläisiä. Naisen pitäisi hankkiutua tiineeksi toisen miehen toimesta viimeistään kolmannen jälkeläisen jälkeen, jotta geenialtaaseen saadaan uutta materiaalia. Lisäksi miehen tulisi siittää jälkikasvua muiden naaraiden kanssa myös geenien leviämisen saavuttamiseksi.

Saunan taakse kaikki YH-vanhemmat?

Jos siis haluaa ajatella noin. Kuitenkin ihmisillä on sellanen vajaa pari kiloa painava klöntti calvarian sisällä. Se mahdollistaa tietoisen ajattelun ja päättelykyvyn, jolloin pelkkä ajattelumalli lisääntymisen vuoksi voidaankin unohtaa. Olen lähiaikoina omissa päissäni päätynyt enemmän ja enemmän sen suuntaan, että ihminen elää itseään, ei lajiaan varten. Täysin varmaksi en vielä uskalla sanoa, mutta tämä ajatusmallini lisääntymisen tarpeesta viittaisi enemmän itseensä.

Jos arvot halutaan laskea sen mukaan kuinka monta lasta on ja kuinka upea vaimo/mies on ja kuinka hieno auto ja kuinka tyylikäs asunto ja kuinka upea revolveri, josta aivan kiiltävän upea onttokärkinen luoti iltapäiväkahvien päätteeksi pikkuleivän sijaan, niin sen kun.

Itselle haluan menestystä, mutta minun ei ole pakko pitää lapsia tai elämänkumppania statuksena.

edit: Lipsahti niin hienoja sanoja, että selkeyden vuoksi piti muuttaa. (Kun en ymmärrä edes itseäni.)

IMO miesten ja naisten primäärinen funktio on luonnon puolelta solmia parisuhde ja tehdä jälkeläisiä.

Eikös tuo ole samalla kaikkien elävien olentojen luonnon sanelema "primääri funktio"?

Olen lähiaikoina omissa päissäni päätynyt enemmän ja enemmän sen suuntaan, että ihminen elää itseään, ei lajiaan varten.

Ihmisen pitäisi elää sekä itseään, mutta ennekaikkea muita varten.

Eikös tuo ole samalla kaikkien elävien olentojen luonnon sanelema "primääri funktio"?

Puoliksi. Siis se lisääntyminen. Parisuhde ei ole läheskään kaikissa eläinmaailman elukoissa edes mahdollista.

Vaan lähiaikoina olen kallistunut enemmän sille puolelle, että oma henkilökohtainen hyöty on se ainoa. Joillain on lajin säilymistä puolustava vietti kovempi, jolloin he lajittelevat ihmiset sen mukaan, kuka olisi sopiva toinen puolisko kasvattamaan jälkikasvua. Ja siten itse saavat vietilleen tyydytyksen. Toisaalta sen voi ajatella toisinpäin, että vietti taas johtaa ajatuksen siihen, että puolisolla ja jälkikasvulla saa itse hyvän olon. Kummin vain, sidoksissa ovat jossain määrin. Ei se mikään pakote itselläni ainakaan ole (ainakaan tällä hetkellä) joten siitä syystä oma mielipiteeni elämän tarkoituksesta siis kääntyy lajin säilymisestä oman edun tavoitteluun. Ehkä huomenna vaaka kallistuu taas lajin säilymiseen.

"Isi, meneeks kalat naimisiin?"

Sitten on myös paljon sellaisia kavereita (niinkuin minä), jotka haluavat aina auttaa naisia saamaan lapsia (ehdottavat intiimiä nesteidenluovutusta), mutta jotka ovat muuten täysin epäkelpoja parisuhteeseen.

:D

...ja niitä naisia, jotka ovat aina halukkaita parisuhteeseen, ja täysin epäkelpoja ottamaan vastaan lapsensaamisapua ;)

Saunan taakse kaikki YH-vanhemmat?

No eipä tietenkään. Paitsi ehkä ne, jotka eivät tosiaan halua miestä tai naista, mutta lapsen kyllä. Mä saatan kuulostaa toivottoman vanhanaikaselta, mut nyky-yhteiskunnassa sekä lapsen että vanhempien kannalta toimivin vaihtoehto on kahden vanhemman malli. Jo ihan käytännön syistä, puhumattakaan sukupuolissidonnaisista, henkiseen kasvuun liittyvistä syistä.

Mun ajattelu perustuu siis sille, miten ihminen on biologisesti rakennettu. Miehet on miehiä, ja naiset naisia jotta ne käyttäis vempeleitään ja tekis pikku palleroita, ja myös erikoistuneita eri tyyppisiin tehtäviin jotta ne pikku pallerot pysyis elonkirjoissa ja vois hyvin siihen asti et ne pystyy tekemään omia pikku palleroita. Ehkäsyn mahdollistama huvitteluseksi on uunituoretta tavaraa verrattuna seksuaalisuuteen, samoin "tietoinen ajattelu" ja päättelykyky.

Tilanne on jossain määrin jo muuttunu, kun sukusoluja saa pakastimesta ja saattaa muuttua vielä enemmän, jos kasvatusvastuuta siirretään enemmän pois biologisten vanhempien työn rasittamilta harteilta. Meillähän on osittain jo käytössä systeemi, jossa lasten hoitoon erikoistuneet aikuiset vastaavat toistenkin lasten hoidosta, jotta ne originaalit vanhemmat voi olla töissä ja maksaa sen lapsensa hoidon :)

No juu,ehkäpä mun ei kannattaisi sekaantua asioihin,mutta.....:p

Jotenkin mulle vaan se tekstareiden lähettely ja soittaminen(järjellisissä rajoissa,toki!)osoittavat,että se toinen ajattelee mua ja välittää.Nykyinen on sitten taas sellainen,joka ei turhia jaarittele,eikä julkisesti kiintymystään osoittele.Tiedän kuitenkin,että se diggaa musta..:D

Taidan itse olla sitä "ahdistelija"-tyyppiä,mutten sillai sairaalla tavalla.Pitäisi varmaan suoraan pahoitella useasti toisuvaa ahdisteluani Hänelle....:004:

En kyllä muista juosseeni yhdenkään exäni tai nykyisen perässä,mulla on vaan käyny huikea flaksi..;)

Jos tämä mielipiteeni kuohauttaa...
...IMO miesten ja naisten primäärinen funktio on luonnon puolelta solmia parisuhde ja tehdä jälkeläisiä.

Oh hoh, ei kuohauttanut, vaan lähinnä yllätti. Harvinaisen romanttinen lause Taediumin kyyniseltä mieleltä, useimmat varmasti tulkitsevat tuon(kin) väärin.

Oletan sinun tarkoittavan, että lapselle on varhaiskehityksessään suotuisaa, jos hän tuntee & aistii että vanhempien välit ovat lämpivät ja rakastavat, ja siten myös hän on erityisen rakastettu. Ihmislajin mustasukkaisuus ja halukkuus varmaan parisuhteeseen voisi johtaa juurensa tästä "luonnon" koodista aivoissa varmistaa uuden sukupolven syntyminen ja sen hyvä varhainen kehitys.
Ei pidä kuitenkaan aliarvioida ihmisen omaa tahtoa tässä asiassa, ihminen on aikoinaan huomannut että onnellisuus lisää elinvoimaa ja on hyväksi pitemmällä tähtäimellä, luonnon "vihjeestä" on otettu oppia ja alettu itsekin pitää huolehtivia perheyhteisöjä hyvänä asiana.
Inhottaa kun ihmisestä puhutaan luonnon orjana, joka tekee mitä tekee vain koska olisi muka olemassa jotain mystisiä luonnon "syitä" siihen. Katson että luonto tulee puolella vastaan, antaa tietyt resurssit ja kapasiteetin, ihminen tulee toiselta puolelta vastaan ja käyttää näitä resursseja, kuitenkin muokaten niitä omiin tarpeisiinsa.

Itselle haluan menestystä, mutta minun ei ole pakko pitää lapsia tai elämänkumppania statuksena.

Yllättävä lause tuokin. Tarkoittaako menestys tässä arvostusta muiden silmissä, vai uusien asioiden keksimistä, luovuutta? Käsite menestys on aina ollut hieman outo minulle koska en ole siitä välittänyt...
Kuka typerys nyt lapsia tai elämänkumppania statuksena pitää? En voi kuvitellakaan sellaisia ihmisiä, mitä heidän päässään oikein liikkuu?

Harvinaisen romanttinen lause Taediumin kyyniseltä mieleltä,

Haa. Tapani quotata sanamuoto ja muuttaa se mieleisekseni tuottaa tulosta. Ehkä saan ajatukseni tuolla kyseisellä kirjoitustyylillä paremmin esille. Pitänee lukea pakanan sanamuotoja enemmän ja implementoida hyvät puolet omaan kirjoitukseen. :003:

Sitähän olen sanonut, että luonnon puolelta meille se koodi sanoo, että jälkeläistä kehiin. Vaan olemmeko me nousseet jo perus eläinmaailman aivoituksista jo niin korkealle, että tietoinen ajattelumme kykenee hallitsemaan meidän primitiivisempiäkin firmiksen koodeja? Eli koska lajin säilyminen tai ihmisen oma etu on se, mitä ihminen ajattelee. Ja lähiaikoina on oma lapsenteko(ja ylipäänsä sietämis)vietti on laimentunut. Sanat parisuhde ja jälkeläinen lähinnä pelottaa tällä hetkellä. Ehkä kasvan siitä ulos. Ehkä en. Ehkä kasvan siitä ulos viikossa, ehkä vuodessa. Ehkä kymmenessä. Mutta tämän hetkisten tuntojen mukaan ihmisen tarkoitus imo jää siihen oman edun tavoitteluun.

Tarkoittaako menestys tässä arvostusta muiden silmissä, vai uusien asioiden keksimistä, luovuutta?

Tarkoitin tässä enemmän siihen suuntaan, että kykenetkö tuntemaan itsesi menestyneeksi, vaikka sinulla ei olisikaan puolisoa tai jälkeläisiä. Juu se status sanana viittaa arvostukseen muiden silmissä. Se kuva jäi vähän pakanan tekstistä. Mutta siltipä tarkoitan (ainakin yritin) enemmänkin siihen omaan arvostukseen omaa elämää kohtaan.

Ja menestynyt voi olla, vaikka olisi puilla paljailla ilman kotia ja ystäviä. Ainakin minä. Niin paljon kauneutta ja kauheutta olen nähnyt ja kokenut, että pidän itseäni menestyneenä ylipäänsä elämässä. Rahnupuoli on aiheen yksi (mutta melko suuri) osa. Sen kun saisi kuntoon, niin olisinkin erittäin menestynyt. No menestys sanan voi korvata tässä myös sanalla rikkaus. Tai ehkä omat kauheudet mitä silmiini ja tietooni on tullut on muokannut pääni niin, että kiehtovaa on jäädä seuraamaan kuinka tupakansavu osuu ikkunanraosta tulvivaan valokiilaan... (Mä teen sitä aika usein.) Ainakin on halvat huvit...

Joku muistaakseni mainitsi jotakuinkin tähän suuntaan: "Nainen/mies, joka ei halua parisuhdetta : epäkelpo tekemään jälkeläisiä." Sama henkilö kertoi, että primääri funktio on ihmisillä juurikin parisuhde ja mukulat. Tiedät siis ainakin yhden. Itse käsitän tuollaisen toteamuksen siten, että: Ihminen = puoliso + jälkeläiset. Eli plus merkin jommalta kummalta puolelta kun poistaa toisen, ei ihminen ole enää ihminen. Itse en usko näin, joka taas osallaan johtaa taistossani pään sisällä enemmän oman edun tavoittelun voittoon lajin säilymisen yli. Vaan vaa'an alle en ole lyönyt kiiloja.

Mutta siltipä tarkoitan (ainakin yritin) enemmänkin siihen omaan arvostukseen omaa elämää kohtaan.

Kissan hännästä ja kissan hännän nostajastahan tässä tosiaan taitaa olla kyse.

Jos mä en saa rakastaa, tehdä lapsia ja rakastaa niitä ni ei o mitn väliä miten paljon mulla on maallista mammonaa, kultaa tai kunniaa. Sillon mä kokisin kusseeni kuvioni.

Joku toinen näköjäänkin kelaa täysin toisin, mut eipä se tarvitsekkaan pakanaa häntänsä kannattelijaks. ;)