Nykyiset puolueet eivät juuri erotu toisistaan. Kaikki lupaavat samaa kakkua, vähän eri värisellä kermavaahdolla kuorrutettuna.
Suurin ongelma mielestäni on uusien ihanteiden puute - ei olla keksitty mitään uuutta aatetta, jonka puolesta toimia ja jota edistää politiikassa. Puolueiden vasemmisto-oikeistojako on väljähtynyt eikä se riitä nyky-yhteiskunnan kompleksissa tilanteessa.
Kun vasemmisto-oikeisto käsitteen lisäksi otetaan liberaali-autoritäärinen -akseli, on politiikkaa jo helpompi hahmottaa. Perinteisesti liberalismillä on tarkoitettu uudistusmielistä oikeistolaisuutta, pääasiassa taloudellista liberalismia. Autoritäärisiä tahoja mahtuu yhtä lailla perinteisen puoluekentän vasempaan ja oikeaan laitaan.
Nykypuolueista liberaalit on liberaali oikeistopuolue, kokoomus autoritäärinen maltillinen oikeisto, sdp autoritääriseen suuntaan kallellaan oleva uusliberalismiin haksahtanut näennäisvasemmistolainen puolue, vasemmistoliitto liberaali vasemmistopuolue, SKP autoritäärinen vasemmistopuolue. Vihreät lienee ekologista, liberaalia uusvasemmistoa.
Itse kannatan liberalismia kansalaisoikeuksien ja yksilönvapauden näkökulmasta, mutta karsastan taloudellista liberalismia sen aiheuttaman eriarvoisuuden takia. Liberaalit olisi suosikkipuolueeni, jos talousasiat jätettäisiin sivuun. Mutta kun niillä nyt nyky-yhteiskunnassa on erittäin suuri merkitys. Liberaalit ajavat vapaakauppaa, protektionismin purkamista, valtion yksityistämistä. Mielestäni vapaakauppa pahentaa maailman eriarvoistumista ja syöksee kehitysmaat kuiluun. Ahneiden tai ymmärtämättömien meininkiä, mielestäni.
Jokaisella valtiolla tulisi olla oikeus päättää tarvittavista tulleista, tuonti- ja vientisäännöistä ja muista rajapolitiikkaansa liittyvistä asioista omaa sisäista talouttaan suojatakseen. Näin ovat länsimaatkin menetelleet omaa talouskasvuaan luodessaan. Suomen protektionismiä ryhdyttiin purkamaan 70-luvulta alkaen. EU:hun liittyttäessä maamme talous oli "eurokunnossa" emmekä enää tarvinneet tullimuureja ym sisämarkkinoita tasapainottamaan. Saimme kehittyä rauhassa ja rakentaa yhteiskuntamme kestävälle pohjalle.
Monet kehitysmaat tarvitsevat tätä juuri nyt, mutta uusliberaali maailman talouspolitiikka pakottaa ne avaamaan rajansa länsituotteille. Tämä on omiaan epävakauttamaan maan sisämarkkinoita ja aiheuttamaan talouden rappioitumista. Mielestäni tällainen ei ole kestävää ajattelua. Protektionismi talouspolitiikan välineenä on työkalu hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tähän on oltava oikeus teollisuusmaiden lisäksi myös köyhillä valtioilla. Libraali talouspolitiikka kusee.
Oman poliittisen suuntautumisensa voi käydä testaamassa osoitteessa
http://www.politicalcompass.org